Tarttis varmaan tehdä jotain

Yleensä tänne blogiin tulee laitettua kaikkea kaunista ja kivaa ja onnistunutta. Jaa-a, täälläpä ei ole tänä vuonna vielä mitään sellaista kivaa ja kaunista. En muista milloin viimeksi pihamaa ja puutarha olisi ollut näin huonossa jamassa. Tässä taitaa olla vähän liikaa lääniä yhden ihmisen hoidettavaksi. Mies ei ole työkiireiltään tänne paljon ehtinyt nyt alkukesän aikana ja sen kyllä huomaa.

Etupihan nurmikko puskee rikkaruohoa vähän turhankin tehokkaasti. Pieni koiruuskin (säkäkorkeus 71 cm, paino 45 kg) hukkuu melko näppärästi tuonne rikkaruohoviidakkoon. Näkeepähän tuosta kuvasta melko selkeästi, miten kookkaasta ongelmasta tuolla on kyse. Jos vuorokaudessa olisi enemmän tunteja, kai tuonkin ehtisi tuolta raivata. Onneksi mies kuitenkin nyt lauantaina suuntaa matkansa tänne muutamaksi päiväksi, joskohan tuo ehtisi asiaan tarttua, toivottavasti.

Osa kasvilaatikoistakin on ihan hukassa.

Tarttis varmaan tuollekin tehdä jotain….

Pelto täällä kynnettiin viime kuun lopulla. Sitten satoi vähän vettä…

Sillä seurauksella, että ei sinne juuri ole menemistä, meinaan pellolle. Ei ainakaan ilman märkäpukua. Tarttis varmaan tuollekin tehdä jotain. Salaojittaa uudelleen ehkä…

Yksi asia vielä toistaiseksi ainakin on kunnossa. Meinaan meikäläisen uudet ihanat rosmariinit.

Istutin ne Ikeasta ostetut rosmariinit tuonne vanhaan kasvilaatikkoon, heti kun sain sen perattua puhtaaksi rikkakasveista. On se vaan jännä tuo toinen, tuollainen maatamyöten kasvava kaveri. Aika outo tyyppi, ihan pehmeät varretkin. Tähän asti olen luullut, että rosmariini kasvattaa sellaista puunkaltaista vartta, mutta tämä tyyppi tosiaan on pehmeä kuin mikä. On se jännä.. = )