Tuo puutarha on sellainen pienehkö paikka, muutama kasvihuone ja myymälä. Mutta on siellä AIVAN ihana kissa. Tulee luokse, puskee ja kehrää. On kuulemma ollut koko ikänsä asiakaspalvelussa ja sen takia oppinut niin ystävälliseksi.
Pitkän tovin siellä sitten vietimme, katseltiin erilaisia hedelmäpuita ja pohdittiin mikä mahtaisi meille soveltua laji. Olin jo viime vuonna sitä mieltä, että tänne pitäisi muutama puu istuttaa. Puutarhahommien aloitus meillä kuitenkin venyi viime keväänä ja tulimme tänne niin myöhään, että valinnanvaraa puutarhamyymälöissä ei enää juuri ollut. Nyt sitten tärppäsi. Ostin perheomenapuun. Siihen on vartettu kolmea eri omenalajiketta ja hintakin oli sopiva. Eli nyt täällä asuu onnellinen omenapuun omistaja.
Siinä sitten samalla kun kerran puutarhalla oltiin ja valinnanvaraakin oli, meille muutti sitten myös päärynäpuu, Olga. Niin, ja kaksi luumupuuta, Kuokkalan luumu ja Sinikka.
Puutarhalla ongelmana oli se, että puut eivät olisi mahtuneet autoon, meillä kun oli koira mukana myös. Mutta eipä hätiä mitiä - henkilökuntakin oli yllättävän ystävällistä, meitä palvellut mieshenkilö totesi vain, että voidaanhan me nuo puut tuoda. Ja niinhän siinä kävi, että parin tunnin kuluttua ajoi puutarhan paku tuohon pihaan ja toi ne puut perille asti. Eikä kuljetus maksanut mitään. Mielettömän hyvää palvelua, aion mennä ostoksille toistekin.
Luumupuut kukkivat jo tullessaan, saa nähdä kuinka käy - tuskin niistä ensimmäisenä istutusvuonna luumuja saa.
Meillä siis keskityttiin koko eilinen päivä puupuuhasteluihin. Eikä siinä kaikki mennyt kuin oppikirjoissa, ei tietenkään. Sehän on selvä, että kun jotain alkaa istuttamaan, se ensimmäinen kunnon kevätsade tulee ja yllättää pienen istuttajaparan. Niinhän siinä sitten kävi, että mies kaivoi neljälle puulle kuopat sateessa. Kyllähän se sade siitä lakkasi, heti kun mentiin sisälle syömään ja pitämän ruokatuntia. Ja alkoi sitten totta kai taas, kun pihan puolelle siirryttiin kuoppia laittamaan. Ihan kivaa oli, vähän märkää, mutta kivaa.
Eilen sen sateen takia ei kuviakaan oikein viitsinyt ottaa. Tänään ilma on hieman parempi - aurinkoakin näkyy muutaman sekunnin pätkissä aina silloin tällöin.
Tehtiin kunnon kuopat ja muokattiin maa puiden ympäriltä sekä katettiin ne ympyrät sitten kuorikatteella. Kun kuorittiin nurmikko pois puiden läheisyydestä, saatiin hirmuisesti nurmikkopaloja, joita voidaan hyödyntää tuolla missä nurmikko kaipaa tasoitusta. On sen verran kuoppia tontilla, että nuo nurmikonpalat tulevat ihan tarpeeseen. Vielä vaan pitäisi nekin tuolta rahdata pois noiden vasta istutettujen puiden luota. Täysinäinen kottikärryllinen siellä jo odottaa sitä tarmonpuuskaa, jonka ansiosta turpeet sitten tulevat saamaan kyytiä. =)
Nurmikolla on aika paljon sellaisia painanteita ja pieniä kuoppia, ja varmasti tulee lisääkin kuoppia, mikäli se on Ronja-neidistä kiinni.
Eihän sitä voi mitenkään koiransukuinen otus ymmärtää, että ensin kaivetaan kuoppa ja sitten peitetään, eikä edes haudata sinne mitään mielenkiintoista. On se rontti jo pariin otteeseen yrittänyt aloittaa istutus kuoppien kaivamisen uudelleen. On se jo niitä uusia puitakin yrittänyt maistaa, se kun rakastaa katkoa risuja metsässä. Toivottavasti se oppii, että noihin uusiin keppeihin ei saa koskea.
Toistaiseksi se onneksi on enimmäkseen keskittynyt tuosta isosta männystä viime myrskyssä tippuneisiin oksiin.
Ihan tarkoituksella en noita ole tuolta vielä siivonnut pois, onpa jotain tekemistä koiruudella kun raahailee niitä pitkin pihaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti