Rinkeleitä, kalanpäitä ja ampuma-aseitakin…

Nyt se alkoi taas se aika vuodesta kun tontilta löytyy mitä ihmeellisimpiä asioita. Tässä on parin viime päivän ajan taisteltu kalanpäiden ja rinkeleiden kanssa. Taisteltu - koira kun haluaisi tietysti syödä ihan kaiken ruoan minkä ulkoa löytää. Enkä voi sitä kyllä moittiakaan, sehän on luontaista toimintaa koiransukuiselle eläimelle - ruoka löytyy luonnosta sen mielestä ja sillä siisti.

Rinkeleitä. Kokonaisia rinkeleitä on nyt löytynyt tästä lähiympäristöstä parin - kolmen hehtaarin alueelta aika uskomaton määrä. Niitä on tuolla kymmeniä. Ai miten niin rinkeleitä pellolla, metsikössä, pihamaalla, pusikossa ihan joka paikassa? En minä vaan tiedä. Mutta ihmetyttää, jostainhan ne sinne tulevat. On tuohon mielestäni kaksi mahdollisuutta. Joko tuolla lähistöllä oleva rinkelitehdas ei käsittele jätteitään asianmukaisesti ja eläimet kuljettavat sitten rinkelit tänne tontilleni. Tai sitten, jos tämä sama tapahtuisi jossain suuremmassa kaupungissa, ensimmäiseksi mieleeni tulisi eläintenvihaaja, joka kylvää myrkkysyöttejä pitkin maisemaa. Mutta tuo vaihtoehto jotenkin tuntuu epätodennäköiseltä täällä… Ja että rinkeleitä.. outoa.

Entäs ne kalanpäät sitten… Niitäkin on nyt tullut tämän viikon aikana kiskottua koiran suusta useampia. Tuon kalanpäiden ja muun perkuujätteen lähteen tiedän. Se on tuo lähin naapuri tuolla parinsadan metrin päässä, joka ilmeisesti heittelee perkuujätteet mihin sattuu. En tosin itse ole tuota toimintaa vielä päässyt omin silmin todistamaan, mutta kyllä se vaan niin on, että jos tuon jossain vaiheessa näen, ryhdyn kyllä toimenpiteisiin. On se prkl-e että täällä pitää koiraa käyttää eläinlääkärissä ja madottaa jatkuvasti moisen takia. Viime maanantaina viimeksi käytiin lääkärissä sen kanssa. Tulee vähän liikaa kuluja minulle tuosta. Siitä puhumattakaan, että hömelö kaiken suihinsa pistelevä koira sitten on kipeä. Ei kiva. Tuppukylätouhua.

Kaiken kukkuraksi sitten tänään vieläpä soittelin poliisillekin. Oli tuossa järvellä sellainen suurehkolla perämoottorilla varustettu vene. Eipä siinä mitään, vaikka ajoivatkin todella vauhdikkaasti, mutta kun vielä tuon lisäksi ammuskelivat penteleet noita vesilintuja.

Ihan sama minulle mikä kuulapyssy tai ilmapistooli tai mikä tahansa siellä oli käytössä, nyt on kuitenkin niin, että lintujen pesimäaika on käsillä ja kaikki lajit on rauhoitettu vapusta lähtien. Ja eipä tuo rannallaolijalle kovin kivaa ole kun järveltä kahdella aseella osoitellaan.

Jäi minulta sitten ne kuvat isokoskeloista saamatta, sen sijaan tuli pitkä rivi ammuskelukuvia. No, kuvat on lähetetty paikalliselle poliisille, toivottavasti edes puhuttelevat nuo sankarit.