Mies sitten otti urakakseen tuon pellon. Haki puutarhajyrsimen ja kuinka ollakaan kävi koko pellon läpi jyrsimellä. Hitonmoisen homman tuo teki. Tuohan on sellaiset 30 metriä pitkä ja 20-25 metriä leveä alue, joka tuolla on. Eli ei ihan pienimmästä päästä. Se kynnettiin syksyllä, ja muuta sille ei sitten ennen tätä viikonloppua oltu tehtykään.
Lavakauluksetkin vietiin jo lähemmäksi loppusijoituspaikkaansa, eli pellon reunaan.
Lauantaina tuotiin puutarhakalusteet pihalle ja samalla julistettiin terassikausi virallisesti avatuksi päiväkahvien merkeissä ulkosalla. Vanhaan Kasvihuoneeseen uusittiin vähän sokkelia ja tehtiin kokonaan uusi ovi. Suurin osa taimista muutti tänään kasvihuoneeseen, jossa nyt sitten saavat toistaiseksi tulla toimeen. Tulihan tuossa viikonlopun aikana tehtyä miljoona muutakin askaretta, mutta nuo nyt olivat ne isoimmat.
Linturintamalla tapahtuu kummia. Tuohon rantakaislikkoon noin kolmenkymmenen metrin päähän talosta ilmestyy kovaa vauhtia pesä.
Aikaisin aamulla ihmettelin miksi telkänpöntön edustalla käy valtava lätinä, telkkäpojat siellä taistelivat reviiristä ja siitä ainokaisesta telkkänaaraasta, jonka olen nyt viime päivinä tuolla järvellä nähnyt. Taisi jäädä tappeluvaihde telkkäkoiraalle päälle, koska vähän myöhemmin bongasin tuon samaisen telkän ajava takaa joitain muun lajisia. pienempiä. ruskeanoransseja ja jotenkin tutun näköisiä lintuja pois pöntön lähettyviltä.
Pikatunnistus muistin varassa kertoi tuon lajin olevan mustakurkku-uikku. Ihan sataprosenttisen varma en kuitenkaan ollut, eli ei siinä muu auttanut kuin hakea kamera ja ottaa muutama kuva.
Alkoivat ryökäleet rakentamaan pesää tuohon rantakaislikkoon. Eivät juuri pihalla liikkujista piitanneet, jatkoivat vaan kodinrakentamista.
Melko nopeasti ne saivat aikaan sellaisen keon, jossa sitten jo itse pystyivät istuskelemaan. Mielettömän upeaa olisi, jos tuossa saisivat poikueen aikaiseksi. Tosin on tuo niin lähellä taloa, että veikkaan niiden vaihtavan majaa pikapuoliin. Taas tuli nähtyä yksi ennennäkemätön juttu. En ole koskaan nähnyt mustakurkku-uikun rakentavan pesää… Itse asiassa en kyllä muista edes aikaisemmin nähneeni mustakurkku-uikkuakaan luonnossa.
Illan olenkin täällä viettänyt koulimalla taimia oikein urakalla. Istutusruukutkin loppuivat kesken, joten taiteilin sitten sanomalehdistä pussukoita, joihin sitten istutin loput taimet. Vielä tuotakin hommaa riittää, ehkä tässä joku päivä lähitulevaisuudessa ehtii sitten koulimaan nuo loputkin.
Tässä vielä jännityksellä odotan, miten osa taimista pärjää yön yli kasvihuoneessa. Toivottavasti hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti