perjantai 4. kesäkuuta 2010

Kadonneen zilgan metsästys

Tuossa taannoin valittelin pitkään ja hartaasti sitä, että en sitten mistään löytänyt viinniköynöslajiketta Zilga. Zilgan olisin halunnut ainoaksi viiniköynnöksekseni ihan muutamasta tosi tärkeästä seikasta johtuen. Ensinnäkin Zilgan pitäisi olla erittäin pakkasenkestävä lajike, kestää jopa -40 asteen pakkasen, näin ainakin väittävät. Toiseksi, se on varsinainen perinnelajike, sitä on tiettävästi viljelty Suomessa jo yhden lähteen mukaan 1930 -luvulta lähtien. Aika vanha kamu siis. Ja tässä ollaan viimeaikoina keskitytty noihin perinnelajikkeisiin pääsääntöisesti muutenkin.

Kun en zilgaa etsinnöistäni huolimatta löytänyt - lähimmäksi pääsin Tuusulan Kodin Terrassa - siellä sentään oli hintalappu, mutta hylly oli tyhjä - jouduin sitten tyytymään Beta-nimiseen lajikkeeseen. Siis tyytymään - mitä? Ihan näpsäkän oloinen ja pirtsakka köynnöshän tuo Beta on. Tiedä sitten miten talvea kestää nelosvyöhykkeellä. Köynnöstäjä on nyt ainakin välilaikaisesti sijoitettu kasvihuoneeseen, odottamaan sitä lopullista sijoituspaikkaansa. Kummasti tuo viihtyy ja näyttäisi kasvavankin ihan kivasti.

Täällä periferiassa sitten nyt viikolla eksyttiin paikalliseen Agrimarketiin. Perunakuokkaa olimme hakemassa. Oltiin jo paikallisessa halpiskaupassa käyty, tiedettiin entuudestaan kyseisen halpiskauppaketjun myyvän mm. fiskarsin puutarhatyövälineitä. Vaan että perunakuokka? Toiveajattelua. Eli jouduttiin siis menemään Agrimarkettiin, josta sitten löydettiin halpiskuokka. Muuta ei tarjolla ollut. Että se siitä tämän kylän valikoimista. Siinä pikkuisen tein harharetkeä työkaluuosastolta omenapuuntaimien sekaan, jolloin tuo ukkokulta sai huomautettua, että turhaan siellä pyörit, ei sitä Zilgaa täältäkään löydy. Siihen sitten suivaannuin tottakai, tiesin jo entuudestaan, että moisia höpöttelee siksi, että haluaa kaupasta jo pois. Eipä mitään, kun pikku piru iski, ja aloin sitten tutkailemaan kaikkia mahdollisia hyllyjä ja hi-taas-ti. Minäkö ilkeä? No en tod.. ;). Vaan kuinka ollakkaan - siinä se sitten oli. Zilga. Hyllyllä. Pieni ja ruttuinen, hädin tuskin elossa. Mutta Zilga kuitenkin. Oli siellä muitankin ruukkuja merkattu zilga -merkkisiksi, vaan yhtään ei niissä näyttänyt olevan elonmerkkejä. Vaan tämä yksi oli hengissä. Adoptoin sen heti. Nyt meillä sitten asustaa pikkuruinen Zilga.



Niin että se sitten siitä Zilgan metsästyksestä. Saatiinpas kiinni, sitten loppujen lopuksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti