Pihakuovit piilosilla

Eilen tuohon pihamaalle pelmahti kolme kuovinpoikasta. Siinä ne mellastivat pari tuntia, äitikuovin isäkuovin valvovien silmien alla. Poistuivat sitten vaivihkaa, kun aloin enemmän huhkia tuossa pihamaalla itsekin, pitihän sitä hommia jatkaa, vaikka piha olikin kuoveja täynnä. Pari tuntia niitä ensin seurailin hissukseen, mutta eihän sitä koko päivää voi kuovintarkkailijana olla.

Pohdittiin siinä sitten miehen kanssa, näinköhän noita enää näkyy. Mutta kuinkas ollakaan, tänään alkuillasta ne tulivat takaisin.

Kyllä saa nurmikon ötökät kyytiä kun pikkukuovi kaivelee.

 Vinhan näköisiä veitikoita ovat nuo kuovipojat. Vaikea niitä on heinikosta huomata, heti kun vähänkin liikahtaa ne jähmettyvät patsaiksi paikoilleen. Eivät ne kauhean pelokkaita ole, mutta osaavat kuitenkin edes jonkin verran varoa.

Ja mahtavan nokan lisäksi niillä on melkoisen mojovat jalatkin. = )
Eivät ne tuossa kovin kauaa tällä kertaa viihtyneet, tänään ajeltiin suurin osa nurmikkoa, saas nähdä tulevatko tuohon enää, näyttäisivät tykkäävän enemmän tuollaisesta puoleen sääreen ulottuvassa heinikosta.