Hommia piisaa

Mitä vanhemmaksi tässä tulee, sitä enemmän aamuihmiseksi näköjään muuttuu. On aika mielenkiintoista, että sisäinen kello kertoo jo vartin yli viisi tai viimeistään puoli kuusi, että sitä pitäisi jo olla jalkeilla ja hommissa. Tajusin tänä aamuna varttia vaille kahdeksan, että kappas kummaa, puolet tälle päivälle suunnitelluista kasvimaahommista on tehty ja kello ei ollut vielä edes kahdeksaa. Ihan ensimmäiseksi tietty aamuvarhaisella keittelin kaffet ja luin päivän uutiset, käytin koirat ulkosalla ja ruokin ne ja sitten painuin kasvimaalle. Katsomatta kelloa tietty. Neljän kohopenkin teon, kasvilaatikon suojauksen korjauksen, parin saavillisen hevonpeen levityksen ja viiden kasvimaalle istutetun tomaatintaimen (yhteensä niitä nyt siellä on kaksikymmentä) jälkeen tulin sitten sisälle. Ja se kello perhana ei ollut vasta kun varttia vaille kahdeksan!

Viikonloppuna saatiin kasvimaa viimeinkin aidattua taas kyntöhommien jälkeen. Mies oli täällä, mikä helpotti huomattavasti, kun viimein pystyi tekemään nekin hommat, missä tarvitaan kahdet kädet. Saatiin nuo nurmikotkin raivattua vähän siistimpään kuntoon ja tehtyä maissipelto kasvimaalle. Ei ehditty ihan kaikkia maissintaimia istuttaa, mutta kuutisenkymmentä sinne nyt sitten kuitenkin saatiin upotettua.  Loput ajattelin paiskoa paikalleen sitten kun muilta kiireiltä tässä ehdin.

Hulluinta tuossa aitaushommassa oli koirien käytös. Kun se edellinen aitaviritys revittiin pois pellon kyntämisen ajaksi, eivät ne ensin edes älynneet sille alueelle mennä. Sittemmin kun menivät, tulivat portista pois, vaikka aitaa ei siis ollutkaan. Ja kun aitaa pikkuhiljaa alkoi siihen alueen ympäri ilmestyä, ei kumpikaan tullut pois aidan puolelta, portista aina vaan. Ronjakin seisoa töllötti varmaan viisi minuuttia siellä aidan loppukohdassa. Siinä se vaan seisoi ja katsoi hölmistyneenä, eikä älynnyt tulla, vaikka oli puoli koiranmittaa aidan ulkopuolella jo. Se siis vaan kääntyi ja jolkotteli portille…

Outoja otuksia nuo koirat. Toisaalta kyllä ymmärrän hyvin, jos on monta vuotta tottunut jostain kulkemaan, niin kai sitä sitten vaan edelleenkin siitä kulkee, koirat näemmä ainakin.

Tässä kuvassa muuten suunnilleen tuo sama kohta kuin tuossa ensimmäisessä kuvassa, tämä on otettu pari päivää aikaisemmin. On ehkä hiukan eroa ylimmäisessä kuvassa näkyvään nykytilanteeseen. Hyvä näin, kyllä se tästä pikkuhiljaa….