lauantai 6. joulukuuta 2014

Mielenkiintoinen sääilmiö

Ei ihan heti muistu mieleen vastaavanlaista joulukuussa. Olipa erittäin tiheä sumu, ja sitä sitten kesti ihan koko päivän.

Nappasin kuvan kännykällä puolen päivän aikaan, kun huhhailin ulkosalla lounastauolla.


Näkyvyys oli jo kohtalainen, aikaisemmin aamulla töihin ajellessa hyvä kun 10-20 metriä eteensä näki. Tällaisia kelejä jos pitelee, ei tarvitse kauhuleffoja katsella, päivän kauhukokemukset tulee ihan duunimatkalla.

lauantai 29. marraskuuta 2014

Yliystävällinen hömötintti

Raivattiin viikonloppuna tuosta etupihalta sireenipuskaa, se kun oli kasvanut aivan liian isoksi ja useamman neliömetrin laajuiseksi pöheiköksi. Osa rungoista oli tosi paksuja ja niitä sitten hiki hatussa sahailtiin ja sadateltiin homman hankaluutta.

Tuloksena oli älyttömän iso pino oksia ja runkoja. Niitä sitten ukkokullan kanssa raahattiin vähän sivummalle ja mietin mitä ihmettä niistä voisi tehdä. Polttopuiksi eivät oikein sovellu ja ei ole sitä hakettajaakaan tullut vielä hankittua. Sitten iski älynväläys. Muutaman voisi viedä takapihan baariin istumapuiksi linnuille.

Olen viritellyt takapihalle parin heinäseipään avulla ruokintapisteen, jossa roikkuu talipallo- ja pähkinätelineitä, yhteensä 8 kappaletta. Heinäseipäät olivat kallistuneet vähän sinne sun tänne ja olivat vähintäänkin epäesteettisen näköisiä. Pari- kolme metriä pitkillä sireeninrungoilla ne sai suoristettua aika kivasti.

Siinä sitten hetki ihmeteltiin, miten homma hoidetaan. Seisoskelin jonkin aikaa ja pidin sellaista pitkää runkoa vieressäni pystyssä. Ja kappas! Hömelö hömötiainen tuli istuskelemaan siihen, ihan pääni viereen. Oli poijjaalla paljon asiaa. Siinä se keikisteli ja jutteli ihan kuin vanhalle kaverille. Outo otus, kun ei älynnyt pelätä yhtään.



Taas yksi niistä tilanteista, joissa olisi pitänyt olla kamera mukana. Sain siitä sitten myöhemmin kyllä kuvan, kun se oli pähkinöitä syömässä, mutta olisi siitä jutustelutilanteesta kyllä parempi kuva tullut. Harmittaa, sitä vaan ei osaa kameraa mukanaan pitää, vaikka pitäisi.

perjantai 28. marraskuuta 2014

Maistuis varmaan sullekin…

Tässä muutaman viimeisen viikon aikana täällä nelosvyöhykkeellä satoi jo pariin otteeseen sen verran lunta, että kuvittelin lumipeitteen jo pysyväksi. Sitten ilmat taas lämpenivät ja lumet sulivat pois. Pari viimeistä päivää ollaan oltu reippaasti plussan puolella, jopa niin paljon, että tekisi ihan mieli painua puutarhahommiin.

Lumen tultua pihapiirissä pyörivä lintupopulaatio triplaantui. Tiaisten lisäksi tuossa ruokailee muitakin tirppoja pilvin pimein. Sitten lumi otti ja meni pois ja suurin osa linnuista häippäsi myös jonnekin muualle. Keleistä huolimatta tuossa pyörii vielä viitisenkymmentä sirkuttajaa silti. Viihdytän itseäni joskus istuskellen ikkunan ääressä ja laskien lintuja. Yleensä laskut menevät sekaisin kun pääsen jonnekin neljän ja viidenkymmenen paikkeille. Ovat melkoisen liikkuvaista porukkaa, mikä tietty sitten vaikeuttaa laskemista.

Kotosalla ollessa on ollut aikaa istuskella keittiön pöydän ääressä lintujen ruokintapaikan tapahtumia seuraillen. Ihan tuo on ollut pitkästä aikaa kivaa, viime talvenahan työt tuppasivat estämään lintuseurailun, paitsi viikonloppuina tietenkin. Ja kun on viikot duunissa, tahtoo ne viikonloput sitten mennä kotihommia paiskien, joten ei kauhean paljon tullut seurailtua mitä ulkosalla tapahtuu.
Tässä olen syksyn mittan siis seuraillut lintujen touhuja, vaan sitten tuli yllättäin kutsu taas töihin ja siellä sitä sitten ilmeisesti kärvistellään tammikuun loppuun asti. Siihen loppui lintubongailut. Alkusyksyn olen tehnyt keikkatöitä, yksi kurssi tosin kestää tuonne toukokuulle asti. Aikaa on riittänyt kaikenlaiseen, kun muutama hassu tunti per viikko on tullut duunia paiskittua.

Mutta linnuistahan mun piti juttua vääntää, tai oikeastaan lintujen talviruokinnasta.
Tänä syksynä on tullut hankittua aikamoinen määrä erilaisia ulkolintujen siemensekoituksia, talipalloja sun muita. Ihan mielenkiinnosta otin kokeiluun monta eri laatua, näkeepähän sitten käytännnössä, mikä maistuu ja mikä ei. (Viime talven talipallohankinnat meni vähän pipariksi - viimeiset syötiin loppuun vasta juhannuksena - ja vissiin ihan sen takia, kun muutakaan ruokaa ei kai kylmyydestä johtuen oikein saatavilla ollut.)

Ja tosiaan talipallukoissa on eroa ja paljon- ainakin lintusten mielestä. Osa syödään samantien ja osa on sellaisia, että niitä maistetaan ja vaihdetaan toisen merkkiseen tuotteeseen mitä pikimmin.

No mitäs meillä sitten on tarjoiltu… Tuolla on tällä hetkellä kaikein kaikkiaan neljää eri merkkistä tuotetta. Kahta eri talipallolaatua Lidlistä, Bernerin maahantuomaa palloa, Rainbown pallukoita ja Real Birdin tuotteita. Näitä nyt ovat saaneet pihabaarin asiakkaat valintansa mukaa nautiskella. Ja erot ovat todella selvät siinä, mikä tirpoille kelpaa ja mikä ei.

Lidlistä hankin Erdtmanns palloja pari pussia, kahta eri varianttia, Saksalaisia näyttäisivät olevan: Otin kokeiluun kolmesta vaihtoehdosta Erdtmanns plus frucht ja Erdtmanns plus nuss -paketit. Hedelmäinen versio maistuu tirpoille paremmin, mutta käyvät ne satunnaisesti noita pähkinäversioitakin maistelemassa. Tuoteseloste jäi lukematta ja pakkaukset on heitetty jo roskiin. Netistäkään kyseiselle tuotteelle ei sen tarkempaa infoa löydy, mutta haitanneeko tuo - kun kerran on syötävän hyväksi todistettu, kelpaa linnuille ihan hyvin.


Eli näitä eivät meidän ruokinnalla käyvät vierasta ollenkaan, syövät jos muille automaateille ei mahdu.

Harmittavan hyvin nämä tuotteet on pakattu - muoviin ja vielä siihen ärsyttävään vihreään verkkoon. Siinä muutama tovi vierähti, kun pallosia revittiin tarjolle laittokuntoon, muovit ja verkot pois tietty.

On tuossa ollut tarjolla Rainbow palloja myös.



Näiden pallukoiden ainesosat ovat: vehnä, naudantali, auringonkukansiemen, durra, jauhettu osterinkuori, pähkinärouhe.

Ihan normaaleilta aineksilta näyttävät, mutta mistä sitten johtunee- ei oikein tahdo tirpoille maistua tämä tuote.

Hankin myös yhden Bernerin maahantuoman nelikulmaisen sankon, joka sisältää 35 kappaletta vihreään verkkoon yksittäispakattuja palloja. Pallojen alkuperämaa on Bulgaria. Tuoteseloste pakkauksen etiketissä kertoo näin: ”Rehuaine koostumus: Naudantali, auringonkukansiemen, rehukalkki, kylvösiemen. Ei sisällä hiekkaa, sahanpuruja tai muita täyteaineita. ”
Eipä tullut ostaessa luettua tuota tuoteselostetta. Aika hälyttävää - ”Ei sisällä hiekkaa tai sahanpuruja”… näinköhän nuo sitten ovat joidenkin tuotteiden vakiainesosia.


Nämäkin on pakattu varsin mallikkaasti sankon lisäksi yksittäin vihreään verkkoon. On tässä tullut sitten muutama verkko revittyä, kun noita on tarjolle asetellut.

Vaan kyllä se niin on tämänkin tuotteen kanssa, Ei oikein maistu linnuille.

Ihan ehdoton ykkössuosikki ainakin meidän pihapiirissä on Real Bird talipallot. Tuoteseloste näissä on hieman puutteellinen: Viljaa, Rasvoja, Öljyjä, Kivennäisiä ja Siemeniä. Olisi ihan kiva tietää mitä viljaa, mitä rasvaa ja mitä öljyä nämä sisältävät.



Ilmeisesti nämä ovat sitten parasta mahdollista tarjottavaa, ainakin tirppojen mielestä. Ja itse ounastelen suosion johtuvan siitä, että nämä noista muista poiketen sisältävät öljyjä - mahdollisesti sellaisia, jotka tekevät pallukan koostumuksen pehmeämmäksi. Talipallopalaset vaan lentelevät ympäriinsä kun näitä tuolla popsivat poskeensa. Muut tarjolla olevat pallot säilyttävät muotonsa hyvin verrattuna näihin, eli ovat selvästi kovempia koostumukseltaan.

Näistä tarjoomuksista olen nyt seuranta-ajan jälkeen tehnyt seuraavan johtopäätöksen: Ykköspaikalle nousee Real Birdin pallukat, hyvänä kakkosena sitten nuo Lidlissä myynnissä olevat Erdtmanns tuotteet. Ja perää pitävät Rainbow’n pallukat ja Bernerin ei sahanpurua tai hiekkaa sisältävät pallot.

Mitä tästä opin…- no ainakin sen, että vaikka kyseessä on ulkolintujen ruoka, luen tästä eteenpäin sen tuoteselosteen ja teen ostopäätöksen sen perusteella. Ettei vaan tule ostettua hiekkaa ja sahanpuruja :D

torstai 27. marraskuuta 2014

On se vaan hurjan näköinen

Töyhtötiainen, sievä kun mikä, ainakin sivulta ja edestä. Mutta annas olla, kun otat kuvan takaa…


.. se onkin kohtuullisen pelottavan näköinen otus..

torstai 23. lokakuuta 2014

Pieleen meni mutta menköön...!

Satokausi, jos tuota tänä vuonna edes voi satokaudeksi sanoa, on ohi, tänään vein viimeiset valkosipulit sisätiloihin jatkamaan kuivumista.

Mitä jäi käteen puutarhailusta vuonna 2014 .... Ihan valtava v*****s. Muutamasta kesäkurpitsasta ja sipulikasveista saatiin satoa, purjotkin korjatessa olivat ranteen paksuisia, mutta siihen se sitten rajoittuikin. Kurpitsatkin mätänivät peltoon ja maissit saavuttivat huikean puolen metrin pituuden. Kirvat popsivat paprikat kasvihuoneessa poskeensa ja etanat sitten kasvilaatikoissa kaiken muun mahdollisen. Että semmoinen vuosi tämä.

Meinasin jo lyödä hanskat tiskiin puutarhailun osalta ihan lopullisesti. Ei tullut edes blogia päivitettyä - kun ei vaan ollut mitään kirjoitettavaa. No, nyt on toivuttu ainakin jollain tasolla tämän vuoden pettymyksistä. Ja nyt alkaa olla taas se aika vuodesta, kun siirrytään seurailemaan pihapiirissä vierailevia otuksia.

Takapihan baari on jo auki ja siellä käy valtava kuhina. Olen taas istuskellut ikkunan ääressä seuraamassa tirppojen touhuamista. Aika paljon on myös tullut tuolla ulkosalla myös lorveksittua, ihan vaan muuten vaan. Tänä vuonna töyhtötiaiset sitten viimein tulivat takaisin.




Johan tuo oli aikakin, on meinaan liki 30 vuotta siitä, kun tuollaisen olen tässä pihapiirissä viimeksi bongannut.

lauantai 9. elokuuta 2014

99,975

Hurjaa - blogin laskuri raksuttaa kohta 100.000 käyntikertaa.  Meinasi mennä ihan huomaamatta ohi…

En yleensä itse käy tässä blogissa varsinaisesti kuikuilemassa, Jutut tulee vaan paiskattua julkaistavaksi pääsääntöisesti suoraan Wordistä ja kaikki kommentitkin tulevat RSS-syötteenä syötteenlukijaan, joten omat käyntikerrat ovat melko harvassa. Nyt sitten satuin vilkaisemaan tilannetta ja näyttäisi tuo laskuri olevan tosiaan reippaasti yli 99.000. Lukijoitakin on jo 31 - vau! 

Mitäs tuohon osaisi sanoa… tässä vaan istuu suunnilleen monttu auki ja ihmettelee moisia määriä…:D

Tervetuloa vaan kaikki uudet lukijat, joille en aikaisemmin ole huomannut mitään sanoa. =)
Pitäisi varmaan tarkistella tilanteita vähän useammin.


perjantai 8. elokuuta 2014

Kahdenkymmenen sentin maissit

Kirjaimellisesti, siis ei hinnaltaan vaan pituudeltaan. En tosin mittaillut kuin silmämääräisesti, mutta tosiaan ei niillä mittaa ole kuin reilun vaaksan verran. Heinäkuun lopussa maissilla oli pituutta viistoista senttiä. Ei hyvä. 

Kuva otettu 19.7. normaalivuonna täällä meillä maissi suunnilleen jo puskee tähkää ja on miehenkorkuista - vaan ei tänä vuonna - eipä.

Ovat ne neljässä viikossa muutaman sentin kasvaneet - jee… :/. Tuolla ne ovat perunoiden takana, ne meidän muutaman sentin maissit, kaikki sataparikymmentä mitä lie - paljon kuitenkin. Kaikki mukavat hassunhauskat rikkaruohosetkin ovat pitempiä - ne kaikki, jotka riehaantuivat viime sateen jälkeen kasvamaan. Vielä viikko sittenhän tuo oli ihan kivasti kitketty koko alue, vaan ei  enää.
Ihan takimmaisena tuolla kasvaa sitten vapaaehtoisena juolavehnää - sekin perhana vähintään tuplasti tuon maissin kokoista. Ei varmaan tartte arvata jotta harmittaako. Ihan takuulla.


Taidanpa repästä ja mennä kiskomaan maissit pois - tilalle tulee kasvihuone, johon sitten syssymmällä, kun tulee kylmä saan raijjata kaikki muut kasvit, jotka ovat vielä alkutekijöissään tässä vaiheessa.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Sijoitusongelmia

Huonosti alkanut kasvukausi kasvimaalla ja yllättäen myös kasvarissa vaikuttaa edelleenkin lähinnä siten, että kaikki kasvamassa olevat hyötykasvit ovat tosi pieniä ja onnettoman näköisiä vieläkin. Siis tosi pieniä, vaikka heinäkuu alkaa olla jo lopuillaan. No eipä niille mitään voi oikeastaan tehdä kuin antaa olla ja odottaa. Kastella silloin tällöin ja antaa vähän lisäravintoa tarvittaessa.

Kasvimaalle aidan viereen riviin istuttamani tomaatit ovat tosin alkaneet kukkia.


On se vaan nätti kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo tomaatinkukka.  Näkyisi siellä olevan jo muutama raakilekin, ehkäpä sieltä muutaman tomaatin ehtii saada.

Kasvihuoneessa alkaa myös vihertää, niin ja vähän punertaakin.


Kirsikkatomaatissa alkaa olla jo korjuukelpoisia pallukoita. Ihan kiva.


Paprikoitakin on odotettavissa, vaikka näidenkin kasvuun lähtö oli melkoista vuoristorataa.


Minttuplantaasikin kukoistaa, kasvihuoneessa. Turhaan noita tuolla kasvarissa pidän, nehän tulevat toimeen ihan avomaallakin. Mutta kun tässä en vielä ole keksinyt mihin ne laittaisin. Sijoitusongelmia siis :D.



perjantai 18. heinäkuuta 2014

Ruusujen aika

Näin heinäkuussa täällä tontilla kukkivat melkeinpä vain ruusut. Pionien aika on ohi ja syksyiset perennat vasta alkavat pikkuhiljaa herätä siihen todellisuuteen, että kukkia pitäisi jossain vaiheessa, jos meinaa tänä vuonna kukkia ollenkaan. Huomasin juuri, että jostain syystä kukkavalikoima täällä on jännästi painottunut alkukesän ja loppukesän kukkijoihin. Siinä on sellainen muutaman viikon väli, jolloin kukkivia ei ole ollenkaan. Täytynee paneutua asiaan ja hankkia jokunen, joka tuossakin välissä vähän väriä pihamaalle toisi.

Äitini joskus aikoinaan raijjasi Karjalan matkalta ruusun pistokkaita. Ne hän kaivoi mukaan otettavaksi omalta kotipihaltaan siellä. Ihme, että pihapiirin löysi, taloa ei enää sodan jäljiltä ollut, mutta ruusuja kuulemma oli ollut sitten sitäkin enemmän. Kyllä hän sieltä muitakin kasveja toi, mutta niistä täällä ei enää näy jälkeäkään.

Vuosia tuosta ruusujenkuljetuksesta on kulunut jo melkoisesti ja ne ovat täällä lähinnä kituneet, muutaman kukan per vuosi saaneet aikaan ja kasvu muutenkin on ollut melko olematonta.



Nyt kuitenkin viimeiset pari vuotta nuo kaikki kolme pihan eri puolille istutettua valamonruusua (lajike on vähän hakusessa, mutta epäilisin että valamonruusu on kyseessä) ovat kasvaneet kuin viimeistä päivää ja kukkivat kuin mielipuolet. Ilmeisesti tykkäävät siitä, kun kukaan ei hoida eikä häiritse… :D Nyt alkaa olla jo kyllä aika noita vähän häiritä - leikata pitää, kun alkavat tehdä turhan suurta aluevaltausta.

Ehkä sitten jossain välissä ensi kuussa, kunhan lopettavat kukkimisen. Vai millonkas ne ruusut voi leikata? Mulla on tuo kukkatietämys vähän niin ja näin ….

torstai 17. heinäkuuta 2014

Kurpitsat kettuilee

Pellolle istutetut kurpitsat ovat jotenkin jälkeenjäänyttä porukkaa tänä vuonna.
Tavallisestihan tähän aikaan kurpitsansukuiset kiivaasti levittäytyvät pitkin peltoa ja vähintäänkin kukkivat kuin viimeistä päivää tai sitten kasvattavat pikkukurpitsoja.

Vaan eipä tänä vuonna tahdo toimia mikään. Ensin eivät mahtuneet kasvihuoneessa kasvamaan, pellolle siirrettynä tykkäsivät, että on ihan liian kylmää ja lopettivat kasvunsa pitkäksi aikaa. Kovasti tuntuivat ottavan nokkiinsa ihan kaikesta, pellolle istutuksesta, kastelusta, viileistä ilmoista, ihan kaikesta.

Ja nyt kun sitten olisi sopivan lämmintä ja muutenkin edulliset kasvuolosuhteet, päättivät nuo ryökäleet kehittää jonkin ravintoainepuutostilan tai jotain.

Kummallisesti kellastuivat he, eivätkä siis edes isommin kasvaneet. Kyseessä lienee typen tai magnesiumin puute. Toki olen heille normiannoksen merilevä-kanankakka lannoitetta antanut, ihan saman verran kuin aikaisempinakin vuosina, vaan eipä näy kelpaavan / riittävän. Sitten suivaannuin ja aloin heitä lääkitä nokkoskeitteellä - siinähän sitä typpeä on ja tietty paljon muitakin ravinteita. Ronskimmanpuoleisesti sitä saivat. Ihan kunnon tököttiä ja laimentamattomana.

Ja kuinkas ollakaan, kului kaksi päivää ja tilanne olikin yllättäen jo seuraavan kuvan mukainen.


Toki ne kellastuneet lehdet ovat siellä vieläkin, mutta uudet lehdet peittävät ne jo melko tehokkaasti. Nähtäväksi tosin jää ehtiikö tehdä minkäänmallista kurpitsaa tämä yksilö, aletaan jo olla niin syksypuolella tätä kasvukautta, että melko hilkulla tulee olemaan sadon saaminen.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kaikkea kivaa kasvilaatikossa

Vanhin kasvilaatikkoni, useamman vuoden jo tuolla pellon laidalla kököttänyt viritys pitää pintansa ja tuottaa joka vuosi ihan hyvän sadon. Riippuen tietysti siitä, mitä siihen milloinkin olen istuttanut.

Tänä vuonna öttiäiset  pääsivät rellestämään kylvöksilläni ja muutama rivi retiisejä meni toukkien ruokana piloillle. Kunhan kerkeän revin ne pois ja pistän syksyn kasvit tilalle. En tosin vielä ole päättänyt mitä siihen laitan. Kiinankaalia varmaan, niitä on tuolla muutama taimi kasvihuoneessa jo odottamassa pellolle pääsyä.

Kiinankaaleja kasvatin ihan ensimmäisenä puutarhailuvuotenani, silloin kaikki tapahtui vähän jälkijunassa ja istutin mitä sattuu ja vähän milloin sattuu. Kiinankaalit kuitenkin onnistuin istuttamaan ihan just oikeaan aikaan joskus heinäkuussa ja satoa tuli ihan pilvin pimein. Enpä sen koomin niiden kanssa ole onnistunutkaan.



Vaihtoehtoja tuolla kasvihuoneessa kyllä on, taimia täällä riittää, kas kun tuli kylvettyä lähes kaikkea tuplasti, kun ensimmäiset kylvökset eivät itäneet. Vaan sittemmin kun kelit paranivat, nehän ottivat ja itivät sitten lähes kaikki. Jotta joo-o - taimissa löytyy :D

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Omenia?

Joskohan sitä tänä vuonna saisi muutaman omenan.



Pikainen tarkistuslaskenta tuolla meidän ainokaisella omenapuulla tuotti tulokseksi ainakin 6 raakiletta.



Osa niistä on jo ihan omenan näköisiä, osa vielä sellaisia kummallisia kurtturuttuja.

Omenapuista ja niiden hoidosta en tiedä yhtikäs mittään. Varmaan alkaisi olla ajankohtaista aiheen opiskelu, johan tuo puu on tuossa pari vuotta ollut.

Ja tähän mennessä tuo omppupuu on tuottanut tasan yhden omenan. Oiskohan tuo tuottoisampi, jos sitä jotenkin vaikka hoitaisi….

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Sadevesitynnyri

Hommasin sadevesitynnyrin, taas kerran näitä sarjassamme piti ostaa, kun kerta halvalla sai. Maksoi alle kaksikymppiä ja sellaiseen hintaan meikäläinenkin moisen jo raaski hankkia.




Ihan kiitettävän kokoinen astiahan tuo on, vetää semmoiset hulppeat 210 litraa.

Sijoitin sen nyt aluksi tuonne kasvimaan nurkalle. Käytännössä sitten näkee, josko tuo paikka sitten on se paras mahdollinen.

On siinä ollut koiruuksilla ihmettelemistä. Miten jaksaakin tuollainen muovihökötys niin kiinnostaa. Pitäisköhän hakea toinen samanlainen...

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Sama pää kesät talvet….

Kävin kaupassa. Ruokaostoksilla ihan vaan.

Ai mitäkö ostin.. ? Ihan tavallisia elintarvikkeita, ihan perusjuttuja, mitä nyt kuka tahansa keittiössä tarvitsee.



:D

Olishan noita tuolla pellollakin ollut.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Kaikenmaailman sipuleita - puutarhailijan moka no 1

Tämän vuoden ehkä suurin moka oli pikkusipuleiden hankkiminen. Kahteen kertaan. :D Eiku kolmeen….

Ostin ensimmäisen satsin heti huhtikuussa, kun ensimmäisessä kaupassa niitä näin tarjolla. Pussillisen keltasipuleita, punasipuleita ja salottisipuleita, siis vain yhden pienen pussukan kutakin lajia.

Sitten unohdin, että ostin niitä jo. Eipähän siinä mitään, mutta kun otin ja ostin lisää.  Keltasipuleita, punasipuleita, hopeasipuleita ja valkosipuleita. Yhden pussillisen jokaista lajia.

Sitten ne olivatkin jo jossain kaupassa puoleen hintaan. Pakkohan niitä puoleen hintaan oli ostaa - kun ei ollut minkäänlaista muistikuvaa tapahtuneista sipuliostoksista tänä vuonna.  Eli ostin vielä varmuuden vuoksi pari pussillista valkosipuleita ja pussillisen hopeasipuleita.

Ai ettäkö ostin liikaa - no ihan varmasti! :)


Nyt on sitten sipuleita. Aika hurja määrä niitä tuolla on, kasvilaatikot täynnä ja kasvimaallakin 8 penkillistä. Vieläköhän niitä jostain jemmasta löytyy… tällä tuurilla ihan varmasti..

Että semmosta kivaa täällä tällä kertaa.

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Tilanpuutetta kasvimaalla

Kasvimaa on mutavelliä, sinne taas uppoaa nilkkojaan myöten. Onneksi tuli tehtyä muutama puupolku, niitä pitkin sentään siellä pääsee edes vähän liikkumaan.


Sipulit ovat ottaneet jonkinlaisen kasvuspurtin samoin rikkaruohot. Kummatkohan voittavat - rikkaruohot vissiin, pahoin pelkään.

Kasvimaalla ei ole tapahtunut oikeastaan yhtään mitään kokonaiseen kuukauteen. Ainoat kasvit, jotka siellä ovat kasvaneet ovat sipulit. Kaikki muut nyhjöttävät penkeissään surkean näköisinä. Ei siellä kukaan vielä hengiltä ole päässyt, mutta läheltä liippaa.

Kun lähes kaikki kasvimaalle istuttamani alkoi näyttää siltä, että kuihtuvat pois, laitoin tietty uusia itämään. Kappas vaan - nyt sitä sitten on tulossa tuplasti kaikkea, kun nyt näyttää sittenkin siltä, että tuolla pellolla olevat toipuvat. Saas nähdä mahtuvatko kaikki tuonne pellolle, vai joudunko luopumaan osasta.

Ei vaan, ehkä tässä olisi aiheellista painua kitkemään, ei tuollaista rikkaruohomättäkköä kukaan jaksa katsella.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Lämmintä! :D

Melkein helle, ja jo oli aikakin. Mikään ei ole kasvanut viikkokausiin, paitsi luonnonkukat ja rikkaruohot - niin ja tietysti ruohikko.

Jopa kasvihuoneessa olevat kasvit jymähtivät kasvussaan siihen pisteeseen missä olivat viimeisten lämpöisten päivien aikana. Harmittavan pitkään sitä viileää kautta sitten kestikin.

Olen joka vuosi kasvattanut yrttejä vanhan kasvihuoneen seinällä, tänä vuonna siellä kasvaa kolmea eri basilikaa ja kahta eri timjamia.

Basilikat tekivät hidasta kuolemaa.


Surkean näköistä sakkia, sano. Toivottavasti nyt jollain ilveellä toipuvat ja alkavat vihdoinkin kasvaa.

Kasvihuoneen tomaatit innostuivat tekemään kukkia ja muutama raakilekin siellä näyttäisi olevan.


Aika surkean näköisiä ovat kyllä nekin. Ei ole kasvuolosuhteet olleet otolliset ja sen kyllä huomaa.

Aika outo tapaus kasvaa kasvihuoneen seinustalla, siis ulkopuolella.
Ulkosalla koko ajan ollut kirsikkatomaatti kukkii kuin viimeistä päivää.



Aika erikoinen tapaus, en edes muista mitä lajiketta se on.
Täytyypä koittaa kaivaa sen nimi jostain muistiinpanoista, osaa sitten ensi vuonna kasvattaa tätä samaa, ilmeisen säänkestävää lajia.

Munakoisot alkavat kukkia, paprikoissa on jo pieniä paprikan alkuja.. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Tietty parempi olisi, jos olisi sitten piiitkä ja lämmin syksy.

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Inhokki


Yksi vierasperäinen laji, mitä inhoan yli kaiken, on lupiini. Eipä taida olla muuta kasvia, mitä inhoaisin niin paljon. Mistä ihmeestä niitä aina tänne tulee? Uskomaton inhokki, leviää kuin tauti ja on melkoisen vaikea hävittää.
Muistan hyvin joskus vuosia vuosia sitten, kun mummoni vielä asusteli täällä, miten tuolla kasvoi lupiineja vähän joka nurkalla. Siihen aikaan, se oli olevinaan jotenkin niin hieno ja haluttu kasvi. Naapurista ihan tulivat kysymään, saisivatko itselleenkin ottaa, täällä kun kasvoi niitä valkoisiakin aika paljon. Se valkoinen kun oli vähän harvinaisempi tapaus, ainakin silloin.


Sitten jossain vaiheessa täällä aloitettiin lupiininhävitysurakka, ja vähitellen ne saatiinkin tontilta pois ihan kokonaan. Ja nyt - vuosikymmenten jälkeen tuolla taas kasvaa niitä. Ihan samassa paikassa, missä ne ennenkin eniten rehottivat. Ei ole todellista!

Ainoa järkevä selitys tuolle on se, että siellä on siemeniä muhinut mullassa iät ja ajat ja nyt sitten viimein päättivät ottaa ja itää. Lupiini vissiin ei oikein ilmateitse leviä, kun se ei tietääkseni myrkyllisyytensä takia edes ole minkään eläinlajin ravintokasvikaan. Tässä lähellä, siis yli puolen kilometrin säteellä ei ole yhtään lupiinia, joten ilmeisesti nuo tosiaan ovat sitten sitä vanhaa kantaa.
Onhan täällä tosin muutama muukin inhokki, mutta nyt taidan vain keskittyä tuohon aktiivisesti kukkivaan.

Ei vaan, jos tästä lähtis lupiinintappohommiin.


keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Kaikki on viksin vonksin… tai ainakin vähän sinnepäin

Kasvimaaprojektin seuraava vaihe meneillään. Meillä jäi valtava määrä ulkorakennuksen katosta poistettuja lautoja kattoremontin jäljiltä tuonne varastoon, kun en raskinut niitä kaatopaikalle raijauttaa. Ne ovat vajaakanttisia ja vähän eri kokoisia leveydeltään ja pituudeltaan. Osa niistä on ihan pintoja, eli kaikenlaista epämääräistä lautaa löytyy. Ovat silloin 70 vuotta sitten tuota rakennusta tehdessään käyttäneet rakennustarvikkeena vähän sitä sun tätä mitä nyt on ollut saatavilla. Ja kun kyseessä on ollut piharakennuksen katto, on varmaan tehty halvimmasta mahdollisesta materiaalista. Kaipa silloin sotien jälkeen melko hankalaa rakennusmateriaaleja oli saadakin. Ajattelin, että kyllä ne laudat poltettavaksi kelpaavat, kyllä sillä määrällä jo muutaman kerran saunan lämmittäisi. Vaan löytyipä tuollekin lautatavaralle vielä muutakin käyttöä. Eihän se kasvismaalla haittaa, vaikka kaikki vähän vinksin vonksin olisikin, eli purkutavara kelpaa vallan hyvin.

Täällä on ollut joka vuosi ongelmana tuon kasvimaan tulviminen aina vähänkin reippaampien sateiden jälkeen. Sinne ei oikein ole ollut menemistä, joka askeleella siellä on uponnut aina nilkkaa myöten mutamultaan. No, konstit on monet sano - tehtiin vähän polunkatetta, eli nyt siellä kasvimaalla passaa tepastella vaikka olisi vähän märempääkin. Nuo nyt jo varmaan riittävätkin, ainakin nyt toistaiseksi, siirtelee niitä sitten, jos alkaa tulva-alueita muodostumaan. Ja tietysti, nyt kun on varauduttu tulee varmaan kuivin kesä vuosikausiin :).



Kuovinpoikasista enää yksi pyöriskelee tuossa pihamaalla, mitä lie tapahtunut niille kahdelle muulle. Hyvin tuo näyttää pärjäilevän itsekseenkin, aina välillä isukki käy sitä tuossa moikkaamassa.


Teräviä kuvia siitä on vaikea saada, se kun ei pysy paikoillaan nyt enää hetkeäkään. Mietin tuossa, vähän noiden kuovien elämää ja sitten etsin vähän tietoa niistä. Ylläri ylläri, naaraskuovit muuttavat suunnilleen samantien pois kun poikaset kuoriutuvat, se onkin isukki, joka poikasia täällä vahtii. Ainoa huono puoli tuollaisesta pihakuovin poikasesta on se, että koiruuksia ei passaa päästää pihalle irti nyt sitten ollenkaan. Ei kiva juttu koirille.

Kirjosiepon poikasetkin ovat lähteneet pesästä. Tuolla on pihapiirissä kaikenlaista draamaa seurattavaksi nyt, räkättirastaat kun kiusaavat noita siepon poikasia minkä kerkiävät. Olen muutaman kerran jo räkätin häätänyt pikkuisten kimpusta, toivottavasti oppivat pian lentämään ja pitämään puolensa.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Kesäkukkia vai ei

Eipä taida tähän huusholliin tänä vuonna isommin kesäkukkia tulla. Muutama vanha perenna tuolla sinnittelee ja ajattelin, että ne saavat riittää.


Luonnonkukkia sitten on sitäkin enemmän…

Sain kouluvuoden viimeisenä päivänä yhdeltä työkaverilta lahjaksi vaaleanpunaisen marketan. Istutin sen meksikonmintun ja piparmintun seuraksi isoon ruukkuun raparperin lähelle.


Koiranputkea näköjään puskee tuonkin ruukun takana, vaan eipä tässä kai isompi kiire tuon raivaamiseen ole, näyttää meinaan ihan nätiltä noin….

Vaan kuinkas sitten kävikään, kun eilen käväistiin paikallisella puutarhalla, ostin sieltä kymmenen ylijäämäorvokkia 40 sentin hinnalla per kappale, ihan vaan sen takia kun niin halavalla sai. Eivät nuo kovin kummoisessa kunnossa olleet, vähän olivat tosiaan kärsineen näköisiä, mutta ehkäpä ne uudelleen istutettuna vielä toipuvat. Siinäpä ne sitten varmaan ovatkin tämän puutarhan kukkakasvit tälle vuodelle.

Yrttejä täällä sitten onkin vähän enemmän. Tänä vuonna olen hankkinut muutaman uuden minttulajikkeen. Mintut ovat siitä kummallisia kasveja, että siemenlisäys ei tahdo onnistua millään. Senpä takia sitten olen niitä taimina ostellut, aina kun jokin mielenkiintoinen lajike on vastaan tullut.
Tuolla kasvimaalla jo kasvaa ennestään ihan mieletön määrä piparminttua. Sitä on vähän joka ruukussa ja vähän joka toisessa penkissä, se talvehti todella hyvin ja leviää kuin tauti.

Seuraavaksi tuli puutarhalla vastaan meksikonminttu, no pitihän se ottaa, kun tuoksui niin vinkeälle. Seuraavalla puutarhalla sitten bongasin varmaan viisitoista eri minttulajia. Niistä valitsin mukaani appelsiini-, mansikka- ja omenamintun. Näistä vallankin se mansikkaminttu on todella namin oloinen -tuoksuu tosiaan ihan mansikalle. Toistaiseksi asuvat vielä ruukuissa, täytyy tässä ajan kanssa miettiä sellainen sijoituspaikka, missä saavat rauhassa tehdä aluevaltauksia.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Puolivalmis kasvimaa

Puolivalmista ei kannattaisi näyttää, mutta sen verran paljon on kuitenkin tuolla kasvimaalla jo saatu aikaiseksi, jotta jonkinlaisia kuvia siitä voi jo esitellä.
Aita siellä on vielä vähän sitä sun tätä, tosin nyt se rikkinäisin osa on korvattu rimaristikoilla. Niitä rimanpätkiähän saan tuolta paikallisesta puutavaraliikkeestä niin paljon kuin haluan. Nuo ovat niitä puupinojen välissä olevia pätkiä ja kestopuuta kun ovat, ovat liikkeenharjoittajalle ongelmajätettä. Minä sitten niitä raahaan tänne tontille sitä mukaa kun niitä sinne liikkeen pihaan kertyy. Noille on miljoona käyttötapaa keksittynä jo. Nyt toistaiseksi kuitenkin rakentelen noita ristikkoaitaelementtejä, aitaa kun täällä noiden koiruuksien takia tarvitaan vähän siellä sun täällä.


Nyt on ollut niin kylmää, että mikään ei oikein kasva. Rikkaruohot rehottavat toki, mutta hyötykasvit selkeästi kärsivät näistä tällaisista keleistä.

Onneton tohelo kun olen, otin ja istutin tomaatitkin jo avomaalle. Niin ja sitten tuli suunnilleen räntää. Peittelin ne hallaharsolla, saas nähdä kuinka moni niistä selviää.



Muutaman pavunkin ehdin jo istuttaa, no eivät ne ihan kuolleita vielä ole. Sipulit vasta vähän kurkistavat mullasta, eli myöhässä ovat edellisvuosiin verrattuna.

Kasvilaatikoissa kasvaa tänä vuonna purjoa, valkosipuleita, punasipuleita ja pinaattia. Pinaatti ja sipuli ovat kumppanuuskasveja, joten istuttelin niitä nyt sitten rinnakkain. Eilen tyhjennettiin kasvihuonetta ja paiskattiin kasvihuoneessa ollut laatikko tuonne pellonreunaan toisten laatikoiden seuraksi. Vähän jouduttiin sitä korjaamaan, kun siitä oli muutama lauta lahonnut. Ajattelin virittää siitä kannellisen kylmälavan, jahka kerkiän.



Ainoa kunnolla kukkiva kasvi tällä hetkellä täällä on juhannusruusu.




Se sitten tänä vuonna kukkii todella runsaasti. No, ihan kiva, että edes joillekin nämä kylmät kelit passaa.

Pihakuovit piilosilla

Eilen tuohon pihamaalle pelmahti kolme kuovinpoikasta. Siinä ne mellastivat pari tuntia, äitikuovin isäkuovin valvovien silmien alla. Poistuivat sitten vaivihkaa, kun aloin enemmän huhkia tuossa pihamaalla itsekin, pitihän sitä hommia jatkaa, vaikka piha olikin kuoveja täynnä. Pari tuntia niitä ensin seurailin hissukseen, mutta eihän sitä koko päivää voi kuovintarkkailijana olla.

Pohdittiin siinä sitten miehen kanssa, näinköhän noita enää näkyy. Mutta kuinkas ollakaan, tänään alkuillasta ne tulivat takaisin.


Kyllä saa nurmikon ötökät kyytiä kun pikkukuovi kaivelee.


 Vinhan näköisiä veitikoita ovat nuo kuovipojat. Vaikea niitä on heinikosta huomata, heti kun vähänkin liikahtaa ne jähmettyvät patsaiksi paikoilleen. Eivät ne kauhean pelokkaita ole, mutta osaavat kuitenkin edes jonkin verran varoa.


Ja mahtavan nokan lisäksi niillä on melkoisen mojovat jalatkin. = )
Eivät ne tuossa kovin kauaa tällä kertaa viihtyneet, tänään ajeltiin suurin osa nurmikkoa, saas nähdä tulevatko tuohon enää, näyttäisivät tykkäävän enemmän tuollaisesta puoleen sääreen ulottuvassa heinikosta.


lauantai 21. kesäkuuta 2014

Voihan kuovi

Juhannusta on täällä vietetty työn merkeissä. Ollaan paiskittu melko ympäripyöreitä päiviä, hommaa kun on siunaantunut niin maan perusteellisesti. Kasvimaa alkaa olla pikkuhiljaa valmis. Kyllä sen raivaaminen tänä vuonna on kestänytkin.

Tuolla pellolla kun ollaan huhkittu, on ihmetelty jo muutaman päivän ajan kummallista ääntä, se on kuulunut milloin mistäkin päin peltoa. Joku lintu se on, tuumattiin, mutta mikä, se jäi arvoitukseksi. Ihmettelin ihan ääneen, että jos en tietäisi paremmin, niin sanoisin jotta tuo on kuovi, mutta ei se kuovikaan yleensä nyt ihan tuolla lailla huutele. Ihan kuin siitä kuoo-vi äänestä puuttuisi loppuosa… Ja sitä paitsi, tuossa on jo päiväkausia kierrellyt kaksi kuovia lennellen ja niillä se ääntely on ollut ihan kuovimaista.

Vaan tänäänpä sitä sitten selvisi tuon oudon huutelijan arvoitus. Kuovihan se sitten loppujen lopuksi oli. Tarkemmin sanottuna kolme. Ikää heillä on varmaan pari kolme viikkoa ja voi poijjaat että ovat söpiksiä.


Nyt meillä on sitten pihakuovejakin. Tähän astihan tässä on asustellut pihapalokärki ja pihakäki ja tänä vuonna sitten pihakuoviperhe.

Ovat nuo vesselit melkoisia piipittäjiä ja aivan mahdottoman vikkeliä jaloistaan.


Ja uteliaita kuin mitkä. Tämän kuvan veijari tuli tervehtimään meikäläistä ihan kasvihuoneeseen asti. Eikä perhana pelännyt yhtään. Siinä vaiheessa kun se sisälle aikoi, tuumasin sille, että joskos ottaisit ja lähtisit pois. Enpä ole ennen metrin päässä kuovin poikasesta ollutkaan. Eipä tässä voi muuta sanoa, kuin että minusta nyt sitten tuli kuovifani.

Äiteekuovi Isäkuovi on vähän enemmän varuillaan. Se pitää lapsosiaan silmällä vähän sivummalta, kymmenen - viidentoista metrin päässä talosta. Eli ei tuo aikuinen ihan sentään nurkille tule, niin kuin nuo pienet.


Tuossa ne pyörivät pari tuntia pihapiirissä ja saavat minun puolestani pyöriä vastakin, sen verran vikkelään pistelivät kaiken maailman öttiäisiä tuolta ruohikosta poskeensa, että ihan ilolla sitä katseli.




On se vaan vinhan näköinen otus tuo aikuinen, aivan mahdoton tuo nokka. Onneksi tämä äitee ei ole mitenkään vihamielinen, jostain luin, että kuovit ovat varsin hyökkääviä, kun puolustavat poikasiaan.

Peltohommat alkaa olla tehty ja kasvihuonekin on melkein kunnostettu - sieltä piti ottaa lahonnut kasvilaatikko ulos ja häätää muurahaiset pois. Se laatikko sai nyt uuden sijoituspaikan tuolla pellon reunalla, siitä tuli kylmälava, tai tulee - heti kun ehdin siihen kannen väsätä. Nyt kuitenkin näin juhannuksen kunniaksi on lopetettu hommat hyvissä ajoin, pitäisi tästä varmaan painua saunaan. Huomenna sitten pääsee taas peltohommiin, jossei nyt lunta ala taas tupruttelemaan. =)

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Hommia piisaa

Mitä vanhemmaksi tässä tulee, sitä enemmän aamuihmiseksi näköjään muuttuu. On aika mielenkiintoista, että sisäinen kello kertoo jo vartin yli viisi tai viimeistään puoli kuusi, että sitä pitäisi jo olla jalkeilla ja hommissa. Tajusin tänä aamuna varttia vaille kahdeksan, että kappas kummaa, puolet tälle päivälle suunnitelluista kasvimaahommista on tehty ja kello ei ollut vielä edes kahdeksaa. Ihan ensimmäiseksi tietty aamuvarhaisella keittelin kaffet ja luin päivän uutiset, käytin koirat ulkosalla ja ruokin ne ja sitten painuin kasvimaalle. Katsomatta kelloa tietty. Neljän kohopenkin teon, kasvilaatikon suojauksen korjauksen, parin saavillisen hevonpeen levityksen ja viiden kasvimaalle istutetun tomaatintaimen (yhteensä niitä nyt siellä on kaksikymmentä) jälkeen tulin sitten sisälle. Ja se kello perhana ei ollut vasta kun varttia vaille kahdeksan!

Viikonloppuna saatiin kasvimaa viimeinkin aidattua taas kyntöhommien jälkeen. Mies oli täällä, mikä helpotti huomattavasti, kun viimein pystyi tekemään nekin hommat, missä tarvitaan kahdet kädet. Saatiin nuo nurmikotkin raivattua vähän siistimpään kuntoon ja tehtyä maissipelto kasvimaalle. Ei ehditty ihan kaikkia maissintaimia istuttaa, mutta kuutisenkymmentä sinne nyt sitten kuitenkin saatiin upotettua.  Loput ajattelin paiskoa paikalleen sitten kun muilta kiireiltä tässä ehdin.

Hulluinta tuossa aitaushommassa oli koirien käytös. Kun se edellinen aitaviritys revittiin pois pellon kyntämisen ajaksi, eivät ne ensin edes älynneet sille alueelle mennä. Sittemmin kun menivät, tulivat portista pois, vaikka aitaa ei siis ollutkaan. Ja kun aitaa pikkuhiljaa alkoi siihen alueen ympäri ilmestyä, ei kumpikaan tullut pois aidan puolelta, portista aina vaan. Ronjakin seisoa töllötti varmaan viisi minuuttia siellä aidan loppukohdassa. Siinä se vaan seisoi ja katsoi hölmistyneenä, eikä älynnyt tulla, vaikka oli puoli koiranmittaa aidan ulkopuolella jo. Se siis vaan kääntyi ja jolkotteli portille…


Outoja otuksia nuo koirat. Toisaalta kyllä ymmärrän hyvin, jos on monta vuotta tottunut jostain kulkemaan, niin kai sitä sitten vaan edelleenkin siitä kulkee, koirat näemmä ainakin.



Tässä kuvassa muuten suunnilleen tuo sama kohta kuin tuossa ensimmäisessä kuvassa, tämä on otettu pari päivää aikaisemmin. On ehkä hiukan eroa ylimmäisessä kuvassa näkyvään nykytilanteeseen. Hyvä näin, kyllä se tästä pikkuhiljaa….


perjantai 6. kesäkuuta 2014

Tarttis varmaan tehdä jotain

Yleensä tänne blogiin tulee laitettua kaikkea kaunista ja kivaa ja onnistunutta. Jaa-a, täälläpä ei ole tänä vuonna vielä mitään sellaista kivaa ja kaunista. En muista milloin viimeksi pihamaa ja puutarha olisi ollut näin huonossa jamassa. Tässä taitaa olla vähän liikaa lääniä yhden ihmisen hoidettavaksi. Mies ei ole työkiireiltään tänne paljon ehtinyt nyt alkukesän aikana ja sen kyllä huomaa.



Etupihan nurmikko puskee rikkaruohoa vähän turhankin tehokkaasti. Pieni koiruuskin (säkäkorkeus 71 cm, paino 45 kg) hukkuu melko näppärästi tuonne rikkaruohoviidakkoon. Näkeepähän tuosta kuvasta melko selkeästi, miten kookkaasta ongelmasta tuolla on kyse. Jos vuorokaudessa olisi enemmän tunteja, kai tuonkin ehtisi tuolta raivata. Onneksi mies kuitenkin nyt lauantaina suuntaa matkansa tänne muutamaksi päiväksi, joskohan tuo ehtisi asiaan tarttua, toivottavasti.

Osa kasvilaatikoistakin on ihan hukassa.


Tarttis varmaan tuollekin tehdä jotain….

Pelto täällä kynnettiin viime kuun lopulla. Sitten satoi vähän vettä…



Sillä seurauksella, että ei sinne juuri ole menemistä, meinaan pellolle. Ei ainakaan ilman märkäpukua. Tarttis varmaan tuollekin tehdä jotain. Salaojittaa uudelleen ehkä…

Yksi asia vielä toistaiseksi ainakin on kunnossa. Meinaan meikäläisen uudet ihanat rosmariinit.




Istutin ne Ikeasta ostetut rosmariinit tuonne vanhaan kasvilaatikkoon, heti kun sain sen perattua puhtaaksi rikkakasveista. On se vaan jännä tuo toinen, tuollainen maatamyöten kasvava kaveri. Aika outo tyyppi, ihan pehmeät varretkin. Tähän asti olen luullut, että rosmariini kasvattaa sellaista puunkaltaista vartta, mutta tämä tyyppi tosiaan on pehmeä kuin mikä. On se jännä.. = )



torstai 5. kesäkuuta 2014

Yrttejä siellä ja yrttejä täällä.. joka puolella yrttejä

Tämän vuoden kasvi näyttäisi nyt sitten olevan rosmariini. Niitä on muutama tullut hankittua/kasvatettua. Kasvilaatikon nurkassa kasvelee nyt yksi melkoinen jötikkä.



Pari muuta odottaa vielä ruukussa, että saisin ne istutettua loppusijoituspaikkaansa.


Nämä kaksi ostin Ikeasta (!!). Olivat sen verran halpoja ja mielenkiintoisen näköisiä (en tuota lamoavaa rosmariinia ole aikaisemmin missään nähnytkään) joten pakko oli ottaa. Meinaan jos tuollaisen valtavan pehkon rosmariinia saa alle vitosen per purkki, pakkohan niitä on ostaa - ihan pakko. Mietiskelin tuossa, että josko sitä nyt tänä vuonna viimeinkin saisi rosmariinitkin säilymään talven yli hengissä. Suunnitelma olis jo - täytyy rakentaa niille oma koti.

Kuvassa taustalla laatikon toisessa osassa muuten on sitten muutama rivi retiisejä. Niitä en ole kasvattanut vuosikausiin, mutta nyt innostuin laittamaan niitäkin muutaman rivin kasvamaan.

Muut yrttiviljemät ovat vielä kasvihuoneessa. Tämän aamun kehnot valaistusolosuhteet estivät kuvien ottamisen, eli palaan niiden osalta asiaan myöhemmin. Mutta sieltä nyt löytyy vähän kaikenlaista: neljää eri variaatiota basilikasta, kolmea erilaista timjamia, lipstikkaa ja sen semmoista. Eli ainakin yrttipuolella homma hallussa tänävuonna..