Tämä varsin sievä otus käväisi aamupalalla tuossa takapihalla. Ristin vesselin multakuonoksi, ja syy nimeen on nähtävissä alla olevassa kuvassa, kun tarkkaan katsoo.
Tämä vauva on vielä pieni kuin mikä, mutta on sillä jo ihan ison oravan elkeet.
Multaisen kuononsa se sai kaivamalla tuonne takapihalle kuoppia. Aika ärhäkkä kaivinkone tuo pikku otus, mutta kai sitä pitää pistää pienen hösseliksi, jos syödä aikoo.
Rouva oravalla on tänä vuonna ollut hyvä poikasvuosi. Täällä on parhaimmillaan 6 oravanpoikasta tontilla, kahdesta eri poikueesta. Voihan niitä olla enemmänkin kuin kuusi, mutta tuon määrän olen nähnyt yhtä aikaa.
Sinitiaisetkin toivat poikaset takapihalle tänään ensimmäistä kertaa. Tällä pariskunnalla nälkäisiä suita on ruokittavana viisi.
Oli vaikeaa saada koko perhettä kuvaan, yksi poikasista kun oli sellainen oman tiensä kulkija - eli ei juuri muiden lähettyvillä oleillut.
On ne söpöjä nuo pienet linnut, varsinkin sinitiaisen poikaset ovat niin ylisöpöjä, ettei ole tosikaan.
Siinä on varsinaista vilinää ja vilskettä kun nälkäiset poikaset kerjäävät ruokaa.
Aika ketteriä kavereita ne ovat jo, vaikka ovat hirmu nuoria.
Piti ihan sarjassa ottaa kuvia kun olivat niin hassun näköisiä.
Mikäs noita otuksia on seuratessa, ei sadepäivinä paljon muutakaan puuhaa ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti