Istuskelua ja istuttelua

Viime viikko mennä hujahti paikkoja kuntoon laitellessa. Perjantaina poika tulla pelmahti pikaisesti käymään. Oli yhden yön ja jatkoi matkaansa. Mutta kylläpä alkoi tontilla tapahtua kun paikalla oli yksi miespuolinen henkilö lisää. Poika aloitti kuusiaidan leikkaamisen, se kun on miehelle ollut tekemätön paikka tähän asti. Kesken se homma kyllä jäi, mutta ukko sitten jatkoi työn loppuun asti sunnuntaina, joten nyt on siistimpää tontin tuollakin sivustalla.

Itse keskityin lähinnä kasvimaan perustamiseen. Miehet kun laittoivat aidankin takaisin paikoilleen, joten hyvä oli penkkejä tehdä ja perata aluetta juolavehnän juurakoista.  Juuri kun pääsi sillälailla hyvään vauhtiin ja vireeseen alkoi sataa.  Olen ollut tämän alkukesän ihan onnesta pinkeenä, kun on ollut kuivaa.  On pysynyt tuo rikkaruohopopulaatio kurissa ja sen takia on ollut helppo istutella taimia kasvimaalle.  Sateen sattuessa motivaatio katoaa saman tien ja sitten sitä vaan istuskellaan.
Kasvilaatikot alkavat olla puolivalmiita ja jo on aikakin, ollaan kuitenkin jo melkein kesäkuun puolessa välissä. Kahteen kasvilaatikkoon olen nyt laittanut sipulia ja valkosipulia. Niiden seuraksi olisi sitten kohtapuoleen istutettava ainakin kyssäkaaleja. Vielä en ole päättänyt mitä muuta laitan laatikkokasvatukseen tänä vuonna.

Yhdessä laatikossa oli talvehtinut tasan yksi kappale hopeasipuleita, miten liekin jäänyt huomaamatta sadonkorjuuaikaan. Vaan ihan hyvä, että jäi, se sai jäädä sinne siementämään. Jos sitä muistaisi sitten ottaa ne siemenet talteen, kun se aika on.  Hopeasipulia en ole pikkusipuleina paikallisista kaupoista löytänyt kuin kerran ja se on sellainen kasvi, mitä ehdottomasti haluan kasvattaa. Kai tarttee vaan yrittää siemenistä asti itse.

Aikas hyvään kasvuun tuo sipuli on päässyt jo, nyt vaan odotellaan, että kukkisi.

Vanhin laatikko on täyttynyt mukavasti, siellä on se muutaman vuoden ikäinen pillisipuli edelleenkin hengissä. Lisäksi sieltä löytyy kasapäin yrttejä ja selleriä. Toisessa päädyssä kasvaa porkkanaa, kevätsipulia ja kultajuurikkaita. Himpun verran olisi tilaa sielläkin, ehkä laitan sinne muutaman mangoldin, varjostamaan niitä yrttejä, jotka eivät paahteesta pidä. 

 
Aikaisemmin taisin jo kertoa, että joku tohelo otus oli siellä yön pimeinä tunteina pomppinut pitkin laatikkoa.

En sitten niitä jälkiä sieltä tasoittanut, kas kun olin vasta siihen kohtaan porkkanoita ja kevätsipuleita kylvänyt. Nyt ovat porkkanat itäneeet, eivätkä näytä olleen noista kuopista moksiskaan. Onneksi en sitä multaa sitten sotkenut tasaisemmaksi, nyt saadaan kuoppaporkkanaa = ).

Samaisessa laatikossa kultajuurikkaat ovat itäneet ja aloittaneet kasvunsa kohtuullisen kivasti.

Noita pitäisi jonnekin muuallekin laittaa, mutten ole vielä päättänyt minne.

Tässä oli muutaman päivän motivaatio puutarhanhoitoon hukassa. Istuskelin ja ihmettelin. Telkkariakin tuli katsottua pitkästä aikaa useampi tunti putkeen. Blogikirjoitus oli otsikkoa vaille valmis julkaistavaksi, vaan sekin sitten jäi. No, laitetaan eilisen päiväykselle, tälle päivälle kun on jo uudet kujeet. :D

Tulvavaroitus

Pitäisi varmaan laittaa tuonne pellon reunaan kyltti, joka varoittaa tulvivasta pellosta. Vettä siellä on paikka paikoin nilkkaan asti, eli pellolla liikkuminen on mahdotonta. Tämä on ollut aivan mahdoton kesä vetisyyden suhteen, ainakin tähän asti. Enpä ihan heti muista vastaavaa nähneeni. Pelto siis tulvii ja todella reippaasti siellä sitä vettä on.

Olen yrittänyt papupenkkejä kitkeä rikkaruohoista, aina silloin kun on ollut vähänkin pidempi poutajakso.

Mutta suoraan sanottuna se on mahdotonta. Sinne uppoaa liejuun niin, ettei saappaitaan irti saa. Siis lievästi sanottuna märkää on.

Kaikki pellon kasvit, rikkaruohoja lukuun ottamatta ovat kitukasvuisia. Pavutkin ovat vain noin kolmenkymmenen sentin korkuisia minipuskia.

Huolimatta kitukasvuisuudesta pavut ovat alkaneet kukkia. Violeteissa on jo muutama nuppu, mutta ei vielä varsinaisia kukkia.

Vihreät sen sijaan jo kukkivat melko runsaasti, ottaen siis huomioon sen, että kasvit ovat todella pieniä.

Kitukasvuisuutta on huomattavissa muissakin, esimerkiksi kesäkurpitsat ovat todella pieniä vielä.

Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, saako noista satoa ollenkaan. Mutta onhan se tietysti niin, ettei kai mikään kasva kovin hyvin, jos juuret lilluvat vedessä. Tuonne on ollut ihan turha lannoitteitakaan laittaa, nekin vähät mitä sinne olen paiskonut, ovat varmaan saman tien valuneet jatkuvan sateen mukana pois.

Kasvilaatikoissa sen sijaan on ilmeisen optimaaliset olosuhteet, sateista huolimatta. Sadevesi näyttäisi läpäisevän tuon laatikoiden multakerroksen tosi kivasti, eli kasveilla ei näyttäisi märkyydestä olevan haittaa lainkaan.

Punaiset kyssäkaalit alkavat olla sen kokoisia jo, että nyt alkavalla viikolla päästään niitä maistelemaan. Voisi sieltä muutaman kerätä jo nyt, mutta odottelen silti pari päivää ennen kuin lähden niitä tuolta harventamaan.


Vanhimman kasvilavani asukkaat voivat loistavasti myös.

Kuvassa taustalla olevat kultajuurikkaat puskevat upean näköisiä lehtiä ja kun niitä lehtiä vähän raottaa, näkyy siellä juurella jo melkoisen mukavan kokoisia juurikkaan alkuja. Jäävuorisalaatti rehottaa kuin viimeistä päivää, pitäisi varmaan kohtapuoleen sitäkin jo harventaa.

Laatikon toisessa laidassa pillisipulit ovat alkaneet kukkimaan.

Eri porkkanalajikkeet kasvavat mukavasti myös ja onhan tuolla muutama kevätsipulikin joukossa. No, ehkä sitä edes jotain syötäväksi kelpaavaa tuolta kasvimaalta tänäkin vuonna saadaan, toivottavasti.

Sateista ja kylmää

Ihan jatkuvasti sataa vettä, ainakin tässä osassa nelosvyöhykettä. Tai no, ainakin se siltä tuntuu, hetken saattaa välillä olla sellaisia pienenpieniä poutajaksoja, mutta sitten taas tulee vettä kuin kaatamalla. Kasvimaakin on ihanaa mutavelliä taas. Puutarhahommat ovat tosi haasteellisia näissä keleissä. Jos ei sada vettä, on niin kylmä, ettei tuolla tarkene kuin talvitakissa. Aamuisin lämpömittari huitelee tuolla kymmenen asteen hujakoilla, eli melkoisen viileää keliä pitää. Onneksi on sentään kasvihuoneessa vielä tilaa taimille, vaikka kyllä nyt jo pitäisi tuon ensimmäisen satsin kasvit saada jo pellolle pikkuhiljaa, että voisi alkaa kasvattaa seuraavaa erää.

Chilit kasvavat kasvihuoneessa ihan mukavasti ja jokunen sieltä on jo tulossakin.

Kyllä tuolta nyt sentään muutama korjuukelpoinen tulee, varmaan ihan tarpeeksi omaan käyttöön.

Munakoisojakin alkaa pikkuhiljaa ilmestyä kukkien tilalle.

Toistaiseksi ovat nuokin voineet ihan hyvin, viileistä keleistä huolimatta.

Pellolla maissit sen kun kasvaa porskuttavat yhdessä papujen kanssa.

Näyttävät kärsivän hieman tuosta liiallisesta kosteudesta, mutta muuten näyttäisivät pärjäävän ihan hienosti.

Kultajuurikkaat ja mangoldit sekä jäävuorisalaatit voivat kasvilaatikossa ihan kivasti myös. Tuo näyttää kyllä melkoisen oudolta tuo kylvös, kaikki siemenet kun eivät sitten itäneet. Nämä eivät onneksi pahemmin viileistä keleistä kärsi ja antaa tuo korkealaitainen laatikkokin sen verran suojaa, etteivät ihan arimmat kasvit pääse heti paleltumaan.

Pillisipulit, kevätsipulit ja erilaiset porkkanat ovat myös päässeet ihan mukavaan kasvun alkuun.

Talvehtinut meirami kasvaa kohisten.

Samaa ei voi sanoa persiljatuppaista, mutta ihan mukavaa, että nekin selvisivät laatikossa talven yli.

Viime vuonna istutettu viinisuolaheinä kasvaa yllättävän isona.

Se kuuluu täällä sarjaan odottamattomat selviytyjät - en sitten millään olisi uskonut tuonkin talvehtivan, en edes tiennyt sen olevan monivuotinen. Tekisi ihan mieli laittaa noita perennapenkkeihin, on se sen verran nätin näköinen värikkäine lehtineen.

Kaalinsukuisetkin ovat kasvaa hurahtaneet viikossa jo melkoisiin mittoihin. Kaalit ovat siitä mukavia kasveja, että ne viihtyvät vähän viileämmässäkin säässä hyvin. Viime vuonna täällä kasvateltiin älyttömän paljon kurpitsoita, edellisenä vuonna oli mieletön määrä tomaatteja ja tänä vuonna siis suosikkikasveina ovat erilaiset kaalit.

Tuolla on nyt taimikasvatuksessa yksi laatikollinen kukkakaalia, ruusukaalia ja parsakaalia, eli aika kiva valikoima. Toiseen laatikkoon laitoin kahta eri lajia kyssäkaalia ja lisäksi vielä suippokaalia. Saas nähdä miten noiden käy, kun kesä etenee, saavatko kasvaa rauhassa kaalintuholaisilta.

Piiri pieni pyörii… koirapiiri siis…

Täällä elämä on alkanut pyöriä koirien ympärillä. Viime päivien hurja urakka on ollut kasvimaalla penkkien suojaaminen valtavilta pikkutassuilta. Pentu perhana kun ei yhtään ymmärrä mihin astuu tai mihin istuu. Eipä tietenkään, mistäpä pikkuinen sen tietäisi, ennen kuin opetetaan. Ja tuohon opettamiseen kuluu todellakin oma aikansa. Ei se vielä ole mitään isompaa tuhoa tehnyt, mitä nyt muutaman mangoldin tallonut käyttökelvottomaksi. Ja tällä pennulla on sitten muuten aivan valtavat tassut, iso poika tulossa siis. Tässä on nyt sitten tehty erinäisiä virityksiä penkkien ympärille ja päälle. Ovat melkoisen hassun näköisiä, mutta toimivia.

Kyllä sen kasvimaasta huomaa, että rikkaruohojen poistamiseen ei ole isommin voinut paneutua pitkään aikaan. Haitanneeko tuo nyt niin mitään, tulee tuolta jonkin verran satoa joka tapauksessa.  Tavallaan hyvään aikaan tuli otettua tuo pikkukoiruus, nyt kun en muutenkaan näiden vammojeni kanssa oikein kasvimaahommiin pysty, voi keskittyä rauhassa pienen totuttamiseen talon tavoille. Aikaahan siinä totuttamisessa menee, eli se kaikki aika olisi kuitenkin pois kasvien hoitoajasta. Joten kun en muutenkaan kasvimaalla mitään juuri pysty tekemään, ei se harmita läheskään niin paljon, kuin voisi kuvitella harmittavan siinä tapauksessa, jos jotain pystyisin tekemään. Tulipa sanottua tuokin asia vaikeasti… Tämä nyt näyttää olevan sellaista sekavaa tajunnanvirtakirjoitusta tänään.

Olen aina välillä yrittänyt suurempia rikkakasveja kiskoa ohimennessäni kasvimaalla irti. Perunat ovat hautautuneet lähes kokonaan kaikenmaailman ohdakkeiden sun muiden sekaan. Mutta silti perunat kukkivat aikamoisen komeasti.

Rosamunda tekee näköjään melko tavanomaisen perunan kukinnon. Kivan vaaleanpunainen kukkarykelmä lähes jokaisessa varressa.

Blue Kongon kukka sen sijaan näyttää vähän erikoisemmalta.

Siinä näyttää olevan tuollaiset riippamalliset kukat.

Tuollaiset riippuvat, kauniin, vaalean siniset kellot, joita näyttäisi olevan yhdessä kukinnossa vähemmän kuin noilla tutummilla lajikkeilla.

Täytyykin kerätä siemeniä, jos niitä tulee. Saattaa muuten olla, että kun nämä kasvavat tuossa Rosamundan vieressä, ristiinpölytystä tulee tapahtumaan. Eli aion nyt sitten ensi vuonna kokeilla perunan kasvattamista myös niistä aidoista siemenistä, vaikka se kasvattelu sitten viekin sen kaksi vuotta.

On tässä jo ensivuoden puutarhaakin suunniteltu. Tiedänpähän nyt, että jos sattuu tällainen sateisempi kesä, tuo pelto aivan villiintyy noiden rikkakasvien kanssa. Viime kesänä, kun pelto oli melkeinpä kantoveden varassa, siellä ei niitä rikkakasveja niin kovin tuhottomasti ollut. Tänä vuonna kun sateita on piisannut, siellä ei sitten paljon mitään muuta näkyvissä olekaan. Eli ensi vuoden suunnitelmiin kuuluu ehdottomasti saada noita kasvilavoja lisää. En edes enää yritä minkään punajuurikkaan tai vastaavan kasvattamista tuolla avomaalla. Ne kun hukkuvat saman tien rikkaruohoihin, jos yleensä edes ehtivät nousta. Kasvatusalaa en kyllä aio vähentää, tuo on passelin kokoinen nyt. Mitäköhän tuolla olisi mittaa 20 x 25 metriä varmaan, jollen nyt ihan päin puuta arvioi, eli ihan riittävästi tilaa, jos vain saa sen järjestettyä paremmin kuin nyt.

Kuusikymmentä metriä perunaa

Tänään sitten alkoivat puutarhatyöt ihan urakalla. Laitettiin perunamaa kuntoon, tehtiin kunnon suorat vaot ja istutettiin kokonaista 60 metriä perunaa. Vähän siinä meinasi meikäläisellä hermot mennä hollannikkaan kanssa kinastellessa, ei menneet yksiin näkemykset perunanistutuksesta. Perfektionismi esimerkiksi ei mielestäni kuulu istutushommiin. Vaan niinpä siinä sitten kävi, että isäntä kaivoi esiin naruviritykset ja veti vaot millimetrilleen suoraan. Yritin kyllä vienosti huomautella, että ihan satavarmasti perunoita peittäessä ne menee vinoon kuitenkin. Ei se mitään uskonut. On kuulemma joskus pienenä tehnyt jotain maahommia isovanhempiensa farmilla - siksi kai luulee tietävänsä ihan kaiken ;).

Siinä vaiheessa kun mittakeppiä kaiveltiin sitä varten, että siementen väli pitää ihan mittaamalla laittaa kohdalleen, meikäläinen otti penkin pyllyn alle ja teki lakon. Minähän en mittailemaan ala - osaan heitellä ne perunat sinne maahan ihan tasaisin välein ilman mittojakin. Ei riittänyt kun sanoin, että noin kolmenkymmen sentin päähän toisistaan ne yleensä laitetaan. Ne piti laittaa ihan tasan kolmenkymmenen sentin välein. No siinähän sitä sitten tuhrautui aikaa aika reippaasti, mutta saatiin ne perunat sitten loppujen lopuksi maahan kuitenkin. Niillä on ihan eri systeemi tuolla Keski-Euroopassa noiden perunoiden kanssa. Ne istutetaan ihan tasamaalle, ilman penkkivirityksiä.

Neljä viidentoista metrin perunapenkkiä on aika paljon. Tuli sinne nyt sitten laitettua kolmea eri lajiketta. Sinistä Blue Kongoa tuli vain puolitoista penkkiä, olivat ihmeen isoja ne siemenperunat. Siikliä siemenperunapussillisesta istutettin kaksi penkillistä ja Rosamundaa puolikas. Varmasti riittävät perunat ensi talvena, tietysti sillä edellytyksellä tietenkin, ettei nyt mikään tauti tai tuholainen niihin kesän mittaan iske.

Kasvimaalta keittiöön osa II

Tänään on ollut vuorossa porkkanoiden nostoa. Kasvamassahan minulla oli kahta eri lajiketta: violettia Purple Haze- ja keltaista Lobberich -lajiketta. Nyt niitä on sitten keitetty pakkaseen kaksi litraa kuutioina. Kiva sitten talvella ottaa ja heittää vaikka keittoon - tai vaikka vaan lisäkkeeksi jonkin kivan talvisen ruoan kanssa. Osan siis jätin vielä maahan, kun on vielä luvassa ihan kivoja kelejä ensi viikoksi - lupaileevat 17 astetta jopa.

Kultajuurikkaita oli jäänyt maahan muutama - harmi vaan, ettei ole riittävästi kokonaiseen ruokalajiin. Olin jo varannut homejuustoa, että voisi tehdä kultajuurikas -homejuustolaatikon. Ihan punajuurilaatikon ohjeella oli tarkoitus tuo tehdä, mutta nyt se jää sitten vaan haaveeksi. Nämä muutamat tulee syötyä varmaan ihan sellaisenaan, lisäkkeenä.

Kasvimaalta löytyi myös vielä yksi Long White Bush -lajikkeen kesäkurpitsakin. Oli niin piilossa kaikkien lehtien alla, että en sitä ollut huomannut. Eli tiedossa sittenkin kesäkurpitsa lettujen paistoa. Niihin ei jostain syystä kyllästy millään, ovat niin mahtavan makuisia. Vielä on yksi Pebo Nimda -lajikkeen kesäkurpitsakin tuolla, siitä siitä teen kesäkurpitsalaatikkoa uunissa, jauhelihan, sipulin ja tomaattikastikkeen kanssa.

Kummallisia selviytyjiä ne näyttävät olevan nuo kurpitsansukuiset kasvitkin. Halla vei suurimman osan lehdistä tuossa jokin aika sitten, mutta sieltä vaan pilkistää uusia lehtiä ja kukkanuppuja. Lämpötilat ovat täällä olleet tuossa kymmenen asteen tienoilla ja alle, mutta niin vaan kaikki nuo kurpitsansukuiset sinnittelevät tuolla kasvimaalla.

 
Koivut ovat alkaneet tiputtaa lehtiään jo ihan urakalla. Kauhunsekaisin tuntein tässä katselee ikkunasta ulos ja odottaa sitä päivää kun on sitten ihan pakko mennä haravoimaan. Ei siinä mitään, haravointi on ihan kivaa - mutta ... Täällä on nimittäin tuota nurmikkoa sen verran paljon, että se homma muuttuu jo työlääksi. Mitähän tuota nurmea olisi.. vähintäänkin 50 x 60 metriä ainakin, eli neliöissä aikas paljon =).
 
Kävin tutkimassa avomaalla kasvavat munakoisotkin taas kerran. Kyllä se on kumma juttu. Munakoisonhan pitäisi olla arka kasvi ja vaatia paljon lämpöä. Vaan tuolla nuo kummajaiset kasvattavat hedelmiään edelleenkin. On se jännä juttu.
 
Tänään on ohjelmassa myös spagettikurpitsan pakastusta. Niitä on vielä muutama jäljellä. Spagettikurpitsaahan voi pakastaa ihan keitettynä. Sen voi keittää puolikkaana (siemenet tietysti poistetaan ensin) tai sitten viipaleina. Itse viipaloin ne paksuiksi viipaleiksi ja keitän sitten n. 10-15 minuuttia. Sisustan kaavin sitten haarukalla pois. Sen jälkeen vaan pakasterasiohin ja pakkaseen. Hyvin säilyy.
 
Tämän päivän sienisaalis oli aika mitätön. Kyllä siellä vielä yksi herkkutatti oli tuossa ojan takana.

No onhan noita tullut kerättyäkin, joka toinen päivä monta kiloa. Täytynee lähteä jo pitemmälle sieneen, tuo paikka on nyt varmaan jo ihan loppuun kaluttu.

Kyllähän siellä olisi noita koivuhaperoita metsän täydeltä. En vaan jostain syystä niitä oikein osaa käyttää.

 
Väittävät sen olevan ihan passeli ruokasieni, mutta jotenkin se vaan ei ole mun juttu.
 
Olisihan tuossa tietysti piha täynnänsä myös mustarouskuja.

 
Mutta kun niitäkään en oikein sitten mieluusti käytä. Pitäisi varmaan opetella.