Voihan kuovi

Juhannusta on täällä vietetty työn merkeissä. Ollaan paiskittu melko ympäripyöreitä päiviä, hommaa kun on siunaantunut niin maan perusteellisesti. Kasvimaa alkaa olla pikkuhiljaa valmis. Kyllä sen raivaaminen tänä vuonna on kestänytkin.

Tuolla pellolla kun ollaan huhkittu, on ihmetelty jo muutaman päivän ajan kummallista ääntä, se on kuulunut milloin mistäkin päin peltoa. Joku lintu se on, tuumattiin, mutta mikä, se jäi arvoitukseksi. Ihmettelin ihan ääneen, että jos en tietäisi paremmin, niin sanoisin jotta tuo on kuovi, mutta ei se kuovikaan yleensä nyt ihan tuolla lailla huutele. Ihan kuin siitä kuoo-vi äänestä puuttuisi loppuosa… Ja sitä paitsi, tuossa on jo päiväkausia kierrellyt kaksi kuovia lennellen ja niillä se ääntely on ollut ihan kuovimaista.

Vaan tänäänpä sitä sitten selvisi tuon oudon huutelijan arvoitus. Kuovihan se sitten loppujen lopuksi oli. Tarkemmin sanottuna kolme. Ikää heillä on varmaan pari kolme viikkoa ja voi poijjaat että ovat söpiksiä.

Nyt meillä on sitten pihakuovejakin. Tähän astihan tässä on asustellut pihapalokärki ja pihakäki ja tänä vuonna sitten pihakuoviperhe.

Ovat nuo vesselit melkoisia piipittäjiä ja aivan mahdottoman vikkeliä jaloistaan.

Ja uteliaita kuin mitkä. Tämän kuvan veijari tuli tervehtimään meikäläistä ihan kasvihuoneeseen asti. Eikä perhana pelännyt yhtään. Siinä vaiheessa kun se sisälle aikoi, tuumasin sille, että joskos ottaisit ja lähtisit pois. Enpä ole ennen metrin päässä kuovin poikasesta ollutkaan. Eipä tässä voi muuta sanoa, kuin että minusta nyt sitten tuli kuovifani.

Äiteekuovi Isäkuovi on vähän enemmän varuillaan. Se pitää lapsosiaan silmällä vähän sivummalta, kymmenen - viidentoista metrin päässä talosta. Eli ei tuo aikuinen ihan sentään nurkille tule, niin kuin nuo pienet.

Tuossa ne pyörivät pari tuntia pihapiirissä ja saavat minun puolestani pyöriä vastakin, sen verran vikkelään pistelivät kaiken maailman öttiäisiä tuolta ruohikosta poskeensa, että ihan ilolla sitä katseli.

On se vaan vinhan näköinen otus tuo aikuinen, aivan mahdoton tuo nokka. Onneksi tämä äitee ei ole mitenkään vihamielinen, jostain luin, että kuovit ovat varsin hyökkääviä, kun puolustavat poikasiaan.

Peltohommat alkaa olla tehty ja kasvihuonekin on melkein kunnostettu - sieltä piti ottaa lahonnut kasvilaatikko ulos ja häätää muurahaiset pois. Se laatikko sai nyt uuden sijoituspaikan tuolla pellon reunalla, siitä tuli kylmälava, tai tulee - heti kun ehdin siihen kannen väsätä. Nyt kuitenkin näin juhannuksen kunniaksi on lopetettu hommat hyvissä ajoin, pitäisi tästä varmaan painua saunaan. Huomenna sitten pääsee taas peltohommiin, jossei nyt lunta ala taas tupruttelemaan. =)