Satokauden loppu - virallisesti

Eilen kerättiin loputkin tomaatit ja kaikki mitä kasvimaasta irti sai, pois syksyn ensimmäisen kunnon pakkasyön alta. Satoa oli vielä vaikka kuinka - ei sitä edes tajunnutkaan miten paljon kaikkea pellolla vielä oli. Vasta kun vihannekset ja muut kasvit oli kerätty laatikoihin, koreihin ja ämpäreihin, alkoi ymmärtää kuinka paljon sitä tavaraa siellä sittenkin vielä oli. Kiirettä piti, että sai kaiken pois. Alkoi jo tulla tosi hämärää, kun viimeisiä kiinankaaleja pellolla keräilin. Ja kylmäkin oli.

Lopputulos oli melko hurja: kukkkurallinen 35 litran laatikko kiinankaalia, toinen samanmoinen paksoita ja mangoldia + vielä sitten jokunen korillinen samaa sekalaista tavaraa.

Tuossa kuvassa siis vain osa sadosta. Kuvan laatu on melko huono - oli jo sen verran pimeää, että kamerapahus päätti käyttää salamaa. En sitten valaistusolosuhteiden ollessa niinkin epäsuotuisat edes yrittänyt kuvata koko saalista.

Tomaattejakin tuli kerättyä jonkin verran; eri kypsyysasteessa olevia, hennosti punertavia ja sitten tietysti ihan vihreitä. Punnitsemaan en niitä nyt sitten ryhtynyt. Mutta 140 litran verran astioissa niitä nyt on tuolla varastohuoneessa. On siinä varmaan jokunen kilo.

Tänä aamuna sitten maa oli jo kuurassa. Pakkasen puolella oltiin ja tosi kylmältä tuo tuntuikin.

Kasvimaa alkaa näyttää melko lohduttomalta paikalta. Kuten kuvasta näkyy - ihan kaikkea sieltä ei sitten talteen saatu, mutta nuo mitä sinne on jäänyt, ovat vain murto-osa siitä mitkä sitten loppujen lopuksi onnistuvat pääsemään jatkojalostukseen ruokatarvikkeiksi.

Seuraavaksi on sitten ohjelmassa tuon kasvimaapläntin lopullinen siivous. Sen jälkeen tuo olisi tarkoitus vielä kyntää ennen talven tuloa. Toivottavasti onnistuu, ettei vaan olisi maa liian märkää jo. Täällähän ongelmana on ollut se, että traktori tuppaa tuonne uppoamaan aina silloin tällöin. No, katsotaan kuinka käy, jossei onnistu on tuo käännettävä käsipelillä - siis puutarhajyrsimellä - vaan siihen puuhaan en ihan mielelläni ryhtyisi - on se sen verran iso pläntti kuitenkin.

Mitä sitten lemmikkirintamalle kuuluu. Pikkuneito Ronja sopeutuu pikkuhiljaa talon tavoille. Vielä on toivomisen varaa neidin käytöksessä - paljonkin. Harvinaisen kovapäinen ja itsepäinen ja omapäinen otus tämä pikkuneito on.

Tänään tuossa pihassa on ollut valtava parvi erilaisia tiaisia. Sini-, tali ja hömötiaisia pöllähti pihamaalle, kun virittelin uutta lintujenruokintapaikkaa, johon voin ripustaa talipallot ja pähkinäautomaatit. En sitten malttanut olla kokeilematta uutta viritystä, vaan ripustin pari ruokinta-automaattia siihen, testatakseni kestääkö meikäläisen tekele ollenkaan. Voi että mikä hyörinä ja pyörinä niiden automaattien ympärillä alkoi.

 
Pikkulintujen touhut kiinnostivat Ronjaa niin, että välillä jo aloin epäillä, onko tullut sittenkin hankittua palveluskoiran sijaan lintukoira.
 
Syksy alkaa täällä nelosvyöhykkeellä olla jo melko pitkällä - puiden lehdet ovat jo lähestulkoon kaikki tippuneet maahan.

Kyllä riittää tämänkokoisella tontilla haravoitavaa muutamaksi viikoksi. Ihan takuuvarmasti. Laiturilta varmaan voisi aloittaa, ennen kuin nuo lehdet kastuttuaan liiskaantuvat sellaiseksi yliliukkaaksi mössöksi. Turvallisuus ennen kaikkea - en kyllä epäile etteikö pikkuneiti uida osaisi, mutta täytyy nyt kuitenkin varmistella, ettei vahingossa pääse järveen putoamaan.