sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Se olis taas talvi

Uskomatonta miten aika kuluu nopeasti. Taas ollaan jo tammikuussa, mikä sinänsä on ihan mukava asia, kevääseen ja kasvukauden alkuun ei enää kovin kauaa ole. Se sitten jää nähtäväksi, tuleeko tänä vuonnakaan kasvimaata perustettua, mutta ainakin tässä vaiheessa olen vakaasti sitä mieltä, että tulee.
Tämä talviaika on mennyt ihan ihmetellessä. Onneksi pihapiirissä riittää seurattavia, eipähän aika käy pitkäksi. Nyt ihan viime aikoina tuossa rannan tuntumassa on liikuskellut valkohäntäkauriita.  Ovat ihan polun tehneet tuohon jäälle.

Ovat melko arkaa porukkaa, tarkkaan katselevat takapihan, ennen kuin ohi lähtevät kulkemaan.


Tuossa takapihallahan minulla on lintujen ruokintapaikka. Ja siinä muutama kauralyhde. Jos rannassa ei olisi aitaa, veikkaanpa että nuo otukset kävisivät ne lyhteet ja keltasirkkujen kaurat pistelemässä parempiin suihin.


Nämähän ovat liikkeellä useimmiten hämärän aikaan. Se taas tietysti tarkoittaa sitä, että vaikka kuinka hyvä kamera olisi, kuvista tulee mitä tulee. Melko rakeista mössöä nämä kaikki kuvat ovat, valotusaika kun pimeänpuoleisessa maastossa on kohtuullisen pitkä.


Matkaa kuvaajasta näihin otuksiin oli sellaiset 25 metriä, ei sen enempää. Kyllä niille vähän kiire tuli, kun meikäläisen huomasivat. Mutta sen verran ilmeisesti ovat ihmisiin kuitenkin tottuneet, että vaikka kiirehtivätkin paikalta pois, ei kukaan niistä varsinaista pakoryntäystä tehnyt. Vähän vaan nopeuttivat askeleitaan, vilkuilivat olkansa yli meitsiä ja poistuivat jäältä metsän puolelle.

Kyllä näitä pitempääkin katselisi. Olen miettinyt, että josko vaikka laittaisi heillekin kauraa tarjolle, tänä vuonna lunta täällä on paikoin 60-80 senttiä, eli varmaan olisivat kauriit lisäravinnosta aivan onnessaan.



2 kommenttia:

  1. Ovat ne vaan suloisia. Vaikka ymmärrän täysin heitä, jotka eivät halua kauriita puutarhaansa :)

    VastaaPoista
  2. Ihan mukavia ne minustakin ovat ja tuovat täällä vaihtelua tuohon tontilla vierailevaan villieläinpopulaatioon. Mulla on onneksi pihapiirin ja puutarhan ympärillä tuo aita, niin eivät pääse tosiaan ihan pihaan. Vaikka kova niillä joskus on yritys - jäljistä päätellen tuolla on parissa kohtaa aitaa yritetty yli - korjaamaankin on jouduttu niiden takia, mutta eipä se minua haittaa, ovat ne vaan kaikesta huolimatta niin ihania otuksia.

    VastaaPoista