perjantai 24. kesäkuuta 2011

Ikivanha siperianhernepensas sai siipeensä

Tuossa ulkoillessani huomasin pihapiirissä jotain, mikä tarkemmin tilannetta tarkasteltuani nosti niskakarvani pystyyn. Tuosta parikymmentä vuotta vanhasta siperianhernepensaasta oli yksi oksa maassa. Eipä siinä mitään, joskushan pensaista katkeaa oksia ihan itsekseen, myrskyssä tai vanhuuttaan, joten eihän tuollainen yhden oksan katkeaminen harmita periaatteessa lainkaan...


Siellä se oksa makasi pitkin pituuttaan pensaan juuressa ja päätin mennä tutkimaan syytä tähän maanläheisyyteen vähän lähemmin, ajattelin ensin, että joudun tukemaan tuon oksan pystyyn, kun oletin sen kaatuneen omasta painostaan.

Vaan kuinka ollakaan, lähemmäs päästyäni alkoi niin maan perusteellinen sadatus, ärräpäitä tuli ja vauhdilla. On se prkl kumma juttu että tällä tuppukylällä tämä on niin tätä...

Oksa ei ollut kokonaan irti, mutta ei se kyllä enää ollut emokasvissakaan täysin kiinni. Niin, mikäs tämän oli sitten aiheuttanut? Siellähän oli kaikenlaista jälkeä pensaassa, muun muassa tässä alemmassa kuvassa olevat.



Tässä vaiheessa lukijan kannattaa ottaa huomioon se, että minä en ole ikinä tuota pensasta leikannut. Mutta joku muu on, toissapäivänä tai toissayönä. Mikään eläin ei tuollaista jälkeä tee reilun metrin korkeudelle maasta. Prkl!

Nyt sitten herää kysymys, kuka ja miksi. Vaihtoehtoja on tasan kaksi ainakin: Kiusanteko tai pistokkaiden ottaminen. Mutta kuka hemmetti tulee toisen pihaan kymmenen metrin päähän talosta leikkaamaan siperianhernepensaasta oksia? Mitään irto-oksia ei maassa ollut, joten ne ovat lähteneet vierailijan mukaan. Mahtoiko tuo tyyppi käydä puskassani silloin, kun koira iltamyöhällä aloitti murinan ja haukkumisen. Vikkelä pistokasvaras, kun tulin alakertaan katsomaan, ei missään enää näkynyt ketään. Tosin en mitään kiirettä pitänyt, kun luulin koiran varoittelevan ketuista tai supikoirista.

No tämä ei ole edes ensimmäinen kerta. Viime vuonna tuolta saunan vierestä kukkapenkistä lähti kävelemään yksi jaloruusu ja kaikki perennat. En oikein uskonut silloin, että joku ihan oikeasti käy täältä kasvien juuria kaivamassa itselleen, mutta kyllä se nyt vaan on pakko uskoa. Niin, eikä siinä kaikki - kun tämä talo oli tyhjillään viime keväänä muutaman viikon, hävisi kasvihuoneesta mystisesti neljä kymmen litran kastelukannua. Huom. vain ne hyväkuntoiset olivat kelvanneet. Rikkinäiset sain pitää. Tässä on lähimpiin naapureihin matkaa parisataa metriä, suoraa näköyhteyttä ei ole, mikäs täällä on porukan tallustella kaikessa rauhassa pihamaalla, vallankin silloin kun täällä ei ole asukkaita paikalla.

Tässä muuten on yksi syy miksi hankin koiran. Jonain kauniina päivänä tai yönä, seuraavan kerran kun koiruus varoittelee, että pihapiirissä on liikkujia, päästän sen ulos ja irti. Nythän tuo on jo vuoden vanha ja reviiristään hyvinkin tietoinen, tosin ei vielä täysin koulutettu, mutta kyllä se jo alkeet osaa. Menköön prkl ja ottakoon luvatta liikkujan kiinni. Sittenpähän nähdään.

Laiha lohdutus tässä on se, että ne keväällä kylvämäni siperianhernepensaan siemenet tuottivat parisataa tainta, jotka ovat hienossa kasvun alussa. Osan olen koulinut omiin ruukkuihinsa, saamaan vähän lisää vartta ja vahvistumaan. Osa on vielä isommissa astioissa, joihin ne kylvin.



Kasvavat ihan kiitettävää vauhtia, ensi talveksi varmaan istutan ne tuohon pellon reunaan talvehtimaan, ja sitten kun ovat sellaisia vajaan metrin mittaisia, siirrän ne tuonne rajalle aidaksi. Parisataa kappaletta siellä olisi taimia nyt tulossa. 150 metrin matkalle aitataimia tarvitsen noin 450 kappaletta - niitä kun istutetaan aitaan kolme kappaletta metrille, osan yritän nyt kasvattaa itse.



On niitä vielä muutama odottamassa koulimista, aika urakka se tulee olemaan, mutta kai se siitä, pikkuhiljaa.

Tarkoitus olisi pystyttää ihan verkkoaitakin sinne, nyt kun kaupungin mittausosaston porukat sen rajalinjan kävivät merkitsemässä. Nyt sitten osaa laittaa aitatolpat oikeaan paikkaan, ettei mene aita naapurin maille Kallis ja pitkä verkkoaita siitä tulee - kolmatta hehtaaria aidattavana -vaan maksoi mitä maksoi, tällä tontilla vieraiden mesominen loppuu tähän ja nyt, meikäläinen ei tuollaista toimintaa siedä.

4 kommenttia:

  1. No jo on törkeätä!!! En tajua tuollaisia ihmisiä!

    Kävin lukemassa puskajutut, johan on kuin popcornin tekoa. Tässä on lähistöllä kaupungin puistoissa tosi paljon siperianhernepensasta ja siitähän ajatus lähti minullakin, että siemeniä olisi ainakin helppo hankkia. Kypsyyköhän ne, jos kerää himpun verran liian aikaisin? Kun epäilen, etten muista kerätä oikeana aikana.

    VastaaPoista
  2. Täällä on vuosien varrella sattunut mitä ihmeellisimpiä asioita, joten en hirveän yllättynyt tämmöisestä ole. Mutta ärsyttävää se on.

    Se oli aikamoista rumbaa se siementen keruu :) Olen lueskellut eri forumeilta juttuja miten noita siperianherneitä on harrastelijapuutarhurit kasvattaneet. Kovin moni on epäonnistunut - ei ole siemenet itäneet lainkaan. Jotkut ovat jopa raaputelleet siementen pinnan rikki ennen kylvämistä ja tehneet vaikka vallan mitä temppuja. Jotenkin mulla on sellainen tunne, että ne ei enää kypsy, jos ne raakana kerää. Luulen että mulla kävi hyvä tuuri ja keräsin ne siemenet vaan oikeaan aikaan - kaikki itivät ja voivat hyvin. Täältähän noita siemeniä sitten syksyllä saat - jos unohdat kerätä ;) on mulla niitä viimevuotisiakin vielä vähän tuolla jäljellä....

    VastaaPoista
  3. Oi, hyvä tietää, että saan siemeniä joka tapauksessa! Kun osaisi jotenkin arvioida, minkä aikaa menee kypsytykseen, kun nyt ovat vihreitä palkoja?

    VastaaPoista
  4. Joo, sitten kun asia tulee ajankohtaiseksi ja jos et ole saanut niitä mistään - voin heittää kirjekuorellisella siemeniä - tai katotaan nyt miten se toimitus sitten tarvittaessa onnistuu.

    Keräsin viime kesänä niitä palkoja elokuun lopulla, siinä vaiheessa kun ne olivat jo ruskeita ja niin kuivia, että poksahtelivat jo itsekseen rikki. Varmaan riippuu aika paljon kasvupaikastakin, mutta veikkaisin, että elokuun loppupuolella on se siemennysaika, ainakini näillä leveysasteilla.

    VastaaPoista