Jostain syystä nämä molemmat ovat kiertäneet tämän tontin melko hyvin. Ah tätä onnea, ei tappioita kasvimaalla - ei myöskään äkkiä katsottuna metsässäkään. Ei kyllä sitten ole tullut taivaalta alas sitä vettäkään tälle maapläntille. Siis jonkin verran on satanut, se myönnettäköön, mutta ei riittävästi ollenkaan. Illalla, sen ensimmäisen puhuririntaman mentyä lähes sateetta tästä yli ja ohi, kävin vielä kastelemassa kasvimaan. Ihan varmuuden vuoksi. Eikä mennyt hukkaan sekään kastelu. Ei sitä vettä sitten yön aikanakaan ollut tullut. Siis ei ainakaan tarpeeksi. Multa vaan pöllyää kasvimaalla heti aamusta, se on aika varma merkki siitä, että kosteutta kaivattaisiin lisää. On tämä ollut mielettömän huikea kesä. Alkukesästä sai taistella mutavellin ja märkyyden kanssa. Sitten se kääntyi täysin päinvastaiseksi. Nyt ihmetellään kun on niin kuivaa, niin kuivaa.
Sadettakin tosin saatiin torstaina. Muutama pisara. Ei edes lintulaudan katto kastunut kokonaan. Jäi vain sellaiseksi kivan läikikkääksi pisaroista. Kesti sitä ripottelua peräti puolisen tuntia, pisara silloin toinen tällöin. Eikä sitten illemmalla auttanut muu kuin painua puutarhaletkun kera kasvimaata kastelemaan.
Nyt sitten odotellaan kolmatta myrskyä. Täytyy vaan toivoa ja koputtaa puuta, että sekin menisi ohi tästä ilman että aiheuttaisi tuhoja, jos se sieltä sitten tulee ja toivottavasti ei edes tule..
Kirjoittelin tuossa jo aikaisemmin pienen babysiilin ja Gizmon kohtaamisesta. Tarjoilin siilinpoikaselle tuon ensikohtaamisen jälkeen kissanruokaa, johon se ihastui vallan mahdottomasti. Niin hyvin pikkuiselle tehdasvalmisteinen kissojen märkäruoka maistui, että nyt se reppana käy lähes joka päivä tarkistamassa juhannusruusupuskan alustan, josko tuolla tuota ihanuutta olisi taas. Voihan olla - ja varmaan onkin - että se käy ihan joka päivä, en vaan aina sitä huomaa, tai en ole juuri sillä hetkelä tässä ihan paikan päällä. On sillä pikkusiililläkin aikataulu, suunnilleen samaan aikaan se tulla touhottaa tuolta ruohikosta nenä vipattaen ja nuuskii nuo pensaiden alustat hyvin hyvin tarkkaan.
Pikkuinen on tosi tomera otus. Kun sitä lähestyy se kiertyy kerälle niin, että vain nenänpää näkyy ja alkaa puhista ja pomppia ja yrittää näyttää uhkaavalta. Mutta on se jo sen oppinut, että ruokaa sieltä mahdollisesti on tulossa, nykyisin se vilkuilee sieltä piikkiensä alta toisella silmällä aina välillä tuhistessaan, että jokos sitä olis sapuskaa.
Kun laitan sen lähettyville kasan kissanruokaa, ei se kauaa kerällä ole. Melkein samantien sieltä ilmestyy vähän enemmän nenää näkyviin. Sitten se siinä vähän aikaa ihmettelee nenä väpättäen, ja eikun syömään. Ei se välitä pätkääkään, vaikka siinä seisoisi puolen metrin päässä toimitusta seuraamassa. On se vaan niin ihanaa tuo kissanruoka.
Puutarhahommia ei ole paljonkaa tullut tehtyä. Mitä nyt kasteltua säännöllisesti. Varmaan tämä jatkuva kuumuus ja ajoittanen helle vetää vähän veteläksi itse kunkin. Piti ihan pitää välipäivä kun kunto alkoi olla vähän heikohko. Vaan leppäilemällähän noista pikkuvaivoista selviää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti