Kultajuurikkaita oli jäänyt maahan muutama - harmi vaan, ettei ole riittävästi kokonaiseen ruokalajiin. Olin jo varannut homejuustoa, että voisi tehdä kultajuurikas -homejuustolaatikon. Ihan punajuurilaatikon ohjeella oli tarkoitus tuo tehdä, mutta nyt se jää sitten vaan haaveeksi. Nämä muutamat tulee syötyä varmaan ihan sellaisenaan, lisäkkeenä.
Kasvimaalta löytyi myös vielä yksi Long White Bush -lajikkeen kesäkurpitsakin. Oli niin piilossa kaikkien lehtien alla, että en sitä ollut huomannut. Eli tiedossa sittenkin kesäkurpitsa lettujen paistoa. Niihin ei jostain syystä kyllästy millään, ovat niin mahtavan makuisia. Vielä on yksi Pebo Nimda -lajikkeen kesäkurpitsakin tuolla, siitä siitä teen kesäkurpitsalaatikkoa uunissa, jauhelihan, sipulin ja tomaattikastikkeen kanssa.
Kummallisia selviytyjiä ne näyttävät olevan nuo kurpitsansukuiset kasvitkin. Halla vei suurimman osan lehdistä tuossa jokin aika sitten, mutta sieltä vaan pilkistää uusia lehtiä ja kukkanuppuja. Lämpötilat ovat täällä olleet tuossa kymmenen asteen tienoilla ja alle, mutta niin vaan kaikki nuo kurpitsansukuiset sinnittelevät tuolla kasvimaalla.
Koivut ovat alkaneet tiputtaa lehtiään jo ihan urakalla. Kauhunsekaisin tuntein tässä katselee ikkunasta ulos ja odottaa sitä päivää kun on sitten ihan pakko mennä haravoimaan. Ei siinä mitään, haravointi on ihan kivaa - mutta ... Täällä on nimittäin tuota nurmikkoa sen verran paljon, että se homma muuttuu jo työlääksi. Mitähän tuota nurmea olisi.. vähintäänkin 50 x 60 metriä ainakin, eli neliöissä aikas paljon =).
Kävin tutkimassa avomaalla kasvavat munakoisotkin taas kerran. Kyllä se on kumma juttu. Munakoisonhan pitäisi olla arka kasvi ja vaatia paljon lämpöä. Vaan tuolla nuo kummajaiset kasvattavat hedelmiään edelleenkin. On se jännä juttu.
Tänään on ohjelmassa myös spagettikurpitsan pakastusta. Niitä on vielä muutama jäljellä. Spagettikurpitsaahan voi pakastaa ihan keitettynä. Sen voi keittää puolikkaana (siemenet tietysti poistetaan ensin) tai sitten viipaleina. Itse viipaloin ne paksuiksi viipaleiksi ja keitän sitten n. 10-15 minuuttia. Sisustan kaavin sitten haarukalla pois. Sen jälkeen vaan pakasterasiohin ja pakkaseen. Hyvin säilyy.
Tämän päivän sienisaalis oli aika mitätön. Kyllä siellä vielä yksi herkkutatti oli tuossa ojan takana.
No onhan noita tullut kerättyäkin, joka toinen päivä monta kiloa. Täytynee lähteä jo pitemmälle sieneen, tuo paikka on nyt varmaan jo ihan loppuun kaluttu.
Kyllähän siellä olisi noita koivuhaperoita metsän täydeltä. En vaan jostain syystä niitä oikein osaa käyttää.
Väittävät sen olevan ihan passeli ruokasieni, mutta jotenkin se vaan ei ole mun juttu.
Olisihan tuossa tietysti piha täynnänsä myös mustarouskuja.
Mutta kun niitäkään en oikein sitten mieluusti käytä. Pitäisi varmaan opetella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti