Kaikki on viksin vonksin… tai ainakin vähän sinnepäin

Kasvimaaprojektin seuraava vaihe meneillään. Meillä jäi valtava määrä ulkorakennuksen katosta poistettuja lautoja kattoremontin jäljiltä tuonne varastoon, kun en raskinut niitä kaatopaikalle raijauttaa. Ne ovat vajaakanttisia ja vähän eri kokoisia leveydeltään ja pituudeltaan. Osa niistä on ihan pintoja, eli kaikenlaista epämääräistä lautaa löytyy. Ovat silloin 70 vuotta sitten tuota rakennusta tehdessään käyttäneet rakennustarvikkeena vähän sitä sun tätä mitä nyt on ollut saatavilla. Ja kun kyseessä on ollut piharakennuksen katto, on varmaan tehty halvimmasta mahdollisesta materiaalista. Kaipa silloin sotien jälkeen melko hankalaa rakennusmateriaaleja oli saadakin. Ajattelin, että kyllä ne laudat poltettavaksi kelpaavat, kyllä sillä määrällä jo muutaman kerran saunan lämmittäisi. Vaan löytyipä tuollekin lautatavaralle vielä muutakin käyttöä. Eihän se kasvismaalla haittaa, vaikka kaikki vähän vinksin vonksin olisikin, eli purkutavara kelpaa vallan hyvin.

Täällä on ollut joka vuosi ongelmana tuon kasvimaan tulviminen aina vähänkin reippaampien sateiden jälkeen. Sinne ei oikein ole ollut menemistä, joka askeleella siellä on uponnut aina nilkkaa myöten mutamultaan. No, konstit on monet sano - tehtiin vähän polunkatetta, eli nyt siellä kasvimaalla passaa tepastella vaikka olisi vähän märempääkin. Nuo nyt jo varmaan riittävätkin, ainakin nyt toistaiseksi, siirtelee niitä sitten, jos alkaa tulva-alueita muodostumaan. Ja tietysti, nyt kun on varauduttu tulee varmaan kuivin kesä vuosikausiin :).

Kuovinpoikasista enää yksi pyöriskelee tuossa pihamaalla, mitä lie tapahtunut niille kahdelle muulle. Hyvin tuo näyttää pärjäilevän itsekseenkin, aina välillä isukki käy sitä tuossa moikkaamassa.

Teräviä kuvia siitä on vaikea saada, se kun ei pysy paikoillaan nyt enää hetkeäkään. Mietin tuossa, vähän noiden kuovien elämää ja sitten etsin vähän tietoa niistä. Ylläri ylläri, naaraskuovit muuttavat suunnilleen samantien pois kun poikaset kuoriutuvat, se onkin isukki, joka poikasia täällä vahtii. Ainoa huono puoli tuollaisesta pihakuovin poikasesta on se, että koiruuksia ei passaa päästää pihalle irti nyt sitten ollenkaan. Ei kiva juttu koirille.

Kirjosiepon poikasetkin ovat lähteneet pesästä. Tuolla on pihapiirissä kaikenlaista draamaa seurattavaksi nyt, räkättirastaat kun kiusaavat noita siepon poikasia minkä kerkiävät. Olen muutaman kerran jo räkätin häätänyt pikkuisten kimpusta, toivottavasti oppivat pian lentämään ja pitämään puolensa.