Pikkuriikkisiä tomaatinalkuja alkaa olla lähes joka lajikkeessa. Kasvihuoneeseen sijoittamistani tomaatintaimista ensimmäisenä raakilevaiheeseen asti siis päätyi Yellow Pear. Kaksi eri yksilöä on jo saanut ensimmäiset raakileetkin aikaiseksi. Toisessa on jo kaksi ihan kivan kokoista mollukkaa. Toisessa yksilössä vain yksi, toistaiseksi.
Yellow Pear on runkotomaatti, joten olen poistellut niitä varkaita, aina kun lehtihangassa sellaisen olen huomannut.
Välillähän meinasin jo luopua toivosta tomaattienikin suhteen. Muuton jälkeen lähes kaikki menivät kertakaikkiaan huonoon kuntoon. Kasvihuone ei ollutkaan niin hyvässä kunnossa kun luulin, muoveissa oli reikiä ja katto vuoti aika reippaanlaisesti useasta kohdasta. Tämä aiheutti sen, että yöllä lämpötilat tippuivat turhan alas.
Tomaateille lämpö on ehdoton kasvun edellytys. Mitä tasaisempi lämpötila sen paremmin ne voivat. Tosin, suuri osa ei pienestä vaihtelusta ole moksiskaan. Eli lämpö voi huoletta pudota tuonne +5 tuntumaan ja alemmaksikin. Meillä kyllä kävi sitten niin hassusti, että taisi lämmöt jonain yönä mennä liian alas. Lähes kaikki tomaatit kärsivät silminnähden ja muuttivat osan lehdistään violeteiksi. Aika hurjan näköisiä olivat, ja ihan suorastaan puolikuolleen oloisia.
Jotain muutakin oli pielessä siinä alkuvaiheessa. Osalla alalehdet alkoivat kellastua ja menivät vaaleankellertäviksi. Eli siinä vaiheessa meinasin jo iskeä hanskat tiskiin ja unohtaa koko tomaatinviljelyn. Mutta - nyt sitten kuitenkin kaikki näyttäisi olevan kohdallaan. Huolimatta liiasta kylmäkäsittelystä kaikki ovat toipuneet. Vaaleat lehdet hävisivät lannoitusta lisäämällä. Olin lukenut monesta ohjeesta, että tomaatti on perso lannoitteille ja vedelle. Lannoittaa pitää ja rutkasti. Mutta jostain syystä en ollut tajunnut, että se tarkoittaa lannoittamista todella runsaasti.
Toimin sitten melko ronskein ottein. Kaivoin tasaisin välimatkoin kuopan multaan, jonne paiskasin muutaman desin Kekkilän luonnonlannoitetta. Multaa päälle ja vettä perään. Tällä käsittelyllä alkoivat melko pian voimaan huomattavasti paremmin. Sitten keksin vielä, että ollaan nyt oikein extremejä ja annetaan taimiparoille reilusti lisää ja pintalannoitin vielä koko kasvihuoneen: pari litraa samaa sotkua mullan pinnalle ja taas vettä perään. Johan alkoi tapahtua. Ihan kaikki puskevat nyt todella tummanvihreitä, terveen näköisiä lehtiä ja niitä raakileita.
Tämän Kekkilän luonnonlannoitteen lisäksi olen vielä kastellut niitä nokkosvedellä ja siitäkin nuo tuntuvat tykkäävän todella paljon. Nokkosvettä olen heittänyt niille kerran viikoossa 10 litran satsin. Nokkosvesi takaa kasveille mm. typen saannin. Nokkosveden tekemiseen löytyy Googleettamalla paljonkin ohjeita. Mutta itse olen suurpiirteisesti tehnyt sen seuraavasti: Kymppilitran ämpäri niin täynnä nokkosia kun lievällä väkivallalla saa mahtumaan. Lisään sitten saunan lämmityksen yhteydessä lämmintä vettä padasta. Sitten paiskaan ämpärin saunan taakse. Parin päivän kuluttua alkaa olla jo melko haisevaa litkua. Jotkut kehottavat seisottamaan litkua viikon ennen kuin otetaan käyttöön. No, itse en niitä päiviä ole laskenut, mutta kolmesta viiteen päivään meillä on nokkosia lioteltu. Sitten siivilöin isommat klöntit pois - jos niitä vielä on - ja ei muuta kun litku kasvien juurelle. Luulisin tuon ohjeen mukaan tehtynä toimivan. Tietysti, jossei oo saunaa sen litkun voi laittaa mihin tahansa ulkosalle muhimaan, eli ei ole pakko laittaa saunan taakse - tuolla ei ole merkitystä =) - niin ja ulkosalle siksi, että on muuten aikasen mojovat hajut ko. liemellä.
On tässä nyt sitten tullut todistettua, että huonomminkin voiva tomaatti voi ja pystyy puskemaan hedelmää, jos siitä siltä tuntuu. Kirsikkatomaatti, joka eka muuton yhteydessä oli jäänyt sinne etelään parvekkeelle ja tuotiin sitten viikkoa paria myöhemmin tänne nelosvyöhykkeelle kärsi siitä muutosta ihan silminnähden. Oli koko kasvi ihan vaaleankeltainen. No, vaaleankellertävä se on vieläkin, ruipeloparka. Mutta kuinkas ollakaan puskee kahta tomaatinalkua jo. Olen reppanaa nyt lannoitellut ja muutenkin yrittänyt hoivailla kuntoon. Istutin sen kymppilitraseen ämpäriin tosi hyvälaatuiseen multaan, kasvihuoneen penkeissä kun ei enää ole tilaa. Taitaa tuo ryökäle siitä toipua. Ihan hyvä näin. Nyt sitten kuskailen sitä aina päiväksi ulkosalle kasvarista. Se kun viettää yönsä vielä kasvarin käytävällä, ihan varmuuden vuoksi, kun noista yölämpötiloista ei vielä tiedä. Jossain vaiheessa varmaan sitten jätän sen ulkosalle.
Istutin muutaman tomaatin sitten ihan avomaallekin. Täällä on nyt menossa sellainen kokeiluvuosi. Minulla kun niitä taimia oli ja on vaikka muille jakaa (terkkuja vaan niille kamulle, jotka ystävällisesti adoptoivat yhteensä n. 25 tainta tuossa keväällä), niin voi tässä huoletta kokeillakin missä kasvaa, ja miten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti