Ronjakin täällä päivittäin välillä pitää omaa showtaan. Öttiäiset sitä vaivasivat vallan mahdottomasti vielä eiliseen asti, sitten käytiin hakemassa tytölle punkkipanta. Nyt on päässyt koiruus vähän helpommalla. Niin ja emäntäkin - tykkää, koira kun tuoksuu suorastaan herkulliselle =).
Vielä kuitenkin joskus sattuu jokunen itsepintainen ötökkä koiruuden kimppuun.
Sitä ollaan niin muijjaa -”mitäs me pienistä - ei tosikoirat huomioi mitään hiirtä pienempää” ja niin se on ensin hyvinkin valppaana - vahtikoira kun on - tai ainakin yrittää olla.
Sitten alkaa kutittaa… vähän liikaa…
Pakko heittää maihin ja hangata ruohikkoa kiivaasti.…
Ihan kiva muuten, mutta hangatessa sieltä voi mennä jotain silmiin..
Tai tarttua häntään…
Tai nipistää takajalkoja….
Kun kutinat on taltutettu…
Näyttäisi olevan edelleenkin vähän sellainen olo kuin jotain muutakin olisi vialla..
Ilmeestä sen näkee, että selkeästi on jotain vikaa..
Jaahas - Mikä sieltä tulee -
… sieltä tulee h-a-u-k-o-t-u-s..
Kuka koira nyt tällaisella helteellä jaksaa..
… oli ihan liian uuvuttava rapsutusrupeama…
Ja se oli siinä.
Ihan kuin minun koirani, sillä erotuksella, että se on luppakorvainen serobi. Pesin sen eilen ja nyt karva lähtee entistä karmeemmin:O
VastaaPoistaKarvanlähdön kanssa täälläkin taistellaan, sitä tavaraa tuossa otuksessa riittää. Tosiaan, varmaan pitäisi meilläkin ryhtyä koiran pesuun, niin pääsisi lopuistakin irtokarvoista eroon.
VastaaPoista