Heti aamulla kun ensimmäisen kerran, Ronja-neidin kanssa pistettiin nenämme ulos tuonne nollakeliin, säikähdin niin, että sydän pisteli volttia tuossa kurkun kohdalla hetken aikaa. Tuolta autotallin nurkalta nimittäin lähti pakosalle, kukas muu kuin herra rusakko. Ja totta kai, koira sen jäniseläimen bongasi välittömästi myös. Siinä sekunnin murto-osassa, mikä minulla meni tilanteen tajuamiseksi, ehti sydänparka tehdä niitä voltteja varmaan parikymmentä. Koiruus tietysti oli aivan täpinöissään - peräänhän se lähti, kukapa koiransukuinen otus ei lähtisi, kun jäniseläin mennä viipottaa tietä pitkin poispäin.
Tuossa tien vieressä on kuusiaita, joten ei se jänöparka edes metsään päässyt, ennen kuin se kuusiaita loppui. Vaan ah tätä onnea! Olen ilmeisesti sitten kuitenkin tehnyt jotain oikein tuota koiruutta kouluttaessani. Vaikka se lähtikin sen jänön perään, pysähtyi se viiden metrin päähän kuin seinään, kun karjaisin EI. Tosiaan siinä sekunnin parin kuluessa minulla jo mielessä kerkisi liikkua ajatus karanneesta koirasta, jota ei sitten enää mistään löydy. Kyllä sen huomasi, että Ronja neiti haikaili sinne jänön perään, mutta meni se sitten kiltisti asioilleen tuonne kesantopellolle. Ja takaisinkin se tuli valtavaa vauhtia, ei sille tullut enää mieleenkään, että lähtisi jänisjahtiin. Kyllä sai koiruus monta nakkia palkaksi kun sisälle tuli, ja koiruuden emäntä kupillisen kahvia hermojen rauhoittamiseksi moisen säikähdyksen jälkeen.
Aamu siis alkoi vallan dramaattisesti kuuden maissa ja jatkui aamukahvittelun jälkeen tervamaalausurakalla seitsemältä - minäkö aamuvirkku, en kai... Yksi lavakauluksista oli vielä käsittelemättä, se rikkinäinen. Ajattelin nyt kuitenkin sen tuonne kasvimaalle laittaa, ei kai se haittaa, vaikka siinä yksi lauta on haljennut, kestää sen minkä kestää. Seuraavaksi vähän siirtelin niitä jo valmiita lavakauluslaatikoita sun muita tilpehöörejä tuolla kasvimaan laidalle, saadakseni paremman käsityksen siitä, miltä se suunnittelemani keittiöpuutarha ihan oikeasti näyttäisi.
Tuli siitä otettua yksi huono kuvakin ja tuostahan ei ota Erkkikään selvää.
Jotenkin kaikki tavarat vielä ikään kuin levällään pitkin pihaa..
Otin sitten vielä iltapäivän puolella uuden kuvan vähän lähempää, ja nyt näyttää vähän siltä, että ei tainnut tulla loppusijoituspaikkaa noille tavaroille tuosta kohdasta. Jotenkin nuo viritykset eivät vaan istu tuonne. Kuvia siksi, että aion nyt illan mittaan kysäistä miehenkin mielipidettä asiasta. Ukkokulta on Pääkaupunkiseudulla nyt vielä viikonloppuun asti, joten parhaiten näkee pihan tilanteen näin netistä.
Hurjasti olen ehtinyt tehdä tänään, puoleen päivään mennessä jo sain kylvettyä vinon pinon siemenpusseja. Iso kasvilaatikko /kasvilava on saanut muutaman rivin kevätsipuleita riesakseen. Aloittelin sipulien siementen kylvämisellä, siellähän ennestään on jo viimevuotisia pillisipuleita hyvässä kasvun alussa. Laitoin nyt ensin Lilia -nimistä lajiketta muutaman rivin. Ihastuin ikihyviksi tuohon lajikkeeseen viime kesänä. Siemenet tilasin Thompson & Morgan nettikaupasta Brittein saarilta jo hyvissä ajoin alkuvuodesta. Lisäsin vielä porkkanaa sipulirivien väliin, sitä kivaa Purple Haze -lajiketta, eli violetteja porkkanoita. Porkkanat ja sipulit kasvatan mieluusti rinnakkain, hyötyvät molemmat tästä järjestelystä. Sipulit kun karkottavat pelkällä olemassaolollaan kaikenmaailman porkkanantuholaisia mm. porkkanakemppiä.
Kasvihuoneen seinälle laitoin jo pari parvekeruukullista yrttejä itämään. Toiseen ruukkuun laitoin kahta eri lajia basilikaa: tavallista ja sitä violettia. Toiseen sitten tulikin koko ruukullinen timjamia. Pikkuisiin istutusruukkuihin lähti kasvua aloittamaan mm. salvia, kurkkuyrtti ja laventeli. Toivottavasti itävät hyvin, tarkoitus olisi sitten siirtää ne kasvimaalle, jos itävät ja pääsevät kunnolla kasvun alkuun.
Kaiken tuon touhun lomassa tietysti piti koiraneidin kanssa kierrellä tonttia, se on melkeinpä jokapäiväinen juttu - tulee sellainen puolen kilsan lenkki minulle ja vähintään parin kilsan juoksut koiralle, se kun vispaa edestakaisin ja pyörii kuin väkkärä joka paikassa. Pihalla sitten kiinnitin huomioni siihen, että meillä näyttäisi olevan kukkapenkissä narsissejakin.
Minulla ei tuosta ollut minkäänlaista havaintoa, että tuolla noita olisi. Täällä pullahtelee maan pinnalle kaikenmaailman kasveja ja kukkia, joista en tiedä mitään.
Valkovuokotkin kukkivat täällä jo vihdoin ja viimein.
Tuolla pihan reunalla suurten varmaan satavuotiaiden kuusten juurella niitä näyttäisi olevan.
Niin ja sinivuokkojakin on. Mutta nepä eivät kasvakaan missään tavanomaisessa paikassa…
Tuolla niitä on takapihan puolella talon vieressä. Kasvavat ihan sokkelissa kiinni. Niin, täytyisi tuo takapihakin siistiä - haravoida nyt ainakin. Mistäköhän saisi lisää aikaa, vuorokauden tunnit kun ei tahdo riittää millään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti