Rusakko vierailulla

Palasin takaisin tänne nelosvyöhykkeelle pikaisen Pääkaupunkiseutureissun jälkeen keskiviikkona. Maltoin viipyä kokonaista kaksi yötä siellä etelässä. Ukkokulta täällä sitten oli yksikseen talonvahtina ja kasvienhoitajana. Reissun onnistuin tekemään parhaaseen mahdolliseen aikaan, helteiden jälkeen täällä nelosvyöhykkeellä oli satanut lähes koko sen ajan kun olin pois. Täällä se mies sitten oli sadetta pidellyt lähinnä sisätiloissa kissojen kanssa.

Onneksi sentään keskiviikoksi sää selkeni sen verran, että edes tuo nurmikko tuli leikattua, ennen kuin mies sitten lähti vuorostaan reissaamaan sinne etelään. Kai tuo olisi ihan mielellään tänne jo jäänytkin, mutta eipä auttanut, kun piti lähteä taas töihin. No, seuraavan kerran tuo palailee maisemiin jo juhannuksen aikaan, eli ei kovin montaa päivää mieskään täältä pois ole.

Tänä aamuna sää näytti melko kivalta, aurinkokin paistoi jo heti aamusta. Tuossa taas tapani mukaan aamukaffella kuuden jälkeen ihmettelin maailman menoa ja mietin sitä, miten tuon koiran saapuminen maisemiin on vaikuttanut villien eläinten vierailuihin tontilla. Nyt kesän aikana olen nähnyt yhden ainoan supikoiran, viime kesänä ja syksynähän niitä parveili tuossa takapihalla joskus seitsemän kappaletta yhtä aikaa.

Ihan kuin tilauksesta sitten tuohon pihalle tulla tupsahti tuollainen jäniseläin. Nyt jo osaan erottaa rusakon ja metsäjäniksen, olen niitä sen verran lähituntumassa päässyt molempia jo tarkkailemaan, eli tunnistaminen ei enää tuota vaikeuksia pitkänkään matkan päästä.

Tämä vipeltäjä siis kuuluu rusakkokantaan. Aika aran oloisesti se tuolla pyöriskeli, viime kesänähän ne pomppivat ihan miten sattuu tuolla pihassa tuntitolkulla. Eipä pompi enää, ja luulenpa, että johtuu tuon koiraeläimen läsnäolosta.

Tuolla se herra rusakko pisteli voikukkia poskeensa nurmikolta. Ja sitten se suuntasi kovasti päättäväisen näköisenä kasvimaalle päin.

Vaan minäpä lähdin koiran kanssa ulkoilemaan. Olen niin kyllästynyt tämän vuoden menetyksiin taimikasvatuksessa, joku oli taas syönyt Turkish Orange munakoisonikin, että lähdin sitten tuonne ulos, estämään herra rusakon vierailun kasvimaallani. Jep, siellähän se jo oli, mutta minut huomattuaan pisti poika jalkaa toisen eteen ja poistui takavasemmalle melkoista haipakkaa. Hassua tuossa oli se, että koira ei tätä vierailevaa jäniseläintähteä edes huomannut. Toisaalta hyvä niin, eipähän sitten lähtenyt jäniseläinjahtiin.