Kuusikymmentä metriä perunaa

Tänään sitten alkoivat puutarhatyöt ihan urakalla. Laitettiin perunamaa kuntoon, tehtiin kunnon suorat vaot ja istutettiin kokonaista 60 metriä perunaa. Vähän siinä meinasi meikäläisellä hermot mennä hollannikkaan kanssa kinastellessa, ei menneet yksiin näkemykset perunanistutuksesta. Perfektionismi esimerkiksi ei mielestäni kuulu istutushommiin. Vaan niinpä siinä sitten kävi, että isäntä kaivoi esiin naruviritykset ja veti vaot millimetrilleen suoraan. Yritin kyllä vienosti huomautella, että ihan satavarmasti perunoita peittäessä ne menee vinoon kuitenkin. Ei se mitään uskonut. On kuulemma joskus pienenä tehnyt jotain maahommia isovanhempiensa farmilla - siksi kai luulee tietävänsä ihan kaiken ;).

Siinä vaiheessa kun mittakeppiä kaiveltiin sitä varten, että siementen väli pitää ihan mittaamalla laittaa kohdalleen, meikäläinen otti penkin pyllyn alle ja teki lakon. Minähän en mittailemaan ala - osaan heitellä ne perunat sinne maahan ihan tasaisin välein ilman mittojakin. Ei riittänyt kun sanoin, että noin kolmenkymmen sentin päähän toisistaan ne yleensä laitetaan. Ne piti laittaa ihan tasan kolmenkymmenen sentin välein. No siinähän sitä sitten tuhrautui aikaa aika reippaasti, mutta saatiin ne perunat sitten loppujen lopuksi maahan kuitenkin. Niillä on ihan eri systeemi tuolla Keski-Euroopassa noiden perunoiden kanssa. Ne istutetaan ihan tasamaalle, ilman penkkivirityksiä.

Neljä viidentoista metrin perunapenkkiä on aika paljon. Tuli sinne nyt sitten laitettua kolmea eri lajiketta. Sinistä Blue Kongoa tuli vain puolitoista penkkiä, olivat ihmeen isoja ne siemenperunat. Siikliä siemenperunapussillisesta istutettin kaksi penkillistä ja Rosamundaa puolikas. Varmasti riittävät perunat ensi talvena, tietysti sillä edellytyksellä tietenkin, ettei nyt mikään tauti tai tuholainen niihin kesän mittaan iske.