sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Hämmentynyt jäniseläin

Puutarhassa ei vielä tähän aikaan vuodesta tapahdu mitään. Aikaa voi siis hyvin  viettää tarkkailemalla lähitienoon villejä vipeltäjiä. Eipä niitä kovin usein enää täällä pihapiirissä näe, kas kun syksyllä aidattiin melkomoinen alue. Mutta joskus niitä tänne näköjään eksyy edelleenkin.

Aamusella törmäsin hämmentyneeseen rusakkoon. Otus oli jollain ilveellä päässyt piha-aidan sisäpuolelle, eikä se sitten näköjään ihan helpolla löytänyt pois.



En sitä ensin huomannut ollenkaan, on meinaan niin mahtava suojaväri tuolla otuksella, että sulautuu todella hyvin maisemaan tähän aikaan vuodesta.


Onneksi koiruudet eivät tätä vierailijaa huomanneet, se älysi pysyä koirilta näkymättömissä.

Tiedä sitten, mistä kohti aitaa se tänne sisäpuolelle pääsi, vai tuliko jäätä pitkin tuolta järveltä. Tuossa on vielä metrin parin levyinen ohut jääkerros rannassa, joten täysin mahdollista on, että tuo on sitä kautta tänne eksynyt. Täytyy varmaan lähipäivinä käydä tarkastamassa tuo aita, ettei vaan olisi jäniseläimen mentäviä reikiä…

Nyt kun talossa on noita koiruuksia, en ihan innosta hyppele näiden jäniseläinten ilmestyessä pihapiiriin. On noilla koirilla sen verran riistaviettiä, että lähtevät ajamaan heti kun tuollaisen huomaavat. Rocky kyllä jättää ajohommat melko nopeasti ja tulla jolkottelee takaisin, mutta Ronja … Se tyttö on ollut tuolla metsissä tuntikausia jäniseläinten perässä.


... jep, täytyy sanoa, että huokaisin helpotuksesta, kun näin tämän osan herra rusakosta. Pois hyppeli hän ja hyvä niin.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Jännän äärellä

Aurinko nousee aikaisin. Kevätpäiväntasaus oli ja meni, viikot hurahtavat niin että ei huomaakaan. Tämä on oikeastaan ihan mukavaa aikaa. Vallankin kun kelit vaihtelevat melko railakkaasti. Yhtenä yönä viime viikolla tuli viisi senttiä lunta ja meni kans. Seuraavana päivänä tuli toiset viisi senttiä ja hupsista oli maassa muutaman tunnin ja suli pois. Koirillekin tämä tuntuisi olevan vallan uutta ja outoa, kun eivät reppanat aamusella tiedä, mitä siellä ulkona on vastassa.

Lumisina aamuina tuossa viikolla otukset ovat olleet vallan onnessaan. Kyllähän sitä karvanlähtöinen koira lumesta tykkää, eli lumessa on kieritty urakalla. Ja pompittu ja sitä on kaivettu ja syöty. Etenkin syöty.

Tämä aamu toi tullessaan pikkupakkasen ja muutama lammikko oli vetäytynyt yön aikana ihan kunnon jäähän.

Niinhän siinä sitten koiruudet tutkivat innolla lammikoita vuoron perään. Lopputulema jokaisen kohdalla ilmeisesti oli: On se jännä.



Kuuden aikaan aamulla oli jo niin valoisaa, että pystyi kuviakin ottamaan.



Joka lammikon kohdalla koirien piti koittaa kestääkö se jää ja jos se kesti sitten mietittiin kiivaasti mitä tehdä.



Rikkoutuukohan se jos vähän raapii?


Ai ei mene raapimalla rikki, no hyppimällä sitten. Kummasti tuli tulosta kun tuollainen viiskytkiloinen koko painollaan pomppii.

Hassuja koiria, sitten kun jää saatiin rikki, niitä palasia kannettiin pitkin pihaa. Kävivät ne ihan leluistakin, Rocky-poika pukkihyppeli jääpalan kanssa varmaan puolisen tuntia. Sitten hän siistinä miehenä siivosi jäljet pois, eli söi kaikki irtopalat pihamaalta. Hölömö koira sen on, mutta pääasia, että sillä oli hauskaa.

Oli niillä koirilla touhuamista ja käyhän se tuokin aktiviteetista, eipähän tarvinnut niille tekemistä keksiä, kun kehittivät leikkinsä itse.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Aamuauringossa tai ainakin melkein

On se vaan mukavaa aamulla herätä melkein valoisaan. Tähän asti on saanut pöllöillä aamutoimet koirien kanssa tuolla ulkosalla pimeässä tai vähintäänkin hämärässä, mikä todellakaan ei ole mukavaa. Nyt kun pihalle asti ehditään, on aurinko jo hyvää vauhtia nousemassa ja on valoisaa. Mahtavaa!

Eilinen hento lumipeite katosi päivän aikana, vaan sitten tupsahti kunnon pakkanen.  Tässä aamutuimaan kuuden maissa kun ulkoilemaan lähdin, vilkaisin tuonne järvelle.



Nappasin kameran mukaan ja vein koirat aamutoimille. Oli se vesi jäähän pamahtanut viime yön aikana. Rannoilla on ollut vielä jonkin verran jääkantta tähän asti, mutta nyt tuolla sitten on tuollainen ohut kerros jäätä ihan koko matkalta. Onks tää nyt se takatalvi, mitä tiedotusvälineissä on povailtu… .= )

Uhkailin tämän blogin tässä kevään myötä herätellä, ainakin kovasti yritän. Pitää ottaa ihan jokapäiväiseksi kirjoittaminen taas, että siitä tulee päivittäinen, päivärytmiin kuuluva asia, ei sitä muuten tule kirjoiteltua, huomasin sen talvella. No joo, kai tämä tästä pikkuhiljaa.

Ei vaan asiasta kukkaruukkuun, josko tästä lähtisi töihin - niin pääsee sieltä sitten takaisinkin.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Ja just kun mä kerkesin kehua…

Niinhän siinä kävi, että yön aikana tännekin sitten ripsahti puolen sentin kerros lunta, juuri kun ehdin ilkkumaan, että etelässä sitä on, täällä meilläpä ei. On sen verran pakkasen puolella näköjään vielä, ettei edes heti sula pois.  No onneksi puolesta sentistä eikä sentistäkään niin paljon haittaa ole, tekeepähän maiseman valoisemmaksi.


Tuli siis sen verran tavaraa taivaalta, että koira saa nenänpäänsä suurella vaivalla valkoiseksi. Ei tullut tuon enempää onneksi ja eikä tuo nyt niin haittaa, kun aurinko sentään paistaa.

Kävin tarkistamassa ulkosalla myös mitä kuuluu raparperille, eilenhän se voi todella hyvin…


... ja tänään se pilkottaa valkoisen alla, kaipa tuo tuosta sitten äityy taas kasvamaan, kunhan kelit paranee.

Tämän aamupäivän olen huhhaillut kävellen huoneesta toiseen. Aina mennessä unohtuu saman tien mitä olin menossa tekemään. Todellinen sunnuntaifiilis siis.  Taimipurkkeja olen vähän siirrellyt ja miettinyt mitä muuta voisin laittaa esikasvatukseen. Täytynee vielä viikon verran malttaa, ennen kuin mitään tekee. Mies on nimittäin piipahtamassa Hollannissa, siskonsa synttäreillä. Ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, sieltä saattaa tulla tuliaisia… Toivottavasti ei sentään tänä vuonna raahaa lantun siemeniä kyssäkaalien sijaan.

Hollannista puheenollen, löytyi viimeinkin vuosien etsimisen jälkeen viime viikolla kunnollinen siemenkauppa  sieltäkin. Itse sen bongasin ja tietysti pääsin heti irvailemaan miehelle, että eipä ole kotihollannikkaasta mitään hyötyä näemmä, kun itse pitää löytää moiset asiat. Mies on nimittäin vaikka kuinka ja useasti koittanut tuollaista hollantilaista nettikauppaa löytää - onnistumatta. Eli ei sujuvan hollannin taitaminen tässä tapauksessa auttanutkaan. Ja se kauppa minkä löysin - on muuten sellainen mesta, että tekisi mieli hypätä itsekin koneeseen ja huristaa paikanpäälle ihailemaan. Siementä löytyy ihan joka lähtöön, jopa sellaisia, joita olen vuosikausia haaveillut joskus jostain löytäväni.  Ainoa haittapuoli tuossa on se, että koko sivusto on hollanniksi, mutta kyllä siellä ihan hyvin pärjää vaikka ei kieltä osaisikaan. Kannattaa käydä katsomassa!  osoite tuonne siementaivaasen on: https://www.vreeken.nl/ ja siemenet löytyvät sivun vasemman laidan linkistä Zaden. Ja jos vihannesten siemeniä etsii sitten kannattaa valita seuraava linkki Groenten en Fruit, vihannekset ja hedelmät. Olisihan tuolla kukkasipuleitakin tarjolla vaikka millä mitalla. ooivoi, nyt pitää vaan malttaa mielensä ....

Täällä kuolaan ja tuijotan kuvia, tekisi niin mieli tilata vaikka mitä. Jos vaikka kokeilisi sinistä sokerimaissia tai 'African N'Goyo' munakoisoa tai viittä eri väriä paprikoita tai tai tai vaikka mitä!

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Voihan maaliskuu

Tuntuu ihan siltä kuin elettäisiin vähintäänkin huhtikuun loppua, mikä näin maaliskuun puolessa välissä on ihan älytöntä. Lunta on tuskin nimeksi, muutama pälvi siellä ja täällä. Kasvit alkavat puskea maan pinnalle ja muuttolintujen meteli tuolla järvellä lähentelee desibeleiltään jo niitä rajoja, jolloin se alkaa ärsyttämään.

Tämä on ollut todella kummallinen talvi. Ennen kokematonta tällainen täällä nelosvyöhykkeellä, eipä ole moista ainakaan minulle tullut vastaan.  Kaiken huipuksi kuulemma etelässä saivat viime yönä aikamoisen pläjäyksen lunta niskaansa, yleensähän se tuppaa olemaan vähän toisin päin.

Kevättä pukkaa kiivaasti, järvikin tuossa on jo viimeisen  viikon aikana täyttynyt muuttomatkalla olevista linnuista.



Tuossa on koiruuksien kanssa jouduttu muutamaan otteeseen noille uhomaan, jotta tää on meidän reviiri tämä. Ovat nimittäin melkoisen päällekäyviä tänä vuonna nuo.  Onneksi ihmistä vähän näyttävät varovan, eli meikäläiselle eivät isommin uhittele, mutta koiraparat ovat vähän helisemässä niiden kanssa. Ihan pelottavalta näyttää, kun koirat menevät vähänkin lähemmäs rantaa ja puoli pataljoonaa tuollaisia isoja möhkäleitä lähtee hyökkimään kohti. Kovasti toitottavat ja uhkailevat. Ei näin röyhkeitä joutsenia täällä aiemmin ole ollut, tulevat siis todella lähelle. Toistaiseksi olen hätistänyt koirat kauemmaksi siinä vaiheessa, kun joutsenpopulaatio on edennyt lähitaisteluetäisyydelle, eli noin reilun viiden metrin päähän rannasta. 

Kevään merkkejä näkyvissä  siis: muuttolinnut ja raparperi.




Varma kevään merkki on myös se, että täällä ikkunalaudat ovat täyttyneet purkeista tasaiseen tahtiin. Taimipurkkeja alkaa olla jo vanhaan malliin, vähän liikaakin. Tänä vuonna täällä panostetaan taas vaihteeksi tomaatteihin. Niitä on tullut kylvettyä useampaa lajia ja lähes kaikki ovat jo lupaavalla taimella. Muutamat eivät ilmeisesti suvaitse itää lainkaan, mutta nähtäväksi jää miten niiden kanssa käy.

Kevään merkki vielä sekin, että täällä kahlataan nilkkoja myöten koirankarvassa. Ei nyt ihan konkreettisesti, mutta kyllä kaksi isoa koiraa ja karvanlähtö on ihan mahdotonta. Ei riitä kerran päivässä imurointi, vaikka kuinka noiden otusten irtokarvoja tuntitolkulla pois harjaisi.

Niin, ja kai se on kevään merkki sekin, että tämä blogikin kevään myötä taitaa taas heräillä. Eipä tässä sen kummempia tällä erää, kai se vaan ois painuttava pehkuihin, jotta huomenna jaksaa taas taistella koirankarvojen ja joutsenien kanssa. = )