keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Punatulkku

Rinta rottingilla tai muuten vaan söpönä.


Vallan onnistuneesti poseerasi hän.

torstai 24. joulukuuta 2015

Kyyhkynen jouluaamuna

Ei siis jouluvarpunen vaan sepelkyyhky. Aikas harvinaista herkkua on tähän aikaan vuodesta näillä leveysasteilla nähdä tällainen.

Siellä se ruokaili takapihan baarissa lumisateessa näin joulun kunniaksi.




On se tässä ollut nyt jo muutaman päivän ihan vakivieraana.


Piti hänestä ihan muotokuva ottaa, kun on niin kauniin väriset höyhenet.

Ei ollut sinä päivänä lunta, kun tämä ensimmäisen kerran ilmestyi tuohon ruokinnalle.


Valoa tietenkään ei ollut tarpeeksi, mutta kohtuullisia kuvia sitä silti tuolla uudella kameralla saa. Ja tosiaan, tällä paikkakunnalla ei ole näin myöhään sepelkyyhkyjä nähty, eli aika mukava ylläri oli hän.

Tosiaan sen verran harvinaista herkkua tämä oli, jotta sai paikalliset lintuharrastajatkin liikkeelle, kun Tiirasta huomasivat ilmoitukseni. Siinä alkoi tekstiviestiä tulla, jotta onko se vielä siellä -tyyliin. Talvipinnojen kerääjille tämä on ihan hyvä havis.

torstai 17. joulukuuta 2015

Joskus onnistaa

Vähänkös on pimeää ja välillä hämärää. Tähän aikaan vuodesta aurinko nousee täälläpäin Suomea vähän ennen kymmentä. Ja laskee vähän jälkeen kahden iltapäivällä. Kovin jää lyhkäisiksi nämä päivät näin joulukuussa. Mutta onneksi kohtapuoleen päivät alkavat jo pidentymään.

Valokuvausharrastusta tällainen jatkuva hämärän rajamailla olo haittaa ihan älyttömästi. Noh, ei sen puoleen, eipä tuolla ulkosalla paljon mitään ihmeellistä kuvattavaa kyllä tähän aikaan vuodesta olekaan, paitsi jos sattuu joskus onnistamaan.

Ja niinhän siinä kävi, että tänään onnisti ihan kympillä. Ja melkeinpä puolitoista tuntia ennen auringon laskua. Eli ei mikään optimaalinen kuvauskeli, mutta mutta…

Istuin alkuiltapäiväkaffella tuolla keittiössä, kun kiinnitin huomioni järven vastarannalla liikkuvaan tummaan möykkyyn. Piti siinä sitten tiirata vähän tarkemmin ja kappas, sehän oli saukko! Seurailin sitä siinä hetken ja sitten huomasin, että niitähän oli kolme. Siellä ne poukkoilivat jään laidalla, sukeltelivat veteen ja tulivat taas välillä jäälle. Välillä hävisivät näkyvistä kaislikkoon ja sitten taas hyppäsivät järveen.

Otin niistä muutaman kuvankin, mutta tuo välimatka on sen verran pitkä, ehkä parisataa metriä, niin kuvista nyt sitten tuli mitä tuli.

Kahvit hörpättyäni siirryin sitten hetkeksi olkkarin puolelle. Hetken ehdin olohuoneessa touhuilemaan, ja sitten tuli mieleen, että voisi vaikka toisenkin kupin kahvia juoda ja tuumasta toimeen. Hyvä olikin, että menin takaisin keittiöön. Saukot nimittäin spurttasivat jään yli tuohon meidän takapihalle. Eipä siinä muuta voinut kun alkaa heitä uudestaan kuvaamaan.


Ovat melkoisen nopeita otuksia jäälläkin nuo saukot. Sieltä ne tulla kohelsivat jonossa kaikki kolme.

Sen verran oli vesseleillä välimatkaa toisiinsa, etten saanut kuvaan mahtumaan kuin kaksi.
Sitten ne saapuivat tuohon rantaan.




Tutkailivat siinä hetken kaislikkoa.


Tuo lätäkkö on tältä rannalta jo ihan umpijäässä. Toisella rannalla on vielä sulaa vettä.


Kaksi ensimmäisenä rantaan ehtinyttä saukkoa tutki tuota rantakaislikkoa melko tarkkaan.


Ei siinä kauaa mennyt, kun se kolmaskin sitten saapui tuohon, melkein takapihalle siis.

Valoa ei kuvia ajatellen ollut tarpeeksi. Mutta sainpas muutaman kuvan heistä kuitenkin. Nyt ei sitten tarvitse vastarannan naapurin kanssa enää kinastella onko tässä saukkoja vai ei, kuvat puhuvat puolestaan. Naapuri nääs on sitä mieltä, että ei täällä saukkoja ole, ne ovat minkkejä. Saukkojapas! Nyt mulla on kuvatkin todisteena :D

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Välillä on lunta ja välillä taas ei

Taas aamusella oli puolisen senttiä lunta. Takapihan baarin asiakaskunta lisääntyy välittömästi aina kun lunta sataa. Oravanpoijjaat käyvät myös päivittäin ruokailemassa. Lunta on tullut harvakseltaan, pysyy maassa ehkä päivän ja sitten seuraavana jo sulaa pois. Kummallinen talvi.

En ole varma kuinka monta oravaa tässä nyt kaiken kaikkiaan käy. Kerrallaan tuossa on ollut kaksi. Oletettavasti niitä on kuitenkin enemmän, ainakin edellisvuonna niitä oli neljä. Tänä vuonna ei sopu anna sijaa, tappelevat ryökäleet koko ajan. Ovat niin vikkeliä liikkeissään, etten näistä kahakoista yhtään kunnon kuvaa saanut vaikka kuinka yritin.


Osa näistä on varmaan viime kesän poikasia, ovat täysin hömelöitä. Tällä tarkoitan sitä, että hölmöt eivät osaa edes minua pelätä.

Tarkistan aina baarin tilanteen, ennen kuin päästän koirat ulos. Nehän ihan mielellään ottaisivat tuollaisen oravanpoijaan kiinni, jos saisivat.

Joskus olen sitten yrittänyt häätää näitä otuksia. Toivotonta, ainakin yhden kanssa. Pitää mennä ihan metrin päähän ja huitoa käsillä, ennen kuin onneton tohelo älyää poistua paikalta.



En minä niitä muuten hätistelisi, mutta ihan niiden oman turvallisuuden takia pyrin ne ruokinnalta poistamaan, ennen kuin lasken koiruudet pihalle.

Jos koiria ei olisi, kesyttäisin nämä veijarit kädestä syöviksi ihan mielelläni.

tiistai 8. joulukuuta 2015

Harvinainen vierailija joulukuussa

Meinasin tuoliltani tippua kun tämän näin:



Punakylkirastas ruokinnalla - joulukuussa!

On tosi harvinaista tässä osassa maata nähdä punakylkirastas näin myöhään.
Siellä se hyppeli siementen seassa ja hyvin näytti ruoka maistuvan.


Mielenkiintoista tässä on myös se, että kaurat ovat itäneet tuolla lintulautojen alla. Joulukuussa! Tämä on kyllä ehdottomasti oudoin talvi mitä ikinä olen nähnyt.

Rastas viihtyi melko pitkän tovin tankkaamassa.


Ihan hyvin se antoi itseään kuvata, ei pelännyt juuri ollenkaan. Hetken jo toivoin, että se jäisi tähän ihan pysyväksi asiakkaaksi. Kun se lähti pois, vein ruokintapaikall omenakuutioita ja rusinoita, ihan sitä varten.

Se ei sitten koskaan tullut takaisin ja pihanärhi pahalainen pisteli poskeensa hedelmäiset herkkupalat.

lauantai 5. joulukuuta 2015

Käpytikka aamiaisella

Tässä käy säännöllisesti yksi käpytikkakoiras ruokailemassa. Se on vallan ihastunut siemen-tali pötkylään.


Tuollaisia pötköjä sai ostettua Tokmannilta tosi edullisesti joskus muutama viikko sitten.


Tämä poikatikka on varsin taitava ruokailija. Huolimatta tuulesta ja lumituiskusta se kyllä pystyy ruokailemaan aika vaivattomasti. Tuossa yllä olevassa kuvassa näkee hyvin sen, että se käyttää pyrstöään tasapainottamaan oleskelunsa tuossa pötköllä. Niin ja näkeehän siitä myös sen, että pyrstön päälle on ehtinyt kertyä jo lumikerros.

Otin sarjassa monta kuvaa herra käppäristä.
Kuvia sitten koneella tutkaillessani huomasin ikuistaneeni tämän

 

 .
Taitaa olla kielimiehiä tämä käpytikka :D
Se tosiaan käy ihan joka päivä tarkalleen samaan aikaan tuossa ruokailemassa.



Sattui sitten päivänä eräänä aurinkokin vähän paistamaan :D

perjantai 4. joulukuuta 2015

Kuusitiainen ruokaympyrässä

Olen jatkanut samalla linjalla lintujen talviruokinnassa kuin viime vuonnakin. Tänä vuonna olen toistaiseksi laittanut kahden eri valmistajan talipalloja tarjolle.

Viime vuoden hittituote Real Bird -talipallot on edelleenkin pitänyt pintansa suosikkina. Tänä vuonna ostin tuohon rinnalle Agrimarketista pari sangollista  Hercules -merkkisiä talipalloja. Nämä pallot sisältävät tuoteselosteen mukaan seuraavat ainesosat: Maissi, vehnä, auringonkunansiemen, durra, naudan tali, kalsium. Ihan kiitettävästi näyttää sekin kelpaavan. Tosin siinä vaiheessa kun Real Bird automaatit huutavat tyhjyyttään, Agrin tuotetta on vielä jäljellä.

Harvalukuisimpiin tämän pihapiirin ruokailijoihin kuuluvat kuusitiaiset. Niitä on tässä ollut yhtä aikaa kaksi kappaletta.

Enimmäkseen tuossa on yksi, joka näyttäisi olevan varsin tarkka siitä mitä syö. On muuten semmoisia vekkuleita, että siinä ei hitaampi refleksinen naisihminen tahdo perässä kameran kanssa pysyä. Olen ihan täpinöissäni, jos yhdenkin terävän kuvan niistä saan.

Aamusella, hämärän aikaan tämäkin tintti tuli sitten aamupalalle. Ensin piti tietysti mennä ruokaympyrään, tarkistamaan talipallojen syötävyys.



Hetken se siinä tutkaili talipallojen koostumusta, maistoi kerran ja nähtävästi oli sitten sitä mieltä, että ovat syötäväksi kelpaamattomia (Agrin talipallot).


Siirtyi sitten seuraavaan automaattiin parinkymmenen sentin päähän.


Sama juttu, tutkittin hetki ja todettiin, jotta ei käy (tässäkin telineessä niitä Agrin palloja).

Sitten tirppa porhalsi seuraavalle jo puolityhjälle automaatille.


Maistettiin ja ilmeisen hyväksi todettiin (Real Bird pallot).


Tässä kuvassa näkee selvästi sen, mikä kelpaa ja mikä ei. Talipallot muuten tunnistaa väristäkin, ovat tuollaisia keltaisempia nuo Agrimarketista ostetut.



Ovat tuolla lailla ihan vierekkäin nuo telineet. Ja nämä muuten ovat nyt sitten niitä 30 sentin telineitä, joita ostin tusinan puuilosta alkukesästä. Ihan käyttökelpoisia ovat, ja varmaan kestävät monta vuotta.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Joulukuinen kiipeilijä


Varsin vaihtelevaa keliä on ollut jo pitemmän aikaa. Välillä tulee lunta senttitolkulla ja välillä sitten on niin lämmintä, että se sulaa pois ja melkein tekisi mieli mennä ulkoilemaan lyhythihaisessa.

Heti kun säätyyppi vaihtuu takapihan baarissa on tungosta. Olen huomannut, että tietyt tyypit käyvät tankkaamassa aamuin illoin. Siis aamuhämärssä ja iltahämärässä. Iltahämärä tosin näillä leveysaseteilla tulee jo tuossa kahden kolmen aikaan iltapäivällä.

Näiden tyyppien kuvaaminen on tosi vaikeaa. Valoa on vähän ja yleensä ovat vielä niin vikkeläliikkeisiä, ettei tahdo kuvaaja perässä pysyä.

Yksi näistä aamuin illoin tyypeistä on tässä pihapiirissä jo muutaman vuoden pyörinyt puukiipijä. Sillä on selvä suosikkiape tänä vuonna. Laitoin tuonne yhden pähkinä-rasvatangon tarjolle ja siitäkös tämä pikkuvesseli riemastui.

Ensin ihmetellään, olisiko tuo aamupalaksi sopivaa apetta.


Sitten nokkaistaan vähän kokeeksi….



Ilmeisen hyvältä näyttää…


ei taida lintu tietää, että ahneella voi olla….

Kyllä se sitten tuosta mahtipalasta suoriutui. Ilmeisen tyytyväisenä paikalta sitten poistui hän :D

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

On se vaan hyvä

Meinaan tuo meikäläisen uusi kamera. Objektiivi tosin ei ole niitä valovoimaisimpia, mutta joo jos tähän aikaan vuodesta kolmen jälkeen saa otettua käpytikasta tunnistettavan kuvan - kamera on hyvä :D


Tänään aurinko laski näillä leveysasteilla klo 14.48. Hämärän pituudeksi on mainittu yksi tunti. Voi että miksei mulla ole aikaisemmin ollut tällaista kameraa…

torstai 26. marraskuuta 2015

Lumi ja keltasirkut tuli ja meni kans

Oli niitä jo odotettukin. Kun maisema peittyi lumeen, päättivät he saapua ruokinnalle.


Vielä en baariin ole kauraa laittanut, mutta kohtapuoliin sitä on sinne vietävä, koska kaurahan se on se mikä keltasirkuille parhaiten maistuu.

Tosin näyttää heille muukin kelpaavan, jotain siemensekoitusta pikkulinnuille oli siinä lintulaudalla, jonka alla ruokailivat.



Näyttäisi siellä sekoituksessa jokunen kauranjyväkin olleen.


Kauniin värisiä lintuja ovat, valo vaan edelleenkään ei tahdo riittää kuvaamiseen.
Pari päivää sitä lunta oli ja sittenhän se näillä +6 asteen keleillä otti ja suli pois. Niin ja poistuivat ne keltasirkutkin. Liikkuvaista lajia ovat. :D

maanantai 23. marraskuuta 2015

Räps sanoi kamera, reps ajatteli kuvaaja :D

Valokuvien ottaminen on haasteellista. Joskus se on ihan mahdottoman vaikeaakin. Vallankin, jos liikkuvia ja eläväisiä kohteita kuvaa. Kas, kun kuvattava saattaa olla todella hankala, ei asetu kuvattavaksi, ei sitten millään.

Hyvä esimerkki näytän ”paremman” puoleni -kuvasta on tässä.



Herra sitten käänsi selkänsä, eikä suostunut naamaansa näyttämään.

Näitä ujoja sankareita sattuu joskus kuvaajan etsimeen ihan jatkuvasti.


Kun kuvattava päättää kääntää peräpeilinsä kuvajalle, ei siinä paljon ole tehtävissä, varsinkin jos kääntyminen tapahtuu juuri sekuntia ennen kuin painaa laukaisinta.

Vikkeläliikkeiset tiaiset ovat joskus varsin ärsyttäviä.

Yritä siinä sitten ottaa kuvaa, kun kuvattava pyörii ja hyörii ja tarjoaa koko ajan peräpeiliään kuvattavaksi.

Sitten ovat vielä nämä maastoutujat.


Ota siinä sitten kuva kun kuvattava painaa päätä lumihankeen.

Joskus kun oikein kismittää, kun yksikään kuva ei onnnistu - sen tietää jo laukaisinta painaessaan - sitä tulee otettua sarjassa sata. Laukaisin pohjaan ja eikun menoks. Joskus niistä sarjassa otetuista löytyy todellisia helmiä. Joskus kaikki joutavat roskakoriin.



Piilokuva. Kuinkas sattuikaan herra närhen silmä silmukkaan. Tarkasti täytyy katsoa että huomaa, sen verran on kuvaajan käsi tärissyt. Tämä kuva kuului sarjaan monta räpsyä nopeasti, kun ei muutakaan voi.

Noh, täytyy sanoa että repesin, kun tuon näin. Harmi, ettei ole terävämpi tuo kuva, on se vaan niin hassu.




sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Lunta ja lintuja

Punatulkut tulivat sitten ihan parvena paikalle. Kymmenen niitä oli yhtä aikaa tuossa ruokinnalla.
Taas tietysti valon puute aiheuttaa sen, että kuvat ovat vähän masentavan värittömiä.

Naaraspunatulkussa on kuitenkin sen verran väriä, että se näyttää ihan jännältä lumihangessa.

Koiraat sitten ovatkin varsinaisia väriläiskiä. Niitä on aina kiva kuvata.


Tiaisiakin on ollut ihan kiitettävästi paikalla joka päivä.



Kyllä sopu sijaa antaa, varsinkin nyt kun on lunta maassa ja pakkasen puolella mennään. Loppuu kummasti tappelut ja kinastelut tirppojen kesken. Enää eivät edes talitiaiset röykytä toisiaan vaan syövät rinnakkain ihan sulassa sovussa. Mutta annas olla kun tulee lämpimämpää, ihan takuuvarmasta alkavat taas kinata keskenään.

lauantai 21. marraskuuta 2015

♫ ♪ Tikka hakkaa hakkaa hikkaa ♪ ♫

Räntää, loskaa, pimeää ja märkää. Taisi tulla talvi.

Ja tietysti, kun on mahdollisimman huono keli ja valoa tuskin nimeksikään, päättää harmaapäätikkanaaras tulla pihapiiriin hölmöilemään.

On se vaan kumma etten siitä ole onnistunut yhtään kunnon kuvaa ottamaan.


Tuolla se kävi jo varsin kärsinyttä sähkötolppaa tuhoamassa. Normaalisti tuota tolppaa kyllä pahoinpitelee palokärki, mutta tällä kertaa nyt sitten harvinaisenpuoleinen harmaapäätikka. Väittävät, ettei niitä olisi kuin 3000-5000 paria koko maassa.

torstai 19. marraskuuta 2015

Muuttomatkalaisia ja toimimaton tietokone

Ärsyttää. Microsoftin päivitykset sekottavat hyvät systeemini tasaisin väliajoin. Kirjoitan yleensä nämä blogitekstit suoraan Word -tekstinkäsittelyohjelmaan ja ohjelma sitten julkaisee ne bloggerissa ihan itse. Siis julkaisee, jos joku uusi päivitys ei sitä ole sotkenut. Taas tänään huomasin, että on iso kasa tekstejä jäänyt jumittamaan paikallisesti oman koneen kovalevylle, lähtemättä yhtään mihinkään. No, tässä sitä sitten manuaalisesti julkaistaan vanhoja tekstejä, aina sitä mukaa kun siltä tuntuu. Ärsyttää.

Tämä syksy on ollut vallan herkullisen lämmin verrattuna useaan viime vuoteen. Lintujen syysmuutto on kestänyt pitkään. Muuttajat ovat uskollisesti pysähtyneet tuohon järvelle. Näin syysmuuton aikaan siinä ei kovin isoja lintuparvia ole, keväällä kyllä sitten sitäkin enemmän.



 Ovat julmetun arkoja kaikki vesilinnut nyt. Ei tarvitse kuin pikkuisen talon nurkan takaa kurkistaa, kun jo ampaisevat pakosalle. Yritin pientä isokoskelokoiras parvea kuvata. Yritin. Karkuunhan ne lähtivät ja kuvasta tuli mitä tuli mutta aika hauskalta se silti näyttää, vaikka ei ihan terävä kuva olekaan.


Uuteen kameraan olen nyt ehtinyt tutustua paremmin, ja viimeisimmät kuvat alkavat jo näyttää ihan kohtuullisilta. Aika paljon siinä silti on vielä opeteltavaa.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Viherpeipot tuli

Takapihan baariin on tullut muutama laji lisää. Tähän asti tarjolla olevia ruokia ovat käyneet maistelemassa lähinnä tiaiset ja närhet.

Tiaisia on ollut mahdoton määrä, parhaimmillaan olen samanaikaisesti laskenut automaateilta 32 kappaletta. Läheisissä puissa samaan aikaan on ollut vähintäänkin yhtä monta. Ovat vaan niin vikkeliä vielä tähän aikaan vuodesta, kun ei ole vielä pakkasia, että laskeminen on vaikeaa.
Ihmettelin jo jonkin aikaa sitten, kun yhtään viherpeippoa en ruokinnalla nähnyt.

No nyt niitäkin on.




Räntäsateessa ei kovin hyviä kuvia saa, mutta niissä on kuitenkin omanlaisensa tunnelma ja kirkkaat värit erottuvat hyvin. Viherpeippokoiraalla tuntui olevan vaikeuksia pitää höyhenpukunsa kunnossa sateella



Napsin herra viherpeiposta useamman kuvan sarjassa ja kun niitä kuvia katselin sitten koneella en voinut muuta kuin purskahtaa hekottelemaan kun tuon ylläolevan kuvan näin. ”Bad hair day” tuli kuvatekstiksi mieleen.


Naaras viherpeippo oli vähän vaikeampi kuvattava. Se kun ei sitten millään meinannut asettua aloilleen mihinkään.


Onnistuin kuitenkin muutaman kuvan sitten hänestäkin ottamaan.
Ja kunhan kelit paranee, varmaan napsin heistä kuvia lisääkin.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Neljän piikin reissu

Kävin sitten lääkärissä. Kovin mielellään sitä lääkäriin menee viimeistään siinä vaiheessa kun ei autoon kiljumatta kivusta pysty istumaan. Tosin sen verran sitkeä sissi olin, että kolmisen viikkoa sinnittelin ennen kuin annoin periksi ja varasin ajan.

Sillä reissulla sitten piikitettiin oikein olan takaa. Sain kipupiikin lisäksi kolme muutakin: kortisonipiikin lonkkaan, lihasrelaksanttia ja influenssarokotuksen. Aattelin sen rokotteenkin sitten siihen samaan syssyyn ottaa, kun jo valmiiksi siellä terveyskeskuksessa olin. Eipähän tarvitse vasiten enää sitä varten toiste mennä.

Nyt vaan odottelen, että toipumista tapahtuisi. Taitaa tosin olla toiveajattelua, pahimmassa tapauksessa joutuu ensi viikolla raahautumaan terveyskeskukseen uudestaan.
Tuleepahan seurattua pihapiirin tapahtumia enemmän, kun liikkuminen on vaikeaa. Sitä siis jämähtää yhteen paikkaan pitkäksi aikaa ja jos ei muuta, niin laskee lintuja :D


Lintuja täällä onneksi riittää, eipähän tule aika pitkäksi niitä seuraillessa.

maanantai 16. marraskuuta 2015

Muotokuvia

Tähän aikaan vuodesta valo parhaimmillaan on sellaista pehmeän harmaata, puolen päivän aikaan poutasäällä saattaa jopa onnistua ottamaan kuvia.

Nyt lähes liikuntakyvyttömänä tuleekin räpsittyä kuvia melkoisesti, onpahan jotain tekemistä nääs…



Ihan kivoja kuvia tulee, jos kuvattava vaan pysyy paikoillaan tarpeeksi kauan.
Hankin uuden kameran alkusyksystä ja pakettiin laitettiin 70-300 mm objektiivi myös. Polttoväli objektiivissa tuplaantui, aikaisemmassa kamerassani oli 50-150 mm optiikka. Tässä olen nyt harjoitellut tämän uuden kameran käyttöä ja pikkuhiljaa alkaa hahmottua erot edelliseen. Kai sitä jossain vaiheessa sitten jo saa kunnon kuviakin.

Närhiä kuvasin paljon muutama viikko sitten. Nyttemmin ovat äityneet niin aroiksi, että kuvaamisesta ei tule mitään.

Haasteita tässä riittää, jos on tarpeeksi valoa, ei ole mitään mitä kuvata. Sinnikkäästi vaan kuitenkin yritän räpsiä kuvia kaikesta mahdollisesta. Tekemällä oppii.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Lounasaikaan…

Takapihan lintubaarissa käy vilske. Ruokailijoita on lounasaikaan vaikka kuinka paljon. Lajejakin löytyy: Käpytikka, pikkuvarpunen, talitiainen, sinitiainen, hömötiainen, närhi. punatulkku ja vihoviimeisenä varpushaukka.


Viimeksi mainittu kyllä aikaansaa melkoisen paniikin baarin muissa asiakkaissa. Tienoo tyhjenee pikavauhtia.


En ole tästä petolintuyksilöstä vielä aikaisemmin kuvia onnistunut ottamaan, mutta kappas, hän jotenkin vaivihkaa saapui ruokintapaikan touhuja seurailemaan. Eivät pikkutirpat heti sitä huomanneet, joten ehdin sitten kameran hakea ja räpsiä vähän kuvia.

Melko pitkään se kyyhötti tuolla oksalla noin kolmenkymmen metrin päässä. Lähti sitten viimein matkoihinsa, kun tuohon rantaan saapui parvi sorsia.

Mielenkiintoinen otus, toivottavasti jossain vaiheessa saan parempia kuvia, räntäsateessa kun kuvien laatu on aina vähän niin ja näin.