sunnuntai 29. marraskuuta 2015

On se vaan hyvä

Meinaan tuo meikäläisen uusi kamera. Objektiivi tosin ei ole niitä valovoimaisimpia, mutta joo jos tähän aikaan vuodesta kolmen jälkeen saa otettua käpytikasta tunnistettavan kuvan - kamera on hyvä :D


Tänään aurinko laski näillä leveysasteilla klo 14.48. Hämärän pituudeksi on mainittu yksi tunti. Voi että miksei mulla ole aikaisemmin ollut tällaista kameraa…

torstai 26. marraskuuta 2015

Lumi ja keltasirkut tuli ja meni kans

Oli niitä jo odotettukin. Kun maisema peittyi lumeen, päättivät he saapua ruokinnalle.


Vielä en baariin ole kauraa laittanut, mutta kohtapuoliin sitä on sinne vietävä, koska kaurahan se on se mikä keltasirkuille parhaiten maistuu.

Tosin näyttää heille muukin kelpaavan, jotain siemensekoitusta pikkulinnuille oli siinä lintulaudalla, jonka alla ruokailivat.



Näyttäisi siellä sekoituksessa jokunen kauranjyväkin olleen.


Kauniin värisiä lintuja ovat, valo vaan edelleenkään ei tahdo riittää kuvaamiseen.
Pari päivää sitä lunta oli ja sittenhän se näillä +6 asteen keleillä otti ja suli pois. Niin ja poistuivat ne keltasirkutkin. Liikkuvaista lajia ovat. :D

maanantai 23. marraskuuta 2015

Räps sanoi kamera, reps ajatteli kuvaaja :D

Valokuvien ottaminen on haasteellista. Joskus se on ihan mahdottoman vaikeaakin. Vallankin, jos liikkuvia ja eläväisiä kohteita kuvaa. Kas, kun kuvattava saattaa olla todella hankala, ei asetu kuvattavaksi, ei sitten millään.

Hyvä esimerkki näytän ”paremman” puoleni -kuvasta on tässä.



Herra sitten käänsi selkänsä, eikä suostunut naamaansa näyttämään.

Näitä ujoja sankareita sattuu joskus kuvaajan etsimeen ihan jatkuvasti.


Kun kuvattava päättää kääntää peräpeilinsä kuvajalle, ei siinä paljon ole tehtävissä, varsinkin jos kääntyminen tapahtuu juuri sekuntia ennen kuin painaa laukaisinta.

Vikkeläliikkeiset tiaiset ovat joskus varsin ärsyttäviä.

Yritä siinä sitten ottaa kuvaa, kun kuvattava pyörii ja hyörii ja tarjoaa koko ajan peräpeiliään kuvattavaksi.

Sitten ovat vielä nämä maastoutujat.


Ota siinä sitten kuva kun kuvattava painaa päätä lumihankeen.

Joskus kun oikein kismittää, kun yksikään kuva ei onnnistu - sen tietää jo laukaisinta painaessaan - sitä tulee otettua sarjassa sata. Laukaisin pohjaan ja eikun menoks. Joskus niistä sarjassa otetuista löytyy todellisia helmiä. Joskus kaikki joutavat roskakoriin.



Piilokuva. Kuinkas sattuikaan herra närhen silmä silmukkaan. Tarkasti täytyy katsoa että huomaa, sen verran on kuvaajan käsi tärissyt. Tämä kuva kuului sarjaan monta räpsyä nopeasti, kun ei muutakaan voi.

Noh, täytyy sanoa että repesin, kun tuon näin. Harmi, ettei ole terävämpi tuo kuva, on se vaan niin hassu.




sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Lunta ja lintuja

Punatulkut tulivat sitten ihan parvena paikalle. Kymmenen niitä oli yhtä aikaa tuossa ruokinnalla.
Taas tietysti valon puute aiheuttaa sen, että kuvat ovat vähän masentavan värittömiä.

Naaraspunatulkussa on kuitenkin sen verran väriä, että se näyttää ihan jännältä lumihangessa.

Koiraat sitten ovatkin varsinaisia väriläiskiä. Niitä on aina kiva kuvata.


Tiaisiakin on ollut ihan kiitettävästi paikalla joka päivä.



Kyllä sopu sijaa antaa, varsinkin nyt kun on lunta maassa ja pakkasen puolella mennään. Loppuu kummasti tappelut ja kinastelut tirppojen kesken. Enää eivät edes talitiaiset röykytä toisiaan vaan syövät rinnakkain ihan sulassa sovussa. Mutta annas olla kun tulee lämpimämpää, ihan takuuvarmasta alkavat taas kinata keskenään.

lauantai 21. marraskuuta 2015

♫ ♪ Tikka hakkaa hakkaa hikkaa ♪ ♫

Räntää, loskaa, pimeää ja märkää. Taisi tulla talvi.

Ja tietysti, kun on mahdollisimman huono keli ja valoa tuskin nimeksikään, päättää harmaapäätikkanaaras tulla pihapiiriin hölmöilemään.

On se vaan kumma etten siitä ole onnistunut yhtään kunnon kuvaa ottamaan.


Tuolla se kävi jo varsin kärsinyttä sähkötolppaa tuhoamassa. Normaalisti tuota tolppaa kyllä pahoinpitelee palokärki, mutta tällä kertaa nyt sitten harvinaisenpuoleinen harmaapäätikka. Väittävät, ettei niitä olisi kuin 3000-5000 paria koko maassa.

torstai 19. marraskuuta 2015

Muuttomatkalaisia ja toimimaton tietokone

Ärsyttää. Microsoftin päivitykset sekottavat hyvät systeemini tasaisin väliajoin. Kirjoitan yleensä nämä blogitekstit suoraan Word -tekstinkäsittelyohjelmaan ja ohjelma sitten julkaisee ne bloggerissa ihan itse. Siis julkaisee, jos joku uusi päivitys ei sitä ole sotkenut. Taas tänään huomasin, että on iso kasa tekstejä jäänyt jumittamaan paikallisesti oman koneen kovalevylle, lähtemättä yhtään mihinkään. No, tässä sitä sitten manuaalisesti julkaistaan vanhoja tekstejä, aina sitä mukaa kun siltä tuntuu. Ärsyttää.

Tämä syksy on ollut vallan herkullisen lämmin verrattuna useaan viime vuoteen. Lintujen syysmuutto on kestänyt pitkään. Muuttajat ovat uskollisesti pysähtyneet tuohon järvelle. Näin syysmuuton aikaan siinä ei kovin isoja lintuparvia ole, keväällä kyllä sitten sitäkin enemmän.



 Ovat julmetun arkoja kaikki vesilinnut nyt. Ei tarvitse kuin pikkuisen talon nurkan takaa kurkistaa, kun jo ampaisevat pakosalle. Yritin pientä isokoskelokoiras parvea kuvata. Yritin. Karkuunhan ne lähtivät ja kuvasta tuli mitä tuli mutta aika hauskalta se silti näyttää, vaikka ei ihan terävä kuva olekaan.


Uuteen kameraan olen nyt ehtinyt tutustua paremmin, ja viimeisimmät kuvat alkavat jo näyttää ihan kohtuullisilta. Aika paljon siinä silti on vielä opeteltavaa.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Viherpeipot tuli

Takapihan baariin on tullut muutama laji lisää. Tähän asti tarjolla olevia ruokia ovat käyneet maistelemassa lähinnä tiaiset ja närhet.

Tiaisia on ollut mahdoton määrä, parhaimmillaan olen samanaikaisesti laskenut automaateilta 32 kappaletta. Läheisissä puissa samaan aikaan on ollut vähintäänkin yhtä monta. Ovat vaan niin vikkeliä vielä tähän aikaan vuodesta, kun ei ole vielä pakkasia, että laskeminen on vaikeaa.
Ihmettelin jo jonkin aikaa sitten, kun yhtään viherpeippoa en ruokinnalla nähnyt.

No nyt niitäkin on.




Räntäsateessa ei kovin hyviä kuvia saa, mutta niissä on kuitenkin omanlaisensa tunnelma ja kirkkaat värit erottuvat hyvin. Viherpeippokoiraalla tuntui olevan vaikeuksia pitää höyhenpukunsa kunnossa sateella



Napsin herra viherpeiposta useamman kuvan sarjassa ja kun niitä kuvia katselin sitten koneella en voinut muuta kuin purskahtaa hekottelemaan kun tuon ylläolevan kuvan näin. ”Bad hair day” tuli kuvatekstiksi mieleen.


Naaras viherpeippo oli vähän vaikeampi kuvattava. Se kun ei sitten millään meinannut asettua aloilleen mihinkään.


Onnistuin kuitenkin muutaman kuvan sitten hänestäkin ottamaan.
Ja kunhan kelit paranee, varmaan napsin heistä kuvia lisääkin.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Neljän piikin reissu

Kävin sitten lääkärissä. Kovin mielellään sitä lääkäriin menee viimeistään siinä vaiheessa kun ei autoon kiljumatta kivusta pysty istumaan. Tosin sen verran sitkeä sissi olin, että kolmisen viikkoa sinnittelin ennen kuin annoin periksi ja varasin ajan.

Sillä reissulla sitten piikitettiin oikein olan takaa. Sain kipupiikin lisäksi kolme muutakin: kortisonipiikin lonkkaan, lihasrelaksanttia ja influenssarokotuksen. Aattelin sen rokotteenkin sitten siihen samaan syssyyn ottaa, kun jo valmiiksi siellä terveyskeskuksessa olin. Eipähän tarvitse vasiten enää sitä varten toiste mennä.

Nyt vaan odottelen, että toipumista tapahtuisi. Taitaa tosin olla toiveajattelua, pahimmassa tapauksessa joutuu ensi viikolla raahautumaan terveyskeskukseen uudestaan.
Tuleepahan seurattua pihapiirin tapahtumia enemmän, kun liikkuminen on vaikeaa. Sitä siis jämähtää yhteen paikkaan pitkäksi aikaa ja jos ei muuta, niin laskee lintuja :D


Lintuja täällä onneksi riittää, eipähän tule aika pitkäksi niitä seuraillessa.

maanantai 16. marraskuuta 2015

Muotokuvia

Tähän aikaan vuodesta valo parhaimmillaan on sellaista pehmeän harmaata, puolen päivän aikaan poutasäällä saattaa jopa onnistua ottamaan kuvia.

Nyt lähes liikuntakyvyttömänä tuleekin räpsittyä kuvia melkoisesti, onpahan jotain tekemistä nääs…



Ihan kivoja kuvia tulee, jos kuvattava vaan pysyy paikoillaan tarpeeksi kauan.
Hankin uuden kameran alkusyksystä ja pakettiin laitettiin 70-300 mm objektiivi myös. Polttoväli objektiivissa tuplaantui, aikaisemmassa kamerassani oli 50-150 mm optiikka. Tässä olen nyt harjoitellut tämän uuden kameran käyttöä ja pikkuhiljaa alkaa hahmottua erot edelliseen. Kai sitä jossain vaiheessa sitten jo saa kunnon kuviakin.

Närhiä kuvasin paljon muutama viikko sitten. Nyttemmin ovat äityneet niin aroiksi, että kuvaamisesta ei tule mitään.

Haasteita tässä riittää, jos on tarpeeksi valoa, ei ole mitään mitä kuvata. Sinnikkäästi vaan kuitenkin yritän räpsiä kuvia kaikesta mahdollisesta. Tekemällä oppii.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Lounasaikaan…

Takapihan lintubaarissa käy vilske. Ruokailijoita on lounasaikaan vaikka kuinka paljon. Lajejakin löytyy: Käpytikka, pikkuvarpunen, talitiainen, sinitiainen, hömötiainen, närhi. punatulkku ja vihoviimeisenä varpushaukka.


Viimeksi mainittu kyllä aikaansaa melkoisen paniikin baarin muissa asiakkaissa. Tienoo tyhjenee pikavauhtia.


En ole tästä petolintuyksilöstä vielä aikaisemmin kuvia onnistunut ottamaan, mutta kappas, hän jotenkin vaivihkaa saapui ruokintapaikan touhuja seurailemaan. Eivät pikkutirpat heti sitä huomanneet, joten ehdin sitten kameran hakea ja räpsiä vähän kuvia.

Melko pitkään se kyyhötti tuolla oksalla noin kolmenkymmen metrin päässä. Lähti sitten viimein matkoihinsa, kun tuohon rantaan saapui parvi sorsia.

Mielenkiintoinen otus, toivottavasti jossain vaiheessa saan parempia kuvia, räntäsateessa kun kuvien laatu on aina vähän niin ja näin.


tiistai 10. marraskuuta 2015

Ai että mitä käsitöitä…?

Muutamat on tullut tehtyä ja muutamat olisi valmiina…


Näitä tällaisia kasoja huusshollista löytyy ainakin kolmesta paikasta.

Semmosta se on kun iskee pakkoneuloosi.

Nyt viimeisen viikon aikana ei olekaan tullut tehtyä yhtikäs mitään. Ensin oli Rocky-poika kipeänä. Sitten sairastui Gizmo-kisssa. Täällä on yökaudet siivottu lattioita ja viety koiruuksia ulos. Arvata saattaa, jotta molemmilla pojilla oli varsin ärhäkkä rrrrripuli. No, kun poijjaat parani, sairastui Ronja. Voi sitä sotkun määrää.

Nyt alkaa pikkuhiljaa helpottamaan, paitsi että oma kunto on romahtanut melkoista haipakkaa. Sitä se tekee kun yöt valvoo ja lattioita luuttuaa. Ja päivät pyykkää - arvata saattaa, että on muuten olleet melkoisessa kunnossa matot sun muut. No eiköhän tämä tästä…

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Pilkkasiipi

Tässä syksyn edetessä alkaa lintujen muutto pikkuhiljaa olla lopuillaan. Harvakseltaan tuossa järvellä kuitenkin aina jonkun mattimyöhäisen bongaa. Viimeisin uusi havainto lokakuun lopusta on pilkkasiipi. Keittiön ikkunasta bongattujen lajien määrä nousi tämän uuden tuttavuuden myötä 92:een.


Kovin oli kaukana hän, ja kelikin oli mikä oli, eli kamera ei suostunut tarkentamaan tihkusateessa juuri ollenkaan. Ja tietysti uusi kamera, niin en sitten osannut sitä hätäpäissäni edes manuaalitarkennukselle laittaa. Varsin samaa sävyä veteen heijastuvien puiden kanssa tuo lintu oli, sekin osaltaan sitten vaikeutti kameran tarkennusta.

Mutta pilkkasiipi se oli, 99,9 % varmuudella.

En ihan omiin tunnistustaitoihini luottanut, kun otus ei kovin lähelle tullut, eli vaikea oli tuntomerkkejä nähdä.

Mutta tietysti, onhan olemassa Suomen linnut fb-ryhmä, josta melko varmasti saa tunnistuksen paremmin lintuja tuntevilta harrastajilta. Niin tässäkin tapauksessa, postasin kuvan ja ihmettelin vähän kuka on kyseessä ja parissa minuutissa vastaus tuli - pilkkasiipi, naaras :D

perjantai 6. marraskuuta 2015

Varsin yhteistyökyvytön kurre

Yritin tässä päivänä eräänä kuvata takapihan baarin uusinta asiakasta. Tätä kurreherraa kun en aikaisemmin baarissa ole nähnyt…

Vaan oli peijakas varsin yhteistyöhaluton.




Tässä siis hänen käsityksensä poseeraamisesta kameralle.


Eikun silmät kiinni ja kamera käy. :D

Onneksi pikkulinnut sentään ovat kohtuu helppoja kuvattavia. Tottuvat näin aina syksyllä melko nopeasti meikäläiseen, joten kun tuonne ulkosalle baariin menee, niitä pyörii jaloissa pilvin pimein. Niin no, ota siinä nyt sitten kuvia, kun on hömmötintti jaloissa pyörimässä…