Kylvöpuuhissa: taimikasvattamo toiminnassa

Viime viikonloppuna korjattiin tuo vanha kasvihuone, paikattiin muutamia reikiä, uusittiin sokkeli ja rakennettiin kokonaan uusi ovi. Lämpötila kasvihuoneessa pysyy nyt ihan kivasti ulkolämpötilaa korkeampana, myös yöllä, vaikka mittari heilahtelisikin nollan tuntumassa.

Oen siirtänyt suurimman osan sisätiloissa kasvatetuista taimista jo kasvihuoneeseen. Viime vuoden huonot kokemukset tomaattien yöpymisestä siellä, ovat kuitenkin saaneet minut ilmeisesti ylivarovaiseksi, eli peittelen kasvit siellä yöksi huolellisesti. Kuplamuovia peliin ja muutama harsokerros - kyllä kasvien kelpaa. Ne ovat nyt olleet siellä kaksi yötä, ja hyvin voivat.

Hieno homma - nyt sain tilaa tänne sisälle, eli voin alkaa kasvattamaan kurpitsansukuisia kasveja jo pikkuhiljaa. Tänään onkin ohjelmassa taas muutama hulvaton kylvörupeama, mikäli aikaa vain riittää.

Koulin eilen 30 purjon tainta omiin ruukkuihinsa. Vielä tuolla olisi toinen mokoma odottamassa koulimista, mutta aion nyt ensin katsoa, miten nämä ensimmäiset selvisivät suhteellisen kovakouraisesta käsittelystäni.

Aamulla ehdin puolisen tuntia tasoitella peltoa. On muuten rankkaa hommaa. Sen jälkeen kipaisin kasvihuoneelle ja istuttelin kolmea eri lajia papuja. Keltaisia ja vihreitä pensaspapuja tuli laitettua kasvamaan melkoinen määrä. Niiden lisäksi istuttelin sitä ihastuttavaa violettia papulajiketta. Saa nähdä kuinka käy, varmaan parin viikon kuluttua, siis jos itävät hyvin, ovat siirrettävissä tuonne avomaalle kasvilavalaatikkoon.

Järvellä sattuu ja tapahtuu edelleenkin. Tämän aamun uusi kävijä laiturin lähituntumassa oli haapana.

En ihan ehtinyt ottaa kunnon kuvia, oli sen verran vikkelä otus tämäkin. Vähän myöhemmin tuo kaveri oli tuolla ojan suussa puolisonsa kanssa. Näinköhän nuokin otukset sitten tekevät pesänsä tuohon lähistölle. Saas nähdä. Kolmiodraama tuntuu olevan päivän sana tuolla järvellä. Haapanoitakin on kolme - kaksi urosta ja vain yksi naaras. Ja tietysti meno on sen mukaista.

Mustakurkku-uikku -pariskunta sitten tosiaan otti ja asettui taloksi ainakin vähäksi aikaa tuohon takapihalle.

Jännää tuossa on se, että talosta ei tuonne niiden pesäpaikalle ole matkaa kuin vajaat kolmekymmentä metriä.

Pariskunnalla hormonit tuntuvat hyrräävän melko rivakasti. Tuolla käy semmoinen sutke ja suhina pitkin päivää, että jälkikasvua pitäisi tosiaan olla luvassa pikapuoliin.

Pesäkekoakin ne laajentavat ja korjaavat ihan koko ajan. Näyttäisi olevan sen verran hentoinen viritys minkä ovat tehneet, että se ei kahden linnun painoa vielä kestä, vaan hajoilee joka kerta, kun ne siinä sen päällä parittelevat. Kiva niitä on seurata, toivottavasti tuo paikka on tarpeeksi rauhallinen niille pesimiseen. Olisihan se surku, jos tuosta kodinrakennuksesta ei tuloksia olisi.