Purkitusta ja telkän pesä savupiipussa

Viime viikolla vanha kunnon digiboksi sanoi työsopimuksensa irti ja ei sitten suostunut toimimaan ollenkaan. Eipä siinä muu auttanut, kun heti perjantaina aamukahdeksalta suunnata auton nokka kohti Kuopiota, uutta digiboksia hankkimaan. Oli ihan pakko lähteä, ei sitä osaa ilman telkkua kovin kauaa olla. Harmitti kyllä kokonaisen päivän tuhraaminen, ihan kun täällä ei olisi muutenkin aikapulaa ja tekemistä riittäisi vaikka muille jakaa. Tuonne kun lähtee lähistön suurimpaan kaupunkiin, tulee siellä sitten viivyttyä pitempään ja hoidettua kaikki mahdolliset ostokset - siis tulee ostettua sellaiset asiat, joita ei tältä tuppukylältä saa. Niin, tai jos saa - joutuu maksamaan mansikoita. pääsääntöisesti tuolla missä on enemmän kilpailua, hinnatkin ovat ihan kohtuullisia. Perjantai sitten meni melko tarkkaan ostosreissulla, ei illalla sitten enää jaksanut mitään isompaa tehdä.

Eilinen päivä sitten olikin uudelleenistutuspäivä. Minulla on tuolla kasvihuoneessa taimia, jotka ovat vaatineet jo pitkään isompaan ruukkuun istuttamista. Kärsivät ihan silminnähden liian pienestä kasvuastiasta. Siinä se melkein koko päivä sitten vierähtikin, taimia purkittaessa.

Aitaverkon sentään sain kiinnitettyä niihin aitatolppiin. Kestihän se siellä ehjänä ihan pari tuntia. Sitten otti tuo koiraryökäle pienen spurtin aitaa päin. Ei reppana nähnyt sitä, kun se aitaverkko on vihreä. Tuollainen vihreä verkkoaita maastoutuu todella hyvin pitkähkön heinän sekaan ja on melko huomaamaton. Aita siinä rytäkässä jäi toiseksi ja kaatui suosiolla. Mitään isompia vaurioita ei tämän yhteentörmäyksen osapuolissa sitten jälkikäteen näkynyt, mitä nyt koiran ego sai pienen kolauksen ilmeisesti.

Seuraavan kerran kun se tuonne pellolle pissille meni, jäi se sinne kaatuneen aidan taakse istumaan ja odottamaan. Ei tullut pois ennen kuin kutsuin, outo koira =).

Purkittelut ovat tässä jatkuneet urakkaluonteisesti tänäänkin. Sen lisäksi olen kylvänyt ainakin ziljoooona siementä. Nyt ovat olleet vuorossa koristekurpitsat ja loput yrtit. Koulin myös ohimennen parikymmentä siperianhernepensaan tainta omiin ruukkuihinsa.

Purkit tietysti loppuivat kesken, taimia kun alkaa olla jo melkoinen määrä - parisataa niitä on itänyt ja kasvattelevat jo neljänsiä lehtiään. Kyllä noista jo aidan saa, jos nyt suostuvat kasvamaan vähän isommiksi.

Pienessä Florabest -kasvihuoneessa kurpitsan- ja kurkun sukuiset kasvit ovat itäneet hienosti. Kohta nuokin alkavat olla sen kokoisia, että voi jo avomaalle harson alle istuttaa.

Osa antaa vielä odottaa itämistä, mutta parempi niin, eipähän sitten ole liikaa istutettavaa kerralla.

Isossa kasvihuoneessa alkaa olla tungosta myös.

Seinähyllyillä ja seinälle ripustamissani parvekelaatikoissa kaikki kasvaa kohisten. Tuolla on kaikkea kivaa pientä, viinisuolaheinää, meiramia, purjoa ja kaikenlaista sekalaista joko kasvamassa tai itämässä.

Linturintamallakin on uutisia, telkkä perhana on sittenkin väsännyt sen pesänsä talon savupiippuun. Ihmettelin tuossa miksi kummassa telkät lentävät katolle, kunnes tajusin, että ei hiivatti, siellä on taas pesä. Olenkin ihmetellyt, miksi tuossa näyttäisi pyörivän kaksi telkkäpariskuntaa - nyt se syy selvisi, toinen pari pesii telkkäpöntössä ja toinen savupiipussa. Yritin siitä ottaa kuvaa kun se lensi katolta pois, mutta totta kai se oli liian nopea.

Kovasti huolestuneen näköisenä se jäi uiskentelemaan tuohon talon eteen. Ei mennyt katolle takaisin ennen kuin mentiin koiran kanssa sisälle. Ei ihan maailman mukavin juttu tuo, telkänpesä savupiipussa, saas nähdä kuinka tässä vielä käy.

Tiilireunus kukkapenkkiin - väliaikainen ratkaisu

Epäilin turhaan, että ukkokullan aloittama tiilien latomisprojekti kestäisi tuonne ensilumille asti. Jotenkin joskus vaan tuntuu siltä, että juttuja aloitetaan ja sitten niitä keskeneräisiä on pilvin pimein - tärkeysjärjestyksestä viis... Tällä kertaa kuitenkin yllätys yllätys, se sitten tuli noin osapuilleen valmiiksi ja ihan kohtuu ajassa. Täytyyhän tuohon tietysti vielä tehdä vaikka mitä. mullat pitää vaihtaa ja tasoittaa tuo edusta. Nurkalla odottaa kuorikatesäkki, tämän kukkapenkin kanssa en aio aikaani tuhlata rikkaruohosotaan. Kuorikatetta peliin - sormet ristiin - ja sitten toivotaan, että kattaminen toimii.

Tietysti nuo kukat, jotka siinä nyt ovat joutuvat kyllä hetkiseksi evakkoon. Ainakin niitä on vähintäänkin siirrettävä jonkin verran. Ajattelin tosin antaa niiden kukkia ensin, ja sitten vasta antaa niille häätökäskyn. Sillä välin kun nuo tuossa iloisesti kukkivat, voikin sitten miettiä mitä kaikkea kivaa tuohon istuttaisi. Perennoita varmaan, ei riitä meikäläisellä pinna kesäkukkien kanssa, niitä kun on vähän siellä sun täällä jo ennestäänkin. Siinä on aina oma hommansa kun niitä sitten keväällä laittelee, ja sitten viikon parin päästä joutuukin jo pahimmassa tapauksessa ostamaan uudet. Ja olenhan minä jo tänäkin vuonna onnistunut tappamaan yhden parvekelaatikollisen orvokkeja ja toisen ahkeraliisoja.

Tai voishan tuon vaikka täyttää pienillä kivillä, niitä on vähän hankala ruveta tappamaan :)

Tappamisesta tuli mieleeni, että kasvimaalla on ollut meneillään mahtava sota rikkaruohoja vastaan ihan koko kesän. Taistelualueena on ollut lähinnä kasvilaatikon ympäristö, noin parisataa neliömetriä. Pellon kuntoonlaiton jälkeen, valtava pihasaunoiden ja peltokanankaalien armeija rynnisti paikalle, valloittaen kaiken vapaan maan vajaassa kahdessa viikossa. Kyseisen armeijan kohtaloksi koitui se, että hyökkäyksen toteutus oli suurimmassa määrin summittaista, järjestäytynyttä levittäytymistä ei esiintynyt. Hyökkäyksen vähän laannuttua pitkän kuivan ajanjakson aikana, vastaiskuna puolustukselle hankittiin Lidlistä Florabest puutarhatyövälineitä, joilla käytiin sitten vihollisen kimppuun välittömästi kun aikaa oli. Taistelu laantui asemasodaksi muutamaksi viikoksi. Mutta viimein parin viimeisen päivän kuluessa vihollisen linjat on ylitetty ja viimeiset sinnittelijät ovat jääneet mottiin kasvilaatikon ja marjapensaiden väliin.

Tätä sotaa on siis käyty ihan käsivoimin. Eli kitkemällä ja muuten vaan rapsuttamalla. Jossain vaiheessa alkoi kyllä jo tuntua siltä, että kauppaan on mentävä ja hankittava rikkaruohomyrkkyä, mutta onneksi tässä ollaan jo vähän niinkuin voitonpuolella jo. Eikä tuo kemiallinen sodankäynti varmaankaan se paras mahdollinen ratkaisu ole.

Pitkä kuiva ajanjakso on onneksi pitänyt rikkaruohot kuitenkin edes jotenkin kurissa. Miltäköhän tuo näyttäisi jos olisivat rikkaruohotkin saaneet vettä - mahtaisi olla melkoisen läpipääsemätön pusikko.

Lisää harmia muurahaisista

Täällä ei koskaan ennen ole ollut muurahaisia. Ei ainakaan niin, että muistaisin. Jostain kumman syystä, nyt tänä kesänä niitä vilistelee ihan älyttömästi joka paikassa.

Florabest minikasvihuoneessani on tähän asti ollut joitakin munakoisoja, paprikoita ja muutama pienempi tomaatti kasvamassa ja odottamassa avomaalle siirtoa. Alkuun voivat todella hyvin. Edes yölämpötilojen tippuminen kasvien kannalta turhan alas, ei haitannut niiden kasvua. Mutta sitten alkoivat kummallisesti kellastua ja nuupahdella. Olen kasvattanut niitä ruukuissa, on helpompi sitten laittaa avomaalle - kun ei tarvitse kaivella maasta ylös.

Ihmettelin muutaman päivän, kasvien kuntoa. Mikään konsti ei tuntunut auttavan. Vedenpuutteesta ei voinut olla kyse, ei myöskään liikakastelusta. Koitin sitten lannoittaakin, josko noilla olisi ollut nälkä. Ei mitään muutosta.

Sitten viimein hermostuin ja ajattelin paiskaavani ne kompostiin, tulisihan niistä nyt sitten ainakin multaa ensi vuoden kasveja varten ja nostin ensimmäisen ruukun maasta. No johan nyt oli markkinat! Jumalattomasti muurahaisia - pesä ruukun alla! Ei muuta kun kasvi maahan kumolleen, ruukku pois ja ihmettelemään sitä muurahaisenmunien määrää mikä ruukusta löytyi. Ihan sama juttu lähes joka ruukussa. Olivat perhanat keksineet itselleen vallan suojaisan ja mukavan pesimäpaikan. No, nyt kun ongelma oli tunnistettu, otin kaikki kasvarissa olleet ruukut pois, kasvit pois ruukuista ja sitten vaan odottamaan. Ei siinä kauan mennyt, kun nämä ahkeroivat öttiäiset ne munansa muualle raijasivat. Nyt on sitten muurahaisvapaa pikkukasvari - ainakin toistaiseksi. Olen kyllä jo raivannut sille uuden paikan. Täytyis siirtää tässä lähipäivinä. Toivottavasti uudella paikalla ei sitten enää ole niitä muurahaisia.

Samalla kun suoritin muurahaishäätöä siirsin loput tomaatit avomaalle. Nyt siellä pellolla on jo kaksi riviä erilajisia tomaatteja, parikymmentä yksilöä. Avomaalle siirto näytti ainakin osalle tekevän tosi hyvää. Aikaisemmin siirtämäni satsi suurimmalta osin kukkii jo. Eli hieman ovat myöhemmässä kuin kasvihuoneessa olevat, mutta se nyt oli odotettavissakin. Nämä avomaalle menijät kun ovat kasvaneet melko huonoissa olosuhteissa, tilanpuutteesta johtuen. Sitä uutta kasvihuonetta kun ei vielä ole edes aloitettu rakentaa. Mutta ehkä ensi vuonna.

Jostain syystä olen onnistunut tappamaan myös rapunpielessä ruukussa olevat orvokkinikin. Onneksi sentään noita jalostamattomia lajikkeita täällä kasvaa villinä ihan riesaksi asti.

Pitäis varmaan siirtää näitä tuolta pellolta purkkiin. Josko kasvaisivat paremmin kuin osto-orvokit... 

Mä joka päivä (puutarha)töitä teen... ai teenkö? - No en =)

Eipä ole paljon uutta tullut tehtyä, mitä nyt yksi pensas ostettua. Päädyin ostamaan tähtijasmikkeen. Tuohon pihalle pitäisi saada vielä yksi isohko pensasryhmä, tuulensuojaksi. Ennestään siinä on jo siperianhernepensas, joka valitettavasti on hoidon puutteessa päässyt aika kamalaksi. Eli sille on lähtö edessä ennenpitkää. Tilalle täytyisi siis saada jotain. Kun en noista pensaista juuri mitään tiedä - päädyin nyt sitten kokeeksi ostamaan yhden tähtijasmikkeen, katsotaan miten tuo pärjää ja millaiseksi kasvaa - jos hyvin käy - niin vaihdetaan herne jasmikkeeseen.

Timjamit ovat itäneet iloisesti kasvihuoneessa. Kaikki muut yritit nyt vielä antavat odottaa ilmestymistään. Ehkä jonain päivänä...

Kesäkukkiakin on tullut hankittua. Muutama.

Kasvimaa -projekti edistyy hissukseen. Lidlistä hankittu Florabest kasvihuone toimii kuin unelma. Asukkaina siellä on tällä hetkellä erilaisia paprikoita ja munakoisoja. Kaikki omissa ruukuissaan, odottamassa avomaalle pääsyä. Kasvihuoneessa paprika kukkii, muutama uusi tomaattilajike on myös innostunut kukkimaan. Osa tomaateista on kärsinyt hieman kylmästä - vetää vähän violetiksi alalehtiä. Keittiössä kesäkurpitsan taimet kasvavat kohisten ja kohopenkki nille on edelleenkin suunnitteilla.

Kiirettä pittää, ja mitään ei oikein saa aikaiseksi. Että semmosta täällä - nelosvyöhykkeellä.

Florabest kasvihuoneen pystytys

Noniin, nyt se on kasattu viimeinkin se upouusi Florabest minikasvihuone. Vekotinta muutama kuukausi sitten ostaessani olin lähinnä skeptinen, mielessä oli lähinnä se, että siitä saa varmasti jonkinlaisen suojan jollekkin kylmänaralle kasville tai jotain. Purettiin sitten osat paketista ja ensimmäinen ajatus mikä mieleen tuli oli: ”VAU, se on iso!” Isompi se oli kuin olin kuvitellut. Pakkauksessa oli mukana kaikki tarvittava ja ihan mukavat koontiohjeetkin, kokoamisessa ei isännältä mennyt kuin ihan hetki. Suurempi homma sitten oli alustan tasaus ja rikkaruohojen sun muiden asiaankuulumattomien kasvikunnan edustajien poistaminen asennuspaikalta. Mitäköhän siinä olisi kaikkineen mennyt aikaa, vajaa tunti. Tästä itse kasvihuoneen kasaaminen vei ehkä 15 minuuttia.

Pakkauksessa oli mukana myös aika heppoisen näköiset ankkurointiin tarkoitetut teräspiikit. Niitä maahan laittaessani ajattelin, että nuo eivät kyllä kunnon puhurissa pidä, ei tarvita kuin yksi kelpo ukkosmyrsky ja koko kasvihuone mennä viilettää tuulen mukana muille maille. Mutta.. Kuinkas ollakaan, pari tuntia sen jälkeen kun oltiin homma lopeteltu, nelosvyöhykkeen tämän kolkan yli mennä puuskahti pienimuotoinen ukkosrintama mahtavine tuulenpuuskineen kaikkineen. Ja tuollapa tuo vielä on ihan samalla paikalla kuin mihin se pystytettiinkin - se kasvihuone. Eli melkoisen tyytyväinen tuohon hankintaan olen, ainakin vielä tässä vaiheessa. Yhtään kasvia en tuonne ole vielä ehtinyt laittaa. Ihan jo pelkästään senkin takia, että kukas sitä nyt kaatosateessa puutarhahommia tekisi, vallankin kun jyristelee ja salamoi sen verran paljon, ettei oikein uskalla nokkaansa edes ulos pistää. Samasta syystä tässä ei nyt yhtään kuvaakaan tuosta hökötyksestä ole, ei oikein onnistu kaatosateessa kuvienkaan otto.

Mutta ans kattoo nyt, eiköhän tuonne huomenna viimeistään jotain kasvikunnan edustajaa saada testaamaan, onko tuosta minikokoisesta kasvihuoneesta yhtään mihinkään. Toivottavasti on.

Edit: Ja sitten se kuva:

Ja se on toiminut kuin unelma! Paprikat ja munakoisot suorastaan kasvavat silmissä. Kylmääkin on ollut, pahimmillaan +3 yöaikaan, mutta ei tuo lämpötila ole tuolla minikasvarissa liian alas päässyt.