keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Nyt niitä on jo kaksi - Tuotanto käynnissä

Pikkuriikkisiä tomaatinalkuja alkaa olla lähes joka lajikkeessa. Kasvihuoneeseen sijoittamistani tomaatintaimista ensimmäisenä raakilevaiheeseen asti siis päätyi Yellow Pear. Kaksi eri yksilöä on jo saanut ensimmäiset raakileetkin aikaiseksi. Toisessa on jo kaksi ihan kivan kokoista mollukkaa. Toisessa yksilössä vain yksi, toistaiseksi.



Yellow Pear on runkotomaatti, joten olen poistellut niitä varkaita, aina kun lehtihangassa sellaisen olen huomannut.

Välillähän meinasin jo luopua toivosta tomaattienikin suhteen. Muuton jälkeen lähes kaikki menivät kertakaikkiaan huonoon kuntoon. Kasvihuone ei ollutkaan niin hyvässä kunnossa kun luulin, muoveissa oli reikiä ja katto vuoti aika reippaanlaisesti useasta kohdasta. Tämä aiheutti sen, että yöllä lämpötilat tippuivat turhan alas.

Tomaateille lämpö on ehdoton kasvun edellytys. Mitä tasaisempi lämpötila sen paremmin ne voivat. Tosin, suuri osa ei pienestä vaihtelusta ole moksiskaan. Eli lämpö voi huoletta pudota tuonne +5 tuntumaan ja alemmaksikin. Meillä kyllä kävi sitten niin hassusti, että taisi lämmöt jonain yönä mennä liian alas. Lähes kaikki tomaatit kärsivät silminnähden ja muuttivat osan lehdistään violeteiksi. Aika hurjan näköisiä olivat, ja ihan suorastaan puolikuolleen oloisia.

Jotain muutakin oli pielessä siinä alkuvaiheessa. Osalla alalehdet alkoivat kellastua ja menivät vaaleankellertäviksi. Eli siinä vaiheessa meinasin jo iskeä hanskat tiskiin ja unohtaa koko tomaatinviljelyn. Mutta - nyt sitten kuitenkin kaikki näyttäisi olevan kohdallaan. Huolimatta liiasta kylmäkäsittelystä kaikki ovat toipuneet. Vaaleat lehdet hävisivät lannoitusta lisäämällä. Olin lukenut monesta ohjeesta, että tomaatti on perso lannoitteille ja vedelle. Lannoittaa pitää ja rutkasti. Mutta jostain syystä en ollut tajunnut, että se tarkoittaa lannoittamista todella runsaasti.

Toimin sitten melko ronskein ottein. Kaivoin tasaisin välimatkoin kuopan multaan, jonne paiskasin muutaman desin Kekkilän luonnonlannoitetta. Multaa päälle ja vettä perään. Tällä käsittelyllä alkoivat melko pian voimaan huomattavasti paremmin. Sitten keksin vielä, että ollaan nyt oikein extremejä ja annetaan taimiparoille reilusti lisää ja pintalannoitin vielä koko kasvihuoneen: pari litraa samaa sotkua mullan pinnalle ja taas vettä perään. Johan alkoi tapahtua. Ihan kaikki puskevat nyt todella tummanvihreitä, terveen näköisiä lehtiä ja niitä raakileita.

Tämän Kekkilän luonnonlannoitteen lisäksi olen vielä kastellut niitä nokkosvedellä ja siitäkin nuo tuntuvat tykkäävän todella paljon. Nokkosvettä olen heittänyt niille kerran viikoossa 10 litran satsin. Nokkosvesi takaa kasveille mm. typen saannin. Nokkosveden tekemiseen löytyy Googleettamalla paljonkin ohjeita. Mutta itse olen suurpiirteisesti tehnyt sen seuraavasti: Kymppilitran ämpäri niin täynnä nokkosia kun lievällä väkivallalla saa mahtumaan. Lisään sitten saunan lämmityksen yhteydessä lämmintä vettä padasta. Sitten paiskaan ämpärin saunan taakse. Parin päivän kuluttua alkaa olla jo melko haisevaa litkua. Jotkut kehottavat seisottamaan litkua viikon ennen kuin otetaan käyttöön. No, itse en niitä päiviä ole laskenut, mutta kolmesta viiteen päivään meillä on nokkosia lioteltu. Sitten siivilöin isommat klöntit pois - jos niitä vielä on - ja ei muuta kun litku kasvien juurelle. Luulisin tuon ohjeen mukaan tehtynä toimivan. Tietysti, jossei oo saunaa sen litkun voi laittaa mihin tahansa ulkosalle muhimaan, eli ei ole pakko laittaa saunan taakse - tuolla ei ole merkitystä =) - niin ja ulkosalle siksi, että on muuten aikasen mojovat hajut ko. liemellä.

On tässä nyt sitten tullut todistettua, että huonomminkin voiva tomaatti voi ja pystyy puskemaan hedelmää, jos siitä siltä tuntuu. Kirsikkatomaatti, joka eka muuton yhteydessä oli jäänyt sinne etelään parvekkeelle ja tuotiin sitten viikkoa paria myöhemmin tänne nelosvyöhykkeelle kärsi siitä muutosta ihan silminnähden. Oli koko kasvi ihan vaaleankeltainen. No, vaaleankellertävä se on vieläkin, ruipeloparka. Mutta kuinkas ollakaan puskee kahta tomaatinalkua jo. Olen reppanaa nyt lannoitellut ja muutenkin yrittänyt hoivailla kuntoon. Istutin sen kymppilitraseen ämpäriin tosi hyvälaatuiseen multaan, kasvihuoneen penkeissä kun ei enää ole tilaa. Taitaa tuo ryökäle siitä toipua. Ihan hyvä näin. Nyt sitten kuskailen sitä aina päiväksi ulkosalle kasvarista. Se kun viettää yönsä vielä kasvarin käytävällä, ihan varmuuden vuoksi, kun noista yölämpötiloista ei vielä tiedä. Jossain vaiheessa varmaan sitten jätän sen ulkosalle.

Istutin muutaman tomaatin sitten ihan avomaallekin. Täällä on nyt menossa sellainen kokeiluvuosi. Minulla kun niitä taimia oli ja on vaikka muille jakaa (terkkuja vaan niille kamulle, jotka ystävällisesti adoptoivat yhteensä n. 25 tainta tuossa keväällä), niin voi tässä huoletta kokeillakin missä kasvaa, ja miten.

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Ja se on sitten kesä - loma?

Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään.
Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa!
- Muumipeikko


Hellelukemissa viiletellään kohta. Tai itseasiassa viiletellään jo. On nimittäin pitänyt sisätiloissa sellaista vaatimatonta +26 asteen lämpötilaa jo muutaman päivän. Sais siirtyä tuonne ulkopuolelle tuollaiset lukemat.

Maisema senkun paranee. Siis jos lasketaan kukkivat rikkaruohot maiseman komistukseksi.



Kai se joskus pitäisi kitkeä tuo kukkapenkkikin. Vaikka toisaalta, ei tuo niittyleinikki nyt niin kauhean ruma kukka ole, harvempi tosin niitä kukkapenkissään kasvattaa. Vaan eipä tuo mitään, ainahan sitä ollaan oltu vähän valtavirtaa vastaan - miksei sitten nyttenkin. =)

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Raakileita, raakileita enemmän raakileita

Täällä ei kasvirintamalla kauheasti tapahdu. Tomaattienikaan tilassa ei juurikaan ole muutosta tapahtunut. Paitsi että kukkivat ihan sikana. Lähes kaikki. Ainoastaan Chocholate Cherry -tomaatti antaa vielä odottaa kukintaansa. Munakoisot taitavat olla mennyttä. Siirsin loput pikkukasvarista avomaalle. Jos selviävät niin hyvä - jos eivät - so what. Paprikoista en tiedä. Lopettivat pirulaiset kasvamisen.

Mutta on täällä jotain positiivistakin tomaattien kukkimisen lisäksi, ainakin se, että karviaiset ovat täynnänsä raakileita.



Ei positiivista on se, että piha on täynnänsä rastaita. Laskin tuossa joku aika sitten 8 aikuista + poikaset. Pitäis varmaan alkaa hätistelemään niitä muihin maisemiin.

Kummallinen eläintarha tämä näyttäisi olevan. Tuossa juuri äsken bongasin peltomyyrän, joka viiletti juhannusruusupuskaan ikkunan alla. Vähän aikaisemmin seurattiin kissojen kanssa silmä kovana tavallisen hiiren touhuja - myös keittion ikkunan alla. Puhumattakaan nyt sitten siitä, että vakivieraina tuossa ovat mm. pikkuvarpunen perheineen, talitiaisia, sinitiaisia, punatulkku poikasineen (!), käpytikka, vihervarpusia, viherpeippoja ja vesilinnut sitten vielä erikseen.

Varisperhe onneksi saatiin häädettyä pois. Toivat perhanat tuolta naapurista monen sadan metrin päästä kalanperkuujätteitä tuohon pihaan. Tosi ilosesti rouskui kalanruodot ja nahkat vaan jalkojen alla kävellessä. Manasin ne sanonko minne - ja manasin jo mielessäni naapurinkin ja mietin menekö syöttämään ne perkuujätteet herra naapurille. Alakautta. Korkeimman omakätiseti. Normaalisti perkuujätteitä kun ei ojaan heitetä. Vaan taitaa olla täällä tuppukylällä eri säännöt.

Supikoirallakin näyttäisi olevan pennut. Saas nähdä koska se kettu tuo omansa näytille. Rusakkoa/Jänistä ei ole pariin päivään näkynyt. Mutta tuossa ihan lähistöllä on kyllä bongattu karhu. Niin ja vajaan kymmenen kilometrin päässä ilves. Varsinainen eläintahra.

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Saattaapa tulla satoakin - edes jotain sentään

Taas kerran kuva puhukoon puolestaan. Tomaatteja on ja lisää tulee. Ensimmäiset alkavat olla valmiita poimittavaksi. Lajike on Tiny Tim. Tässä eri lajikkeita kokeillessa tämä tuntuu olevan helpoin. Kestää käsittelyä, kestää ihan kivasti vähän kylmää ja jos jotain sattuu, toipuu tosi nopeasti.


Ensimmäiset alkavat jo olla valmiita poimittavaksi.

lauantai 26. kesäkuuta 2010

Juhannus...

"Maailmassa ei ole koskaan järjestystä.
Eilen oli liian kuumaa ja nyt on liian märkää."

- Hemuli


Sataa ja sataa ja sitten paistaa aurinko. Siinäpä se suomalainen kesä. Juhannuskin oli ja meni. Juhannusruusutkin kukkivat.

Aika hepposia ovat nuo juhannusruusupensaat täällä pihassa. Mitäköhän niille tekisi... kai nekin voisi syksyllä leikata alas..

Pihassa nurmikko leikattu. Puutarhahommat tehty, ainoa askare odottamassa on minikasvihuoneen siirto... pitäisköhän välillä vaikka vähän lomailla...

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Kissan ulkoiluhäkin rakennus osa I ja kellastuneita tomaatteja

Viikon verran täällä on tehty paljon paljon muuta kuin puutarhahommia. Suurin meneillään oleva projekti on kissojen ulkoiluhäkin rakennus. Tavoitteenahan oli rakentaa toinen kasvihuone, mutta ulkoiluhäkki ajoi tärkeydessään kasvihuoneen edelle. On nimittäin melkoisen haastavaa pitää kahta wannabe tutkimusmatkailijaa sisätiloissa omakotitalossa. Kerrostalossa se ykkösasunnolla onnistuu loistavasti, mitä nyt satunnaisesti suurempi taimihakkuri Gizmo ottaa hatkat rappukäytävään. Kiya ei moisesta piittaa, eli rappu on suuri ja tuntematon, mielenkiinnoton ja ehkä vähän pelottavakin paikka neidin mielestä. Mutta täällä on toisin. Alkukunhan Kiya, visusti kynnyksen sisäpuolella, seisoi minuuttitolkulla ja MURISI ulkoilmalle oven ollessa auki. Se oli vallan uskomatonta - en ikinä ole aikaisemmin kuullut kissan murisevan sillä tavalla. Vaan nyttemmin on ollut toisin. Likka painaa pihalle kuin rasvattu salama, kun ovi avataan. Siis, jos oven avaaja ei ota huomioon kissakarkurin vaaraa.

Eli kissoille tehdään ulkoilutarha. Homma lähti liikkeelle suunnilleen tällaisesta tilanteesta:



Ensin tehtiin sokkeli ja kulmiin pystypuut.

Työ vei odotettua kauemmin, pahus soikoon, kun puut olivat talven aikana päättäneet muuttua enemmänkin veneenrakennukseen soveltuviksi, eli käyristyneet niin maan perusteellisesti. Homma kuitenkin hoitui - rakentajien mukaan - lievää väkivaltaa käyttäen. Ja illalla, siihen aikaan kun hyttysarmeijan hyökkäykset käyvät kestämättömiksi, tilanne olikin jo tämän näköinen:


Eli kyseessä on selkeästi useamman päivän mittainen projekti. Tietysti osansa rakennusvauhtiin on sillä, että pääarkkitehdin ja -toteuttajan ranne on murtunut ja käpälä kipsissä, siis hommaa hoidellaan miten parhaiten voidaan, yksikätisenä.

Puutarharintamalle kuuluu ihan hyvää. Ensimmäinen tomaatti on jo kellastunut. =)



Vai pitäisikö tuota sanoa oranssiksi? Ehkä. Mutta tässä yhteydessä tuo kellastunut kuullosti paremmalta. Kyseiset yksilöt kasvavat nyt niissä isoissa puutarharuukuissa, joita ostelin Prismasta tuossa kevätalvella. Hyvin voivat ja ruukut ovat tosi kivan näköisiä. Tomaattien seurana samassa ruukussa on pari samettiruusua. Ai miksikö? No siksi, että samettiruusu karkottaa ötököitä, ja on ihan tutkitusti todistettu, että tomaatit viihtyvät paremmin samettiruusujen kanssa.

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Täystuho iski jälleen...

Aikaisemmin virittelin kasvihuoneeseen mangoldien suojaksi kaikenmaailman harso-muovi juttuja. Ihan siltä varalta, että se, kuka sitten lieneekin sen edellisen satsin syönyt ei pääsisi näihin uusiin käsiksi.
Nyt se perhanan öttiäinen oli syönyt viime yönä lähes kaikki yrtit. Vähän ottaa päähän ja vähän enemmänkin *tuttaa. Onneksi on mistä kylvää lisää. Mutta hitto vie, kun niiden yrttien itäminen kestää kauan. Tätä menoa ollaan joulukuussa, ennen kuin täällä on yhtään yrttisatoa.

Olen seuraavaksi suunnitellut laittavani kaksi kappaletta metsästäjiä kasvihuoneelle yöksi väijymään.


Kissat varmaan tykkäisivät. Vaan siinä on aina se vaara, että noiden kahden hurjapään jäljiltä ei siellä kasvarissa sitten enää kasvaisi mikään.

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Harvinainen näky - raakile bongattu!

Jo jonkin aikaa olen pohdiskellut, että mahtaako noista tomaateista, joita kasvattelen tulla yhtään mitään. Toisaalta olen miettinyt, että mikäköhän lajike niistä ensimmäiseksi alkaa tehdä raakileita. No nyt sekin on sitten selvillä. Ensimmäiset raakileet bongattu eikä olla edes juhannuksessa vielä!

Tämä aikainen aloittaja on tuo Yellow Pearshaped -lajike. Sen pitäisi tuottaa sellaisia pieniä keltaisia päärynänmuotoisia tomatteja kasapäin, mikäli siemenpussiin on uskominen.

Yellow Pearshaped on runkotomaatti. Jossain tosin kehotettiin jättämään muutamia varkaita poistamatta, että kasvista tulisi enemmän pensasmainen. Toiset taas näyttävät neuvovan, että varkaat pitää ehdottomasti poistaa. Sitä sitten tässä miettii, että mitä tekisi kun ristiriitaista tietoa saa. No, vielä ei niitä varkaita kovin montaa ole, eli päätöksenteolla ei liene kiire. Katsotaan sano..



Tänään tosiaan bongasin ensimmäiset raakileet, niitä oli kahdessa eri yksilössä. Näyttää siis siltä, että ehkä niistä sittenkin jotain satoa saadaan, sitten joskus.

torstai 17. kesäkuuta 2010

Itäneitä ihmeitä ja tuntematon taimihakkuri

Itäneitä: Mangoldi, mangoldi, mangoldi ja mangoldi. Tarkemmin sanottuna lajikkeet: White Silver, Bright Yellow, Rhubard Chard ja Swiss Chard. Tapani mukaan taas tietenkin istuttelin montaa lajiketta. Ihastuin ikihyviksi mangoldin siemeniin. Jessus että oli helppo laittaa purkkiin. Sopivasti tarttumapintaa ja tarpeeksi isoja ja piikikkäitä, ettei yksikään päässyt lipsahtamaan minne sattuu. Oli muuten vähän siistin näköisiä kun taimet alkoivat pilkistää mullasta. Ne kun ovat eri värisiä ja todella kirkkaan värisiä vielä. Tulee olemaan kivan näköistä sitten kun kasvavat vähän isommiksi.


Tuon edellisen kappaleen kirjottelin eilen illalla. Jäi julkaisematta, kun kello oli jo miljoona ja silmät eivät tahtoneet enää auki pysyä. Ajattelin jatkaa sitten nyt aamulla paremmalla ajalla. Mutta kas kummaa, tänä aamuna kasvarissa sitten oli ylläri. JOKU PERHANA oli käynyt napsimassa ihan kaikki mangoldin taimet. Ilmeisen hyvää oli ollut, kun ihan jokainen oli syöty.

Tuolla alkuvuodesta harmittelin kissojeni taipumusta toimia taimien harventajina. Huokaisin jo helpotuksesta, kun sain kasvit kasvariin - muka turvaan kissojen maisteluyrityksiltä. Niinpä, ja nyt sitten tämä takaisku. Että tämmöstä täällä tänään.

Puolet päivästä on nyt sitten kulutettu uudelleen kylvämiseen ja itämisastioiden laittamiseen sellaisten viritysten taakse, että ei tuo tuntematon taimihakkuri enää pääsisi iskemään.

Nyt tietysti joku ihmettelee, että miksi ihmeessä tähän aikaan vuodesta idätän kasveja kasvihuoneessa, kun avomaallekin voisi suoraan kylvää. Noh, tähän on yksinkertaisesti melko hyvä syy. Tämä perinnöksi jäänyt tila on ollut lähes hoitamatta ties kuinka ja kauan. Tahtoo sanoa sitä, että kasvimaa ja pellot puskevat rikkaruohoja - lähinnä juolavehnää - sellaiseen tahtiin, että niiden perkaamiseen menee niin paljon aikaa, että ehtivät kasvit istutusvalmiiksi kasvarissa vallan hyvin.

Laiha lohdutus on, että lähes kaikki yrtitkin ovat jo itäneet. Mielenkiintoista niissä on se, että osalla tuo itäminen kestää melkoisen pitkään. Esimerkiksi persilja ei näyttäisi muiden vauhdissa pysyvän. Ei vielä elonmerkkiäkään, vaikka muut yritit vieressä puskevat jo kohtuukokoisia sirkkalehtiä.

Toinen hitaanpuoleinen kummajainen on rosmariini. Rosmariinin kun saisikin itämään ja vielä kasvamaankin niin se se vasta jotain olisi. Olen tasan kerran nähnyt sen ihmeen, että rosmariini otti ja iti - varmaan tilapäisessä mielenhäiriössä - ja sitten kuihtui pois. Ihan totta, kokonaisesta pussillisesta siemeniä iti yksi ainoa. Mutta muistan lukeneeni, että se onkin yksi niistä kasveista, jota on harvinaisen vaikea miellyttää, niin kasvupaikan kuin -olosuhteidenkin puolesta.

Kasvimaalla olevaan laatikkoonkin on jo saatu asukkaita. Laatikon strategiset mitathan ovat 390 x 120 cm. Sinne mahtuu vähän sitä sun tätä ja vähän enemmän sitä. Tällä hetkellä asukkeina on muutama purjo ja parsakaali, nämä on istutettu taimina. Muutama vaollinen on kylvettynä siemeniäkin. Pensaspapuja ja taitepapuja. porkkanoita: Lobberic ja Purple Haze sekä muutama kultajuurikas. Saas nähdä nyt sitten mitä muuta sinne muuttaa, se selvinnee lähipäivinä.


Oli muuten tarkkaan harkittu tuo laatikon leveys. Siihen kun saa niin kivasti pienellä virittelyllä 150 cm leveän harson päälle.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Tuuli pohjoisesta nopeudella 10 m/s, +8 C

Ei oo totta. Keskiviikko aamu valkeni - puolittaiseen myrskynomaiseen tunnelmaan. Harmaata ja pimeää, tuulee ja on KYLMÄ!
No, eihän tuo tuuli vielä niin kova sentään ole, mutta tällaisella alavalla paikalla se kyllä tuntuu. Onneksi tänään ei sentään sada! Mutta eipä tuo paljon lohduta, kun tuollaiseen tuuleen ei kertakaikkiaan viitsi mennä mitään tekemään. Eikä tuo sääennuste sen parempaa näyttäisi lupaavan.

Mielessä vilisee vaan ajatukset siitä, että voisi olla hupaisaa kylvää vaikkapa porkkanansiemeniä tuollaisella tuulella. Siitäpä voisi tulla melkoisen eksoottisen näköinen kylvös. Lopputuloksesta sitten puhumattakaan - jäisi siinä varmaan isännän ruohoympyrät toiseksi.

Pikainen vilkaisu ikkunasta kasvimaalle, tuonne ulos en kyllä ihan hevillä mene, kertoo karua kieltä. Kurpitsat näyttävät jokseenkin nuupahtaneilta.

Pahuksen ruma ilma. Maisemakin näyttää vaihteen vuoksi äärimmäisen synkeältä-Huomiseksi sentään on luvattu aurinkoista, mutta miten sitten pitää sääennuste paikkansa se jää nähtäväksi.

Aina tietysti joukkoon mahtuu jotain nättiäkin. Kuten esimerkiksi vesipisarat kukissa.



Onnistui jopa tuokin onneton kamerarahjus vangitsemaan sen melkein putoavan pisaran.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Mutavelliä ja kuravettä

Ei tässä ole paljon puutarhahommiin päässyt. Sääkuviot jatkuvat vaan samanlaisina. Eli pääsääntöisesti täällä nelosvyöhykkeellä sataa. Mahtuu sinne väliin vähän poutajaksojakin sen verran, että ehtii työvälineet pellolle kiikuttaa. Tänäänkin, ehdin peräti seuloa kolmisenkymmentä litraa multaa ja sitten tuli äkkilähtö.


Peltoparka on siis vähän samassa tilassa kuin suo tällähetkellä, kuin hyllyvää hetteikköä ja sinne ihan varottamatta saattaa humpsahtaa nilkkojaan myöten mutaan.

Rumaa ja märkää, märkää ja vielä rumepaa. Tarttis varmaan hankkia sadetakki. Sitten voisi vaikka mennä kaatamaan puita tai jotain. Heilumaan kirveen tai vesurin kanssa kuitenkin tai perkaamaan ojaa, sekin kai sujuisi sateella, jos vaan olisi se sadetakki. Ketuttaa tuo sää ja jotainhan sitä olisi tehtävä. Olen tässä näiden sadejaksojen aikana kuluttanut aikaani kutomalla sukkia. Kolme kappaletta niitä sukkia on jo, vaan alkaa tämä sisällä nyhjääminen jo kyllästyttää.


Kasvihuoneessa olevat kasvit toki kasvavat ja tomaatit kukkivat. Mutta kun sen kasvarin katto vuotaa - sekin vielä - niin ei sielläkään viitsi sateella ilman sadetakkia hommia tehdä.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Tää on niin tätä - sataa - sataa - sataa

Sadetta on piisannut. Välillä on hetken aikaa poutaa - jopa aurinko on näyttäytynyt muutaman minuutin ajan ja sitten taas sataa. Pellolla uppoaa nilkkojaan myöten mutavelliin. Taisi jäädä pelkäksi haaveeksi istutushommat sen kasvimaalla olevan laatikon ulkopuolelle tältä vuodelta. Laatikko on nyt valmis - mullat on laitettu kuntoon ja enää puuttuu loppusilaus - eli kasvien kylvö/istutus.

Kukkapenkeissä kuitenkin käy kova kuhina. Kukat kasvavat ja kaikenmaailman öttiäiset käyvät niissä kylässä. Vaikka sataakin. Maasta on noussut muutamia yllätyksiä, joita en osannut odottaa. Kaikkia en edes tunnista.


Tämmöisiäkin on noussut. Mikä lie. Tunnistaako kukaan?

Nyt viimeisen parin tunnin ajan on ollut poikkeuksellisesti poutaa. Ja aurinko paistaa. Toivottavasti tuo maa kuivuu nopeasti. Isäntäkin on oppinut leikkaamaan nurmikon suorin linjauksin. Tuolla se iloisesti hihitteli pihalla, että alkaa pikkuhiljaa oppia käyttämään näitä koneita. Ihan hyvä jos näin on. Nyt tietysti paistaa aurinko ja ulkohommia voisi tehdä kun telkkarista tulee jalkapalloa: Hollanti - Tanska -ottelu. Ei hollannikasta saa telkkarin edestä mihinkään, kun on joku tuommoinen peli menossa. No, kyllä se melkein sai tuon koko nurmikon ajeltua tuossa ennen kun rynnisti sisään. Toivottavasti ehtii vielä tänään tehdä loputkin.

Itse olen keskittynyt tänään vähemmän puutarhamaisiin hommiin, nimittäin ikkunat oli pakko jo pestä - lienee ainakin vuosi siitä kun tässä talossa on ikkunat viimeksi pesty. Tosin vaikea sanoa, kun ei ole aiheesta mitään havaintoa. No, nyt ne on pesty ja varmaan meikäläisen täällä majaa pitäessä tulee pestyäkin vähän useammin. Toivottavasti.

Tuli sitä sen verran puutarhaakin muistettua, että kylvin sipuleita. Pillisipulia ja kevätsipuleita ym. samantyyppisiä lajikkeita. Montaa lajia, tietysti. Mutta ei sentään seitsemää sorttia tällä kertaa - ei ainakaan vielä.

Raparperikin perhana pääsi kukkimaan.


Nättihän se on, pitäisköhän antaa tehdä siemeniä jos vaikka ensivuonna siemenistä lisäisi...

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Perinteinen kohopenkki kesäkurpitsoille - vihdoin ja viimein suunnittelusta toteutukseen

Hyvin suunniteltu on puoliksi unohdettu ja suunniteltu uudelleen monta kertaa ennen kuin on tehty. Kohopenkin teko siis on ollut suunnitelmissa jo viikotolkulla, mutta aina on ollut jotain muka tärkeämpää tai sitten vaan on yksinkertaisesti satanut kuin esterin *ceestä /per , joten penkin tekoon ei ole päässyt.

Vihdoin ja viimein tänään sitten päästiin sen perinteisen kohopenkin laittamiseen käsiksi. Suunnitelma ehti muuttua moneen kertaan tässä matkan varrella. Sain kauan kaivattuja apuvoimia paikalle ja ei muuta kun hommiin. Perinteinen kohopenkki (tai oikeastaan kaksi) valmistui sitten vanhan mansikkamaan paikalle.

Oli muuten valtava homma. Ensinnäkin, vanhaa mansikkamaata ei ole hoidettu lähes kymmeneen vuoteen. Koko alue oli katettu mansikkakatekankaalla, sellaisella mustalla ruudullisella. Kaikenmaailman rikkakasvit nokkosista ja voikukista rantaminttuun olivat kasvaneet penkkien väliin - maton päälle. Siinä sitä sitten huhkittiin kuin heinämiehet ukkokullan kanssa rikkakasvi turpeita kiskoen. Aikansa vei ennenkuin päästiin maton reunasta nappaamaan kiinni ja uskomattomalla voimanponnistuksella kiskomaan se viimeinkin kokonaisena irti maasta. En suosittele moista hommaa, ei ollut kovin kivaa. Mutta yksi juttu siinä oli plussaa - maton alla ei sitten juurikaan niitä rikkaruohoja ollut, eli penkit oli kohtuullisen helppo perustaa puhtaalle maalle.

Paikalla oli aikaisemmin kolme mansikkapenkkiä, näistä tehtiin nyt kaksi kurpitsapenkkiä. Mansikkapenkit ovat melko matalia ja kapeita. Sijoitimme keskimmäisen penkin mullat kahteen laitimmaiseen, tällä tavoin saimme penkille sekä lisää korkeutta että riittävästi leveyttä. Tietysti alimmaiseksi laitettiin kompostorista tyhjennetty melkein palanut kompostimulta antamaan lämpöä kasvien juurille. Penkkien väli tuli aika suureksi, mutta ymmärtääkseni se ei haittaa - kurpitsakasvit kun leviävät melko laajalle alueelle.

Istutus olikin sitten pikkujuttu verrattuna esitöihin. Penkeissä asuu nyt sitten kolme kappaletta tavallista kurpitsaa ja kolmea eri lajia kesäkurpitsaa: Gold Rush, Nimba ja Long White Bush. Istutuksen jälkeen harso päälle ja se oli siinä. Spagettikurpitsat vielä odottavat sitä omaa kotia kasvihuoneessa. toistaiseksi.

Sopivasti saatiin hommat tehtyä - heti kun lopeteltiin alkoi sade ja niin kiirus tuli sisälle, että työkalutkin jäivät pellolle. Eli taas sateesta johtuen kuvia penkeistä ei ole.

Edit: Sain sitten jonkinmoisen kuvan kuitenkin - sateesta huolimatta


Aika hurjan näköinen se on. Vaan annas kattoo - eiköhän tuo tuosta...

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Laatikko kasvimaalla - kyllä se siitä - pikkuhiljaa

Aina säiden salliessa ja silloin, kun on jo kasvamassa olevien kasvien hoidolta aikaa jäänyt, on välillä touhuttu kasvimaalle rakenteilla olevan laatikonkin kanssa. Pelto on ollut kesannolla muutaman vuoden, ja sen huomaa. Rikkakasveja löytyy joka lähtöön. Tässä viime päivinä onkin ollut käynnissä peltomullan seulominen - aika tehokas konsti saada rikkakasvien juuret pois. Aikaa vievää puuhaa, mutta mikäs sitä on tehdessä , silloin kun aikaa on. Ja on muuten ihan oikeasti mukavaa hommaa - mikäs sen mukavampaa kuin istuskella pellon laidalla auringossa ja puuhata jotain, missä ei mitään ajatella tarvitse. Rusketus on jo normivuoden loppukesän luokkaa - joten täällä on siltä osin melkoisen happy trooper palstalla. =)

Tällä menetelmällä ei toki ihan kaikkea epämääräistä mullasta pois saa, esimerkiksi siemenethän sinne jää sekä mahdollisesti joitain pieniä juuren palasia myös. Mutta hei, parempi näinkin, kuin että laatikko olisi tulvillaan kaikenmaailman juolaheinää, saunioita, pillikkeitä ja jotain muuta kummallista hyötykäyttöön soveltumatonta kasviainesta. Tosin juolavehnä (siis juolaheinä) on joskus ihan oikeasti ollut ns. hyötykasvi. Mielenkiintoista vai mitä? Pitäisiköhän alkaa viljelemään sitä - ei varmasti olisi kilpailijoita - ja piru vie sehän kasvaa ja hyvin. Moisen kummajaisen tuotteistus kuitenkin pitäisi saada osumaan nappiin. Ja miten lie sitten, olisikohan markkinoita. Itse asiassa ei hullumpi ajatus - on niitä nähty hullumpiakin. Täytyykin asiaa tutkia, siis mihin sitä on ennen vanhaan käytetty, onhan nämä perinnejutut aina ihan kiinnostavia.



On siinä vielä täyttämistä - pariksi päiväksi. Mutta sitten pääsee jo istuttamaan!

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Rusakko vai jänis?

Täällä nelosvyöhykkeellä liikkuu kaikenlaisia tuholaisia. Toistaiseksi tämän vesselin kanssa ei olla oltu napit vastakkain - päinvastoin - tykkään, ainakin tähän aikaan vuodesta. Kas, sen lisäksi, että tämä herra on harvinaisen hauska vesseli seurattavaksi, on se ihan hyödyllinenkin. Syö nimittäin kaikki voikukat nurmikoltani. Yess!

Tässä toissailtana seurailin vesselin puuhia varmaan tunnin. Kaveri kierteli taloa noin kymmenen kahdenkymmenen metrin päässä ja aina välillä pysähtyi syömään voikukkia. Joka kerta kun se tuli tuossa rannassa olevan hiekkaläntin luo - heittäytyi siihen selälleen ja kieriskeli pitkään ja hartaasti. Saatte uskoa, että on muuten vallan hasskunkurinen näky, jäniseläin ketarat ilmassa sätkimässä. Aina noustessaan se pomppasi vähintään puoli metriä ilmaan ja potkaisi pari kertaa takajaloillaan. Sitten muutama kunnon loikka ja uusi potkupomppu. Vallan hassu kaveri.

Oletettavasti menee herran kanssa sukset ristiin viimeistään siinä vaiheessa kun kasvimaallani alkaa olla sen laatuista naposteltavaa, mikä kelpaa tälle otukselle, Mutta siihen asti, hölmöilköön ihan rauhassa pihapiirissä, vaikka se rontti rappusille kakkimassa käykin. =)


Nyt sitten kuukauden kysymys:

Rusakko vai jänis? Kuvien laatu on huono - myönnetään - mutta niin on se kamerakin.

torstai 10. kesäkuuta 2010

Mä joka päivä (puutarha)töitä teen... ai teenkö? - No en =)

Eipä ole paljon uutta tullut tehtyä, mitä nyt yksi pensas ostettua. Päädyin ostamaan tähtijasmikkeen. Tuohon pihalle pitäisi saada vielä yksi isohko pensasryhmä, tuulensuojaksi. Ennestään siinä on jo siperianhernepensas, joka valitettavasti on hoidon puutteessa päässyt aika kamalaksi. Eli sille on lähtö edessä ennenpitkää. Tilalle täytyisi siis saada jotain. Kun en noista pensaista juuri mitään tiedä - päädyin nyt sitten kokeeksi ostamaan yhden tähtijasmikkeen, katsotaan miten tuo pärjää ja millaiseksi kasvaa - jos hyvin käy - niin vaihdetaan herne jasmikkeeseen.

Timjamit ovat itäneet iloisesti kasvihuoneessa. Kaikki muut yritit nyt vielä antavat odottaa ilmestymistään. Ehkä jonain päivänä...

Kesäkukkiakin on tullut hankittua. Muutama.



Kasvimaa -projekti edistyy hissukseen. Lidlistä hankittu Florabest kasvihuone toimii kuin unelma. Asukkaina siellä on tällä hetkellä erilaisia paprikoita ja munakoisoja. Kaikki omissa ruukuissaan, odottamassa avomaalle pääsyä. Kasvihuoneessa paprika kukkii, muutama uusi tomaattilajike on myös innostunut kukkimaan. Osa tomaateista on kärsinyt hieman kylmästä - vetää vähän violetiksi alalehtiä. Keittiössä kesäkurpitsan taimet kasvavat kohisten ja kohopenkki nille on edelleenkin suunnitteilla.

Kiirettä pittää, ja mitään ei oikein saa aikaiseksi. Että semmosta täällä - nelosvyöhykkeellä.

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Kasvilaatikko kasvimaalla valmistunee pikkuhiljaa istutuskuntoon...

Kasvilaatikkoprojektini on kaikenkaikkiaan isohko homma. Täällä sitä tehdään nyt vähän niinkuin peppu edellä puuhun mentäisiin. Ai miksikö? No siksi, että tuo on ihan liian suuri yksin siirrettäväksi. Pakko oli siirtää silloin kun oli apuvoimia paikalla. Normaalistihan pohjatyöt tehdään ensin ja sitten laatikko paikoilleen. Meillä se nyt tehdään näin:


Onnistuuhan se näinkin. Niin kauan kun olen sekä projektivastaava, että ainoa toteuttaja, joutuu olemaan jokseenkin luova noissa työtapavalinnoissa.

Homma on edennyt tuosta kuvan tilanteesta jo sen verran, että n. 30 cm maata on poistettu korkeimman omakätisesti koko laatikon matkalta. Alunperinhän tarkoitus oli laittaa sinne alle kerros sanomalehtiä estämään kutsumattomia juurakkoja, mutta innostuin sitten kuitenkin vuoraamaan pohjan juurimatolla, kun satuin sitä kohtuuhinnalla löytämään. Ihan kivasti sen sai pujoteltua laatikon ulkopuolellekin, vaikka oli siinäkin oma hommansa. Eli jos pohjatyöt olisi tullut tehtyä ensin, olisi tämäkin erittäin mielenkiitoinen ja varsin haastava työvaihe jäänyt kokematta. Toisaalta tuon muutaman kuution verran maata siirreltyäni en tässä hirmuisesti kovin kummoisia haasteita enää kaipaile.

Nyt on sitten vuorossa mullan takaisin laitto - siis mullan pistelen sihtiverkon läpi ja keräilen kutsumattomien vieraiden juuret pois. Lähinnä taistelen juolavehnän kanssa. Iso homma, mutta hissunkissun sekin tulee tehtyä. Sääkään ei ole suosiollinen ollut - aina välillä kun vähän sataa tihuuttaa - eikä sateella kannata multaa siirrellä. Päällimmäiseksi tuohon sitten tulee muutama hassu kuutio multaa, niin paljon kun rikkaruohoista vapaata tavaraa täältä löytyy. Tulikohan tästä nyt joku ikuisuusprojekti? Toivottavasti ei...

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Laatikko kasvimaalle

Tästä projektista ei varmasti tarvitse paljon kertoa - kuvat kertovat kyllä melko hyvin mistä oli kyse.

Laatikon strategiset mitat ovat 390 x 120 cm. Alle tulee n. 30 cm syvyyteen sanomalehtikate - juurimattoa kun ei nyt satu olemaan kustannuspaikalla ollenkaan. Päälle sitten kompostimultaa - melkein palanutta mutta ei aivan - siis lämpöinen laatikko tulossa ja viimeiseksi sitten kunnon ruokamultakerros.


Ensin tehtiin sivut.




Sitten koottiin pikkuhiljaa.



Kasvimaalle siirtoa vaille valmis.



Se on siinä. Vielä tarttis ne pohjatyöt tehdä.

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Kadonneen zilgan metsästys

Tuossa taannoin valittelin pitkään ja hartaasti sitä, että en sitten mistään löytänyt viinniköynöslajiketta Zilga. Zilgan olisin halunnut ainoaksi viiniköynnöksekseni ihan muutamasta tosi tärkeästä seikasta johtuen. Ensinnäkin Zilgan pitäisi olla erittäin pakkasenkestävä lajike, kestää jopa -40 asteen pakkasen, näin ainakin väittävät. Toiseksi, se on varsinainen perinnelajike, sitä on tiettävästi viljelty Suomessa jo yhden lähteen mukaan 1930 -luvulta lähtien. Aika vanha kamu siis. Ja tässä ollaan viimeaikoina keskitytty noihin perinnelajikkeisiin pääsääntöisesti muutenkin.

Kun en zilgaa etsinnöistäni huolimatta löytänyt - lähimmäksi pääsin Tuusulan Kodin Terrassa - siellä sentään oli hintalappu, mutta hylly oli tyhjä - jouduin sitten tyytymään Beta-nimiseen lajikkeeseen. Siis tyytymään - mitä? Ihan näpsäkän oloinen ja pirtsakka köynnöshän tuo Beta on. Tiedä sitten miten talvea kestää nelosvyöhykkeellä. Köynnöstäjä on nyt ainakin välilaikaisesti sijoitettu kasvihuoneeseen, odottamaan sitä lopullista sijoituspaikkaansa. Kummasti tuo viihtyy ja näyttäisi kasvavankin ihan kivasti.

Täällä periferiassa sitten nyt viikolla eksyttiin paikalliseen Agrimarketiin. Perunakuokkaa olimme hakemassa. Oltiin jo paikallisessa halpiskaupassa käyty, tiedettiin entuudestaan kyseisen halpiskauppaketjun myyvän mm. fiskarsin puutarhatyövälineitä. Vaan että perunakuokka? Toiveajattelua. Eli jouduttiin siis menemään Agrimarkettiin, josta sitten löydettiin halpiskuokka. Muuta ei tarjolla ollut. Että se siitä tämän kylän valikoimista. Siinä pikkuisen tein harharetkeä työkaluuosastolta omenapuuntaimien sekaan, jolloin tuo ukkokulta sai huomautettua, että turhaan siellä pyörit, ei sitä Zilgaa täältäkään löydy. Siihen sitten suivaannuin tottakai, tiesin jo entuudestaan, että moisia höpöttelee siksi, että haluaa kaupasta jo pois. Eipä mitään, kun pikku piru iski, ja aloin sitten tutkailemaan kaikkia mahdollisia hyllyjä ja hi-taas-ti. Minäkö ilkeä? No en tod.. ;). Vaan kuinka ollakkaan - siinä se sitten oli. Zilga. Hyllyllä. Pieni ja ruttuinen, hädin tuskin elossa. Mutta Zilga kuitenkin. Oli siellä muitankin ruukkuja merkattu zilga -merkkisiksi, vaan yhtään ei niissä näyttänyt olevan elonmerkkejä. Vaan tämä yksi oli hengissä. Adoptoin sen heti. Nyt meillä sitten asustaa pikkuruinen Zilga.



Niin että se sitten siitä Zilgan metsästyksestä. Saatiinpas kiinni, sitten loppujen lopuksi.

torstai 3. kesäkuuta 2010

Florabest kasvihuoneen pystytys

Noniin, nyt se on kasattu viimeinkin se upouusi Florabest minikasvihuone. Vekotinta muutama kuukausi sitten ostaessani olin lähinnä skeptinen, mielessä oli lähinnä se, että siitä saa varmasti jonkinlaisen suojan jollekkin kylmänaralle kasville tai jotain. Purettiin sitten osat paketista ja ensimmäinen ajatus mikä mieleen tuli oli: ”VAU, se on iso!” Isompi se oli kuin olin kuvitellut. Pakkauksessa oli mukana kaikki tarvittava ja ihan mukavat koontiohjeetkin, kokoamisessa ei isännältä mennyt kuin ihan hetki. Suurempi homma sitten oli alustan tasaus ja rikkaruohojen sun muiden asiaankuulumattomien kasvikunnan edustajien poistaminen asennuspaikalta. Mitäköhän siinä olisi kaikkineen mennyt aikaa, vajaa tunti. Tästä itse kasvihuoneen kasaaminen vei ehkä 15 minuuttia.

Pakkauksessa oli mukana myös aika heppoisen näköiset ankkurointiin tarkoitetut teräspiikit. Niitä maahan laittaessani ajattelin, että nuo eivät kyllä kunnon puhurissa pidä, ei tarvita kuin yksi kelpo ukkosmyrsky ja koko kasvihuone mennä viilettää tuulen mukana muille maille. Mutta.. Kuinkas ollakaan, pari tuntia sen jälkeen kun oltiin homma lopeteltu, nelosvyöhykkeen tämän kolkan yli mennä puuskahti pienimuotoinen ukkosrintama mahtavine tuulenpuuskineen kaikkineen. Ja tuollapa tuo vielä on ihan samalla paikalla kuin mihin se pystytettiinkin - se kasvihuone. Eli melkoisen tyytyväinen tuohon hankintaan olen, ainakin vielä tässä vaiheessa. Yhtään kasvia en tuonne ole vielä ehtinyt laittaa. Ihan jo pelkästään senkin takia, että kukas sitä nyt kaatosateessa puutarhahommia tekisi, vallankin kun jyristelee ja salamoi sen verran paljon, ettei oikein uskalla nokkaansa edes ulos pistää. Samasta syystä tässä ei nyt yhtään kuvaakaan tuosta hökötyksestä ole, ei oikein onnistu kaatosateessa kuvienkaan otto.

Mutta ans kattoo nyt, eiköhän tuonne huomenna viimeistään jotain kasvikunnan edustajaa saada testaamaan, onko tuosta minikokoisesta kasvihuoneesta yhtään mihinkään. Toivottavasti on.

Edit: Ja sitten se kuva:


Ja se on toiminut kuin unelma! Paprikat ja munakoisot suorastaan kasvavat silmissä. Kylmääkin on ollut, pahimmillaan +3 yöaikaan, mutta ei tuo lämpötila ole tuolla minikasvarissa liian alas päässyt.

Yrttejä itämään ja suunnitelmissa kohopenkki

Tänään on tehty taas urakalla töitä. Tuli tuossa laitettua muutamaa laatua yrttejä itämään. Kasvukierrokselle lähtivät seuraavat lajit: Oregano, persilja, korianteri, timjami, kirveli ja basilika. Sinne ne päätyivät kasvihuoneeseen, oletettavasti ihan optimaalisiin olosuhteisiin. Tässä sitten jäädään innolla odottamaan, miten kauan kestää yrteillä itäminen tällä kertaa. Tässä yrttien itämistä odotellessa voikin sitten jatkaa muiden suunnitelmien täytäntöönpanoa. Kesäkurpitsoille pitäisi ainakin tehdä penkit.

Ennen vanhaan mummoni vielä eläessä, tuossa saunan päädyssä oli avokomposti. Siinä kompostin vieressä mummo sitten kasvatteli ainakin raparperia. Avokomposti on saanut lähteä aikoja sitten, ei nuo säädökset sellaisia enää salli. Raparperi sinnittelee edelleenkin kuusten juurella. Itseasiassa tuo meidän raparperi ei sinnittele. Vanha ja sitkeä perinnelajike kun on - tekee mahtavan sadon joka vuosi. On tehnyt jo yli kuusikymmentä vuotta, ja varmaan jatkaa samaa rataa seuraavatkin 60. Yhden kerran se on jaettu, ja osa siitä pääsi lehtikompostin viereen pellon laidalle. Sekin kasvaa ja voi hyvin. Ja tuottaa. Täällä hukutaan raparpereihin.

Tarttisko joku? Voisin antaa pari - kolmekymmentä kiloa, jos kiinnostaa.

Siis kohopenkki pitäisi tehdä - sellainen vanha kunnon penkki kesäkurpitsaa varten. Tämä on kohtuullisen alavaa maata, ja yölämpötilat saattavat tässä mikroilmastossa olla ihan jotain muuta, kun mitä säätiedotukset lupaavat. Yleensä asteen pari vähemmän, ja joskus jopa vähemmänkin. Eli pitää varmistaa se, että kasvit saavat tarvittavan lämmön jostakin. Kohopenkki on siihen ihan passeli ratkaisu. Ajattelin laittaa alle puolivalmista kompostia, joka palaessaan luovuttaa lämpöä sitten kerroksen kunnollista, ravinnerikasta multaa ja sitten vielä harson päälle, se takaa ettei ne lämmöt mene harakoille, vaan jäävät hyödyttämään kasvavaa vihannesta. Pari päivää sitten jo tyhjennettiin kompostorista iso saavillinen puolivalmista tavaraa. Tuolla se odottaa saunan nurkalla uutta sijoituspaikkaansa. Ja tuossa raparperin vieressä on ihan passeli paikkakin, huomenna olisi tarkoitus aloittaa, ellei nyt mitään ihmeitä satu.

Kesäkurpitsatkin ovat jo ihan kivalla alulla. Tapani mukaan laitoin taas sen seitsemää sorttia tulemaan. Ihan vaan nähdäkseni mikä lajike täällä parhaiten pärjää. Kokeiltavana on nyt mm. lajikkeet: Long White Bush, Golden Rush ja Nimiba. Tuolla vielä on muutama pussi, joista sitten ehkä siemenet pääsevät suoraan avomaalle viikon parin kuluttua, ellen sitten innostu niitäkin esikasvattelemaan.

Jäi vaan vähän myöhäiseen tuo siementen multaan laitto, tosin jos olisin ne siellä etelässä parvekkeella esikasvattanut, eivät ne olisi autoihin kuitenkaan mahtuneet, kun niitä tomaattejakin oli muutama. Nyt ne pikkuiset itää tuossa keittiön ikkunalla, ja hyvin näyttävät voivan - toistaiseksi.


Saa nähdä sitten miten käy kun siirretään ulos ja upouuteen kohopenkkiin.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Ja sitten me paiskottiin kiviä... =)

Maisema ei kovin kummasti ole muuttunut sitten viimeisen yleiskuvan oton. On se kuitenkin sen verran erilainen - vihreämpi kuin viimeksi, että pitää siitä nyt kuitenkin uusi kuva laittaa.


Kohta ei tuosta enää tielle näe.

Peltohan meidän piti viimeistellä kylvökuntoon maanantaina, mutta kun siitä ei oikein mitään tullut, siirryttiin hyötykasvilinjalta vähäksi aikaa tuonne esteettisten kasvien puolelle.

Vanha, jo parikymmentä vuotta sitten rakennettu kivikkoryhmä sai kyytiä. Tuo oli sellainen pitkän puoleinen projekti, joka on odottanut jo viisitoista vuotta. Ensin piti poistaa kaikki kivet ja maa-aines suodatinkankaaseen asti. Oli siinäkin oma hommansa. Urakkaa aloteltiin jo aikaisemmalla käynnillä, ja siinä se oli keskeneräisenä pitkään. Aina kun siitä ohi mentiin, tuli muutama kivi käännettyä tai tehtyä jotain muuta pientä. Hiljaa hyvä tulee - sano.

Kivikkoryhmän ainoana kasvina on nyt jo pitkään ollut tuommoinen luonnosta napattu mikä lie en mää tiedä -kasvi. Äitini sen joskus Laatokan Karjalasta, lapsuuden leikkipaikoiltaan tänne raijasi. Ihan kivasti tuo on näilläkin leveysasteilla pärjännyt, mitä nyt tuossa kivikkoryhmässä ehkä oli hieman ravinnon- ja veden puutetta aika ajoin. Pelastin sitten nuo kasviparat kivien lomasta, tarkoituksena tietty tehdä mahtava uudelleenistutus. Muurahaispesäkin sieltä löytyi, kivien alta. Sekin nyt sitten sai lähteä. Meillä kun ei isommin muurahaisista tykätä.

Seuraava toimenpide oli uusien kasvien hankinta, toki ensin mietittiin pitkään ja hartaasti mitä kasveja penkkiin laittaisi. Paikalliset myymälät kun eivät ole kovinkaan kummoisia, arvelin, etten mitään kivaa löydä - ainakaan kohtuuhinnalla. Tuossa lähistöllä on kuitenkin Tokmanni. Ja olipas! Samoja kivikkokasveja kun etelässäkin ja ihan sama tarjous 6 kpl kympillä. Petikon Tarjoustalosta nuo oli jo loppuunmyyty kun niitä pari viikkoa sitten kävin etsimässä. Mutta täällä ne olivat vasta tulleet myymälään - ei edes oltu vielä hinnoteltu. Piti sitä sitten se kuusi kappaletta ottaa. Nimetä noita en osaa, joka purkissa tosin oli kuva ja nimi - kivikkokasvisekoitus. Jippii - saamarin tanskalaiset - nimeäisivät nyt kasvinsa kunnolla, niin tietäisi tarkkaan mitä sitä kukkapenkkiinsä tökkää. Sielllä ne nyt kuitenkin nököttää aikaisemmin hankittujen sinikatajien seurana. Vielä kun raaskisi pari keltaista maksaruohoa ostaaa, niin se olisi siinä.



Vaan tuli siitä ihan kiva. Saa olla tuollaisena ensi vuoteen - sitten sen voisi taas purkaa ja rakentaa vähän isomman virityksen - tai sitten ei - saas nährä.