Oi ihana toukokuu…

Ei pitäisi valittaa, onhan nyt sentään lumeton kausi menossa. Ainakin vielä toistaiseksi, on kuulemma kyllä tämän päivän aikana tuossa lähistöllä tullut luntakin jonkin verran. Kylmää on ja harmaata ja yllättävän pimeääkin. Taitaa mennä kesäkuulle tätä menoa ennen kuin kasveja voi alkaa edes kasvihuoneessa kasvattamaan.

Huolimatta synkästä säästä kierreltiin koiran kanssa taas kerran ”tilukset” ja tutkailtiin mitä uutta kevään myötä on ilmestynyt maisemaan. Viime päivät ovat olleet tosin niin kylmiä, että mikään ei oikein ole kasvanut missään. Niin, paitsi se raparperi, joka näyttää olevan aivan mahdoton kasvaja.

Mentiin tällä kertaa ihan pellolle asti katsomaan, kuinka märkää siellä vielä on, sinne ei viime aikoina ihan mielellään ole mennyt, kynnös kun on ollut sen verran kosteaa ja upottavaa.

Hämmästyksekseni pellon reunassa olevalle sähkölangalle pyrähti jokin vesilintu - olettaisin sen olevan rantasipi. Enpä ole moista nähnyt vielä - olen aina luullut, että nuo kahlaajat pysyttelevät rannoilla vain, eivätkä pyrähtele langoille tai puihin. Tämä yksilö tuntui liikkuvan puissakin varsin tottuneen oloisesti. Siellä se istuskeli ja varoitti kiivaasti.

Tarpeeksi lähelle kun koiran kanssa mentiin, se lensi alas ja yritti houkutella meitä poispäin.

Syykin selvisi. Pesänrakennuspuuhissa ovat mokomat tuolla tuon ison ojan/puron rannalla. Ei sitten menty sen lähemmäksi, täytyyhän nuorelleparille antaa pesänrakennusrauha.

Käännyttiin koiran kanssa kiltisti takaisin pihalle päin, koira tosin ensin oli vallan toista mieltä. Sen mielestä kun nuo linnut ovat ihan oivia koiranleluja, joita voi ajaa takaa ja leikkiä lintukoiraa. Uskoi se kyllä sitten, kun sille tarpeeksi painokkaasti käskyjä lateli. Tuli häntä heiluen pois pöpeliköstä, naamalla sellainen viaton ilme: ”enhän minä mitään tehnyt ole… enhän?”

Kyllä se vaan niin on, että tuo pelto alkaa olla kuivahko jo, ainakin paljon kuivempi kuin viime vuonna tähän samaan aikaan. Tämä kevät on ollut siinä suhteessa parempi kuin viime vuonna, koska toistaiseksi on vältytty liiallisilta sateilta. Kai tuonne kohta jo voi mennä maata möyhentämään, jos nyt ei sitten lunta sada.

Kuvassa etualalla olevalle alueelle marjapensaiden lähettyville aion sijoittaa lavakaulus -laatikot, joihin sitten on tarkoitus laittaa kaikkea kivaa pientä kasvamaan. Suunnitelma on vieläkin kesken, kun en vielä tiedä mitkä taimet onnistun tappamaan ja mitkä sitten selviävät hengissä siihen asti kun ulos jotain pääsee istuttamaan.

Aika huonossa jamassa ovat sisällä kasvatetut taimet täällä tänä vuonna.

Pienikäkin ne ovat vielä, verrattuna siihen mitä viime vuonna tähän samaan aikaan oli. No ei kai mikään missään kasva, jos valoa ei ole riittävästi. Ja näillä keleillä ei toivoakaan, että saisi ne pois sisätiloista… Tarttiskohan hankkia kasvilamppu….