Pikkulintuja sadesäällä

Eilinen päivä meni sadekuuroja ihmetellessä, välillä ilma kirkastui sen verran, että ehti nenänsä ulos pistää, mutta ei ne poutajaksot kovin kauaa kestäneet. Tämä aamu onkin sitten kärvistelty kunnon sadetta katsellen sisätiloissa. Koirakaan ei kauaa ulkosalla viihtynyt, mikä on tosi epätyypillistä tuolle eläimelle.

Sisätiloista voi kuitenkin seurailla pihapiirin tapahtumia, vaikka sataakin. Joka puolella on pieniä poikasia. Sirkutusta kuuluu ja loputonta sähellystä tapahtuu ihan jokaisessa puskassa ja järvelläkin. Pikkuvarpusilla on jo melko isot poikaset, neljä kappaletta. Sateesta huolimatta pariskunta toi poikasensa tuohon lintujen ruokintapaikalle siemeniä etsimään.

Ovat sen verran vikkeliä otuksia kaikki, että terävää kuvaa ei millään meinannut saada. Pikkuiset seuraavat aikuisia varsin tiiviisti ja räpyttävät siipiään vallan vimmatusti, kiva tapa kerjätä. Osaavat ne kyllä jo itsekin noita itäneitä siemeniä popsia.

Mutta onhan se niin paljon helpompaa, kun se ruoka tungetaan suuhun asti muiden toimesta.

Pikkuvarpusen poikaset ovat lähestulkoon aikuisten näköisiä, värit ovat hieman haaleammat ja suttuisemman oloiset ja kaulan ympärillä on enemmän harmaata. Niin ja pyrstö on lyhyempi. Muuten niitä ei juuri aikuisista linnuista erota.

Täällä elelee yksi kappale koiruuksia ulkoillessa käskyn alla kokonaan. Pakko se on pitää lähistöllä ja näkösällä koko ajan, muutenhan se ottaisi ja menisi ihan ilokseen napsimaan kaikki mahdolliset puoliksi lentotaitoiset linnunpoikaset. Saihan se tuossa keväämmällä ihan aikuisen vihervarpusenkin kiinni…