Joskus onnistaa

Vähänkös on pimeää ja välillä hämärää. Tähän aikaan vuodesta aurinko nousee täälläpäin Suomea vähän ennen kymmentä. Ja laskee vähän jälkeen kahden iltapäivällä. Kovin jää lyhkäisiksi nämä päivät näin joulukuussa. Mutta onneksi kohtapuoleen päivät alkavat jo pidentymään.

Valokuvausharrastusta tällainen jatkuva hämärän rajamailla olo haittaa ihan älyttömästi. Noh, ei sen puoleen, eipä tuolla ulkosalla paljon mitään ihmeellistä kuvattavaa kyllä tähän aikaan vuodesta olekaan, paitsi jos sattuu joskus onnistamaan.

Ja niinhän siinä kävi, että tänään onnisti ihan kympillä. Ja melkeinpä puolitoista tuntia ennen auringon laskua. Eli ei mikään optimaalinen kuvauskeli, mutta mutta…

Istuin alkuiltapäiväkaffella tuolla keittiössä, kun kiinnitin huomioni järven vastarannalla liikkuvaan tummaan möykkyyn. Piti siinä sitten tiirata vähän tarkemmin ja kappas, sehän oli saukko! Seurailin sitä siinä hetken ja sitten huomasin, että niitähän oli kolme. Siellä ne poukkoilivat jään laidalla, sukeltelivat veteen ja tulivat taas välillä jäälle. Välillä hävisivät näkyvistä kaislikkoon ja sitten taas hyppäsivät järveen.

Otin niistä muutaman kuvankin, mutta tuo välimatka on sen verran pitkä, ehkä parisataa metriä, niin kuvista nyt sitten tuli mitä tuli.

Kahvit hörpättyäni siirryin sitten hetkeksi olkkarin puolelle. Hetken ehdin olohuoneessa touhuilemaan, ja sitten tuli mieleen, että voisi vaikka toisenkin kupin kahvia juoda ja tuumasta toimeen. Hyvä olikin, että menin takaisin keittiöön. Saukot nimittäin spurttasivat jään yli tuohon meidän takapihalle. Eipä siinä muuta voinut kun alkaa heitä uudestaan kuvaamaan.

Ovat melkoisen nopeita otuksia jäälläkin nuo saukot. Sieltä ne tulla kohelsivat jonossa kaikki kolme.

Sen verran oli vesseleillä välimatkaa toisiinsa, etten saanut kuvaan mahtumaan kuin kaksi.
Sitten ne saapuivat tuohon rantaan.

Tutkailivat siinä hetken kaislikkoa.

Tuo lätäkkö on tältä rannalta jo ihan umpijäässä. Toisella rannalla on vielä sulaa vettä.

Kaksi ensimmäisenä rantaan ehtinyttä saukkoa tutki tuota rantakaislikkoa melko tarkkaan.

Ei siinä kauaa mennyt, kun se kolmaskin sitten saapui tuohon, melkein takapihalle siis.

Valoa ei kuvia ajatellen ollut tarpeeksi. Mutta sainpas muutaman kuvan heistä kuitenkin. Nyt ei sitten tarvitse vastarannan naapurin kanssa enää kinastella onko tässä saukkoja vai ei, kuvat puhuvat puolestaan. Naapuri nääs on sitä mieltä, että ei täällä saukkoja ole, ne ovat minkkejä. Saukkojapas! Nyt mulla on kuvatkin todisteena :D