Baari on auki

Syksyn edetessä tontille pelmahtaa joka vuosi valtava muuttolintujen armeija. Samoihin aikoihin alkavat tiaiset pyöriä talon lähettyvillä, optimistisia otuksia - ruokintapaikka tarkoittaa ruokaa. Välillä innokkaimmat tiaiset käyvät kurkkimassa ikkunoista sisään. Kärsimättömimmät jopa koputtelevat ikkunaan. Riippuvat ikkunanpielissä ja nakuttavat ikkunalasia sen kuin kerkiävät. Melkeinpä pakko oli aukaista lounasbaari, nälkäisimmät kun sitten lopulta tunkivat jo sisälle.

Käyvät samoihin aikoihin joka päivä aamupalalla, lounasaikaan baari on aina täynnä ja illalla nälkäisimmät viihtyvät tosi myöhään, valomerkki on näköjään piirun verran ennen pimeäntuloa. Kiva niitä on taas seurata kesän tauon jälkeen.

Täällä ollaan nyt Gizmo-kissan kanssa sitten oltu nenä kiinni ikkunassa muutama päivä. Harmi, kun nyt on viime aikoina ollut surkeat ilmat. Vettä sataa, maailma näyttää harmaalta ja todella pliisulta, ruskaakaan ei tänä syksynä ole ollut. Kaikki valokuvatkin ovat harmahtavan sävyisiä, valoa vaan ei riitä ja sadekin hieman vaikeuttaa valotusta. Vaan ei auta valittaa - ihan hyvä, että edes jonkinlaisia kuvia saa.

Nyt tuossa on muutaman päivän pyörinyt lähinnä erilaisia peipposia. Laskeskelin taas huvikseni eilen peippojen määrää, viherpeippoja oli 47, tavallisia peipposia viisi ja järripeippoja - niin niitä oli parikymmentä, laskut menivät sekaisin, kun lehahtivat kaikki paikalta pois. Pääsääntöisesti tuossa siis vierailee satakunta peippoa päivittäin.

Kovin vaan ovat riitaisaa sakkia nuo viherpeipposet.

Mutta onhan se tavallaan hyvä näinkin, nyt ei täällä telkkaria tarvitse - on omat kauniit ja rohkeat (tai äksyt ja ärhäkät) seurattavana ihan livenä tuossa takapihalla.


Viherpeipot omivat lintulaudan yleensä kokonaan itselleen. On siellä muutama tiainen, joka ottaa peipoista mittaa aina välillä.

Urheita pikkuotuksia, käyvät vaivihkaa napsimassa siemeniä, kun paikan vallanneet isommat otukset eivät huomaa.

Joskus käy niinkin, että urhea pikkuotus saa vähän nokasta….

… jos nimittäin ei ole tarpeeksi varovainen. Kuvan hömötiainen sai kuitenkin siemenen mukaansa, vaikka pienen pöllytyksen viherpeipolta saikin.

Toisilla tiaisilla näyttäisi olevan taktiikkana se, että heti kun öykkäri selkänsä kääntää - paikalle ja nopeasti pois.

Suurin osa onnistuu saamaan laudalta mukaansa jotain. Ihan hyvä niin.

Öykkäripeippoporukassa oli yksi ilmiselvästi toisiinsa kiintynyt pariskunta.

Nämä kaksi söivät sulassa sovussa vierekkäin varsin pitkään. Taitaa kuitenkin olla niin, että eivät ihan kaikki viherpeipot siis äksyjä ole .