Puskajuttuja ja omena-karviaismarjapiirakka

Täällä on vietetty viime ajat ihan puskissa vaan. Siis marjapuskissa. Alkavat olla kypsiä nuo viinimarjat ja karviaiset, enkä millään tahdo ehtiä niitä kaikkia keräämään. Ongelma on tietysti myös se, että kaikki mitä kerään on myös jollain tavalla valmistettava joko heti syötäväksi tai sitten pakastettavaksi. Tämän päiväisen karviaismarjasaaliin upotin omena-karviaismarjapiirakoihin. On muuten vinkeä makuyhdistelmä, itse asiassa vallan hyvä. Suosittelen.

Tämäkertaisen piirakan tein seuraavanlaisella ohjeella:

Omena-karviaismarjapiirakka

3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1,5 dl sokeria
2,5 dl maitoa
1 dl öljyä
2 pientä omenaa kuutiona
n. 3 dl karviaismarjoja

Kuivat kamat sekaisin ja sitten lisätään maito ja öljy. Marjat ripotellaan pinnalle. Uuniin 20-25 minuutiksi kahteensataan asteeseen. Ja hyvää tulee.

Tällä samalla ohjeellahan saa aikaan mahdottoman hyviä karviaismarjapiirakoitakin, jättää vain omenan ja vaniljasokerin pois sekä lisää marjojen määrän noin viiteen desilitraan.

Tekee tuo leipominen hyvää aina tuon puskissa roikkumisen välillä. Tulee vähän vaihtelua päivään. Vaan eiköhän sitä kohta olisi aika sukeltaa sinne puskaan taas.



Ja sitten se sanoi ”POKS”


Tuossa toissapäivänä ihmettelin pihalla liikkuessani kummallisia poks poks -ääniä. Ikäänkuin jotakin olisi rapissut ruohikkoon ja auton päälle. En sitten asiaan sen kummemin enää kiinnittänyt huomiota ennenkuin tuossa lapion kanssa kasvimaalle kulkiessani ropisin yllättäin itsekin. Siperianhernepensas se onnessaan poksautteli palkojaan auki ja viskoi siemeniään maailmalle ja paiskoi niitä ilosesti minunkin päälleni siinä kun sen ohi kävelin. Ihme puska.

Olikin ihan viimeiset hetket alkaa keräämään siemeniä siitä. Onneksi huomasin mitä se oli tekemässä - muuten olisi mennyt koko siemenshow ohi suun. Suurin osa paloista oli jo poksahtanut ja siemenet taivahan tuulissa. Kiiruusti hain astian, ja keräsin muutaman kourallisen palkoja siihen. Jätin sen sitten tuohon kasvarin viereen pöydälle siksi aikaa, kun kävin ne lapiohommat kasvimaalla tekemässä. Vaan kuinka ollakaan, ei mennyt kauaakaan kun ne pahuksen palot päättivät yksissätuumin poksahtaa siinä astiassa. Aikamoisella voimalla vieläpä. Koko muoviruukku hyppäsi alas pöydältä - niin vahva poksauttelu siellä oli käynnissä. Kaikki ne keräämäni siemenet ja palot siis levisivät pitkin pihaa. Eipä siinä sitten auttanut muu, kuin mennä ja hakea kannellinen astia ja eikun uudestaan palkoja keräämään.

Oli muuten yllätävän vaikeata, kun niitä palkoja sinne astiaan laittoi aina välillä sai aikaan sellaisen poksautteluketjureaktion, että jollei kantta olisi ollut, olisivat kyllä lennelleet pihamaalle. No nyt on paljon siemeniä, joista sitten voi alkaa kasvattelemaan pikkuisia siperianhernepuskia.

Olen ajatellut tehdä tuonne rajalle sellaisen siperianhernepensasaidan. On sen verran pitkä pätkä tuolla, että tulisi turhan kalliiksi ne pensaat taimina ostaa. Ja onhan mulla tätä aikaa - voin ihan hyvin ne itse kasvatella siemenistä asti. Ja onhan se kiva nähdä mitä siitäkin sitten tulee - onnistuuko vaiko ei. Nähtäväksi jää.