Maisema räjähti - vihreäksi

Koivuissa on hiirenkorvat! Yhden ainokaisen päivän aikana ne ryökäleet vaivihkaa kasvattivat lehtien alut niin suuriksi, että koko maiseman yleisväritys muuttui hennon vihreäksi. Miten ne aina onnistuvatkin tekemään sen niin, että sen huomaa vasta kun niissä on jo isot silmut. Ja ihan joka vuosi se tapahtuu kertarysäyksellä.

Iltapäivällä osassa oli jo lehdet, miten ihmeessä ne kasvavat noin nopeasti.

Tänään taas aamutuimaan tapani mukaan seurailin tapahtumia järvellä. Mustakurkku-uikkupariskunta oli kuin olikin taas siellä. Eilen näin ne vain kerran ihan aamulla. Kun niitä ei päivän mittaan näkynyt, tulin jo siihen tulokseen, että ovat sittenkin luovuttaneet reviirinsä sille yltiöagressiiviselle telkälle, joka tuossa talon edustaa omana reviirinään pitää. On tuosta noin viidenkymmenen metrin rantakaistaleesta käyty tämän viikon mittaan jo useampikin tappelu. Haapanatkin olisivat halunneet asettua tuonne toiselle puolelle, mutta niin siinä vain kävi, että se telkkä pahalainen ajoi nekin pois.

Uikkupariskunta uiskenteli kaikessa rauhassa tuossa rannassa pitkän aikaa, sukeltelivat pikkukaloja ja tuntuivat viihtyvän todella hyvin. Kävivät ne muutaman vesikasvikuorman sinne pesäntekeleelle viemässä, mutta kuinkas ollakaan, poistuivat sitten taas jonnekin. Syynä oli taas se samainen pahuksen pahasisuinen telkkä.

Täällä on sataa ripotellut vähän pitkin päivää. Kävin tuolla keskustassa, apteekissa ja kaupassa sekä etsimässä postilaatikkoa. Ihan sadepäivän hommia, kun ulkona ei juuri mitään voi sateella tehdä, kannattaa hoidella ostosreissut sun muut sellaiset pois alta. Harmittaa kuitenkin, että jotenkin tuollaiseen reissuun tuhraantuu aikaa kumman paljon. Eli puutarhahommiin ei sitten tänään tullut mentyä ollenkaan, vaikka se sadekin sitten illansuussa lakkasi. Sen sijaan istuskelin pitkän tovin kaffella tuossa keittiössä ja tuijottelin ulos. Oli siinä vierailijoitakin ruokintapaikan rääppiäisissä. Ruokaahan sinne ei ole lisätty aikoihin, mutta näyttävät nuo otukset silti sieltä jotain murkinaa löytävän.
 
Lintujen lisäksi tuossa sitten käväisi pikaisesti oravakin. Se on tullut ylivarovaiseksi täällä pihapiirissä liikkuessaan.
 

 
Tuohon varovaisuuteen on olemassa ihan hyvä syykin, sellainen 26 kiloa painava 59 cm korkea mustanpuhuva otus.
 

 
Tällä kertaa kurre pääsi ihan maahan asti ja ehti syödäkin jotain, koira kun oli visusti sisällä. Viimeksi oravan ruokailuhetki pari - kolme viikkoa sitten keskeytyi vähän rivakasti. Ronja sen huomattuaan melkein kiipesi puuhun sen perässä. Niin, ainakin se yritti ja pääsihän se vähän matkaa - ihme otus. Välillä tuntuu siltä, että siinä on useampaa lajia sekaisin, palveluskoiran olin hankkivinani… mitä sain.. lintukoira-apinan =). Vaan ei se mitään - ihana otus se on joka tapauksessa.
 
Sen verran kuitenkin kasvimaalla piipahdin tänään, että ehdin kuvan ottaa isosta kasvilaatikosta /lavasta. Viime vuotiset pillisipulit kasvavat edelleen kovaa vauhtia, kohta sieltä voi jo hakea varsia ruokiin.
 

 
Olen nyt siis kolmasosan tuosta laatikosta laittanut kasvukuntoon ja kylvänyt sipulia ja porkkanaa. Huomenna olisi tarkoitus - sään salliessa laittaa loput ja sitten kattaa tuo koko laatikko muovilla tai harsolla. Toivottavasti huomenna ei sada, niin pääsee hommiin.