Lomaa puutarhahommista ja vähän isompi pieni paluuylläri

Pakko oli käväistä pääkaupunkiseudulla ja pitää muutaman päivän pakollinen loma puutarhahommailuista. Takaisin tultua ensimmäinen homma tietysti oli kasvien kastelu ja pikainen sadonkorjuu rupeama. Ruohikossa odotti mukava yllätys. Mahdottoman isoksi paisunut kurpitsa. On muutamassa päivässä mokoma ottanut sellaisen kasvupyrähdyksen ettei ole tosikaan.

Tämä taas sarjassamme niitä kasveja, joiden ei odotettu tekevän lehtien lisäksi yhtään mitään muuta. No, näillä näkymin ainakin muutama kurpitsapiirakka saadaan, sitten syksymmällä.

Tuli tuolta vielä kerättyä viitisen kiloa kesäkurpitsoita, parin kilon spagettikurpitsa, neljänneskilo papuja ja vähän kaikkea muuta kivaa pientä, kuten sipuleita ja persiljaa. Ihan kivasti noista muutaman aterian saa. Kurpitsat, siis kesäkurpitsat ja spagettikurpitsa ovat olleet mahdottoman satoisia. Tuossa viikonloppunahan raijasin sellaiset hulppeat viitisenkymmentä kiloa molempia lajeja etelään. Olisi siellä pellolla ollut enemmänkin kerättävää kesäkurpitsoitakin jäi penkkiin vaikka kuinka paljon samoin spagettikurpitsoita. Myöhäisestä ajankohdasta johtuen en niitä sitten kerännyt vielä tänään, en olisi niitä kuitenkaan ehtinyt käsittelemään. Kypsät tomaatit sentään keräsin kaikki. Tällä kertaa sitten tuli vajaa kilo kirsikkatomaatteja - vähän jokaista lajia, mitä tuolla kasvamassa on. Katsotaan sitten huomenna, josko sitä taas aloittaisi ruokien tehtailun pakkaseen.

Villieläinpuolella mielenkiintosta tänään oli se, että tänään vierailjoina oli kaksi lajia, joita en täällä aiemmin ole nähnyt. Iltapäivällä tuohon pihaan ajettuani, ihmettelin mikä ihme ääntelee kuin keuhkotautinen koira. Kummallinen koiran haukunnan ja variksen rääkkymisen välimuoto se ääni oli. En sitä sitten osannut yhdistää yhteenkään tuntemaani eläimeen. Selvisipä sekin sitten hetken päästä. Korppihan se. Ei ole täällä aikaisemmin korppeja näkynyt. Toinen jännä juttu oli se, että hetikohta korpin ylilennon jälkeen tuohon pihamäntyyn lensi käki. Eli kaksi harvinaisempaa vierailijaa melkein samaan aikaan. Pikkusiilikin tohisteli tontilla tuossa illansuussa. Katselin sen touhuja jonkin aikaa ikkunasta. Ihan selkeästi se kävi läpi kaikki ne paikat, missä sille on aikaisemmin ollut kissanruokatarjoilua. Käväisin sen sitten ruokkimassa. Tapansa mukaan se taas puhisi ja pomppi kuin isompikin vaarallinen villieläin. Ihan vaan vähän aikaa. Kyllä se tuhina ja ärinä aina loppuu, viimeistään siihen kun ensimmäinen kissanruokapala tipahtaa maahan. On ne jänniä nuo villit elukat. Varsinainen eläintarha.