Kesäkurpitsan keräilyä ja haavojen hoitoa

Kesäkurpitsat jatkavat samaan tahtiin kuin aikaisemminkin, kasvavat kohisten. Eilen sitä ei sitten kasvimaalle juuri mentykään, tarkoitus oli kyllä keräillä yli-isot kesäkurpitsat jo pois, mutta kuinkas sitten kävikään. Sattui sellainen pikku tapaturma - meinasin amputoida isovarpaani juuresta kotikonstein. Tippui tosi terävä Kokki-veitsi isovarpaalle poikittain leikkuupinta alaspäin sillä seurauksella, että terkkarillehan siitä oli lähdettävä. Ihan kohtuukokoinen haava, neljä tikkiä siihen läiskästiin kymmeneksi päiväksi. Täällä sitä nyt ikäänkuin könkätään yksijalkaisena.

Tänään sieltä penkistä sitten tuli kerättyä korillinen kesäkurpitsoita. Tuommoisia isoja ne nyt ovat kaikki, mitä tänään keräsin.

Tietysti joku saattaa ihmetellä, miksi annan niiden kasvaa noinkin isoiksi. Kesäkurpitsahan periaatteessa on parhaimmillaan silloin, kun se on noin kolmasosan noiden koosta. Mutta kyllähän se asia nyt on niin, että käyttötarkoitus sen korjuukoon ratkaisee. Täällä käytetään pienet ja kiinteät kesäkurpitsat raakana salaatteihin ja sellaisiin ruokiin, missä ainesten tuleekin olla kiinteitä. Nuo isot ja vähän höttöisemmät käytetäänkin sitten sellaisiin sapuskoihin, mihin ainesten tuleekin olla vähän höttösempiä. Eli täällä on nyt tehtailtu mm. kesäkurpitsalettuja, kesäkurpitsapannukakkuja ja kaikenlaisia laatikkoruokia. Nam!

Niin hullua kuin se onkin, myös taimihakkurit pitävät kesäkurpitsasta. Isompi kissani jopa syö sitä raakana. Pienempi ei sentään syö, mutta nuuskii pitkään ja hartaasti jos kesäkurpitsaan törmää. Niin, ja sitten siirtyy syömään sipulinvarsia, jos niitä on tarjolla. Niinpä niin, neiti suorastaan rakastaa sipulia, tai siis sipulin vihreitä osia. Ne katoavat parempiin suihin hetkessä, jos ei ole varuillaan.

Aina kun pellolta jotain sisään tuo, Gizmo omii ne välittömästi. Tuossa kuvassa meneillään tauko korien kiertämisessä. Valehtelematta se tutki noiden korien sisältöä ainakin kymmenen minuuttia putkeen, kierteli ja kaarteli ja ilmiselvästi mietti, että onkohan se sisältö toisenlaista tuolta toisesta suunnasta katsottuna. Yleensä se myös yrittää itse koriin sisälle.

Tuossa jokin aika sitten otin kesäkurpitsa-kevätsipuli-persjila pannukakun uunista. On se muuten hyvää. Ainakin pienemmän taimihakkurini mielestä. Meidän kissaneiti nimittäin ahmii tuota pannaria niin kuin ei olisi muuta ruokaa ikinä nähnytkään. No, nyt se on todistettu - osaan ainakin valmistaa - kissanruokaa :)