Sadepäivän säätöjä

Aamusta sateisen harmaata ja vettä tihkuttaa ihan jatkuvasti, välillä pitää pieniä taukoja, mutta ei kuitenkaan niin pitkiä, että jotain voisi ulkona alkaa tekemään. Puutarhahommia ei voi tehdä, kukapa sitä nyt tihkusateessa viihtyisi, eikä mitään kasveja voi ulos kylvää tai istuttaa sateella, sehän on selvä. Sen verran tuota vettä tulee, ettei millään viitsisi edes varastoon mennä, vaikka pitäisi hakea lisää multaa sisälle. On nimittäin menossa suuremman luokan koulimisoperaatio.

Osa tomaateista ja jokunen muukin laji on jo ilmaissut tyytymättömyytensä siihen ruukkuun ja multamäärään, missä tällä hetkellä asustavat. Tyytymättömyys ilmenee alalehtien kellastumisella ja pahimmassa tapauksessa pois tippumisella. Tuo lehtien kellastuminen kertoo kasvattajalle, että lannoitus ei ole osunut kohdalleen ja lisäravinteita on saatava ja sassiin.

Osa taimistani tosin on vielä tässä vaiheessa niin pienissä ruukuissa, että multa alkaa olla jo loppuun kaluttu, siinä vaiheessa eivät isommin lisälannoitteetkaan auta. Jos ruukussa on pelkkää juurta ja ei juuri lainkaan multaa, valuu kasteluvesi saman tien ruukun läpi. Siinä se kasviparka sitten yrittää vuolaasti valuvasta lannoitevesimäärästä imaista itselleen tarvittavat ravinteet, ennen kuin vesi valahtaa läpi. Tässäpä hyvä syy istuttaa taimiparat isompiin ruukkuihin kunnon multaan. Viime vuonna huomasin tomaatin sukuisten kasvien olevan yllättävän sitkeähenkisiä. Toivottavasti nuokin nyt toipuvat, nähtäväksi jää.

Aamupäivän aikana aurinko kävi muutaman kerran pilkahtamassa, osittain näyttäisi siltä, että iltaa kohden selkenee ja tulee ihan hyvä keli. Toivossa eletään - tuolla ulkosalla olisi miljoona juttua tehtävänä. Lampsin sitten sadetauolla varastollekin, samalla tuli ulkoilutettua koiraakin vähän. Sain jopa tuotua ämpärillisen multaa sisätiloihin ja istutettua ne kasvit, jotka olivat kipeimmin sen uudelleenistutuksen tarpeessa. Sitten iski taas sellainen olo, että mitään ei viitsi tehdä. Johtuu varmaan tuosta kelistä. Kävin samalla varastoreissulla kastautumassa kasvihuoneessa ja poistin suurimman osan hallaharsoista kasvien päältä. Kasvihuoneessa tätä nykyä kastuu aina, ja se johtuu ihan pelkästään siitä, että katto vuotaa ja on huonosti kiinnitetty. Sieltä hulahtaa vettä niskaan vähän liiankin helposti. Täytyis korjata, vaan mistäpä tähän hätään siihenkin hommaan apujoukkoja saisi, yksin se ei onnistu.

Selasin täällä sitten aikani kuluksi kuvia, joita olen ottanut tuossa viikon mittaan. Ihan mukavaa sadepäivän hommaa, kun muu tekeminen ei huvita. Kuvia selatessa tuli mieleen, miten alkuviikosta mietiskelin näitä nisäkkäitä, joita täällä liikkuu tuon lintujen ruokintapaikan lähettyvillä. Kuvittelin, että täällä tontilla liikkuu vain yksi orava. Otin vesselistä pari päivää sitten muutaman kuvan, ennen kuin koira hätisti sen puuhun ja pois tontilta.

Täällä kaverilla oli vielä melkein täysin harmaa talviturkki päällä. Ainoastaan jaloissa ja päässä näkyvissä ruskeaa väriä, mutta jalat ja pää kai oravilla pääsääntöisesti ovat ruskeahkoja - talviturkissakin. Mietin silloin, että kovin myöhään tämä yksilö kesäkarvaan vaihtaa.

Eilen sitten ruokintapaikalle saapui taas orava. Otin kuvan. Ja olen melkoisen varma, että kyseessä on eri yksilö.

En nimittäin usko, että minkään eläimen talviturkki vaihtuu noin nopeasti - päivässä. Vallankin kun tuolla toisella ei vielä ollut yhtään ruskeaa laikkua näkyvissä toissa päivänä. Mitenköhän lienee, pystyykö mikään eläin vaihtamaan turkin väritystä noinkin paljon päivässä - tuskin. Oravat ovat niin samannäköisiä, että niitä tuskin toisistaan erottaa, ellei ole jotain tuon tapaista todella näkyvää tuntomerkkiä.

Supikoiria ei tänä keväänä ole näkynyt. Lieko syynä se, että kuulemma tuossa lähistöllä joku onnekas metsämies oli ampunut viisi kappaletta samalta pellolta. Supit ovat ihan kivoja seurattavia, mutta sen viimesyksyisen kettukapiepisodin jälkeen en isommin niitä kaipaa. Tuo Ronja kun on vieläkin niin hömelö, että ihan varmasti menee tutustumaan, jos tähän lähistölle supi tulee. Viimeksi kun käytiin eläinlääkärillä, sain koko kesäksi Strongholdia, joten on se nyt periaatteessa tuolta syyhypunkilta suojattu. Mutta siltikään en toivo sen isommin tuttavuutta noiden otusten kanssa tekevän. Saattavathan ne kantaa jotain muutakin, jotain tauteja tms.

Sade sitten lakkasi myöhään iltapäivällä, mitään suurempaa urakkaa ei tälle päivälle enää kannattanut aloittaa. Sain sentään siirrettyä ne heinäturpeet, jotka jäivät lojumaan hedelmäpuiden istutuksen jälkeen pitkin pihaa. Niitä oli ihan riittävästi yhden isohkon painanteen täyttämiseen. Kyllä se pihakin siitä tasoittuu, pikkuhiljaa.