Munakoisosato tänä vuonna on melko vaatimaton, verrattuna viime vuotiseen. Osittain syynä on se, etten ole tuon kipeän käpäläni kanssa juuri paljonkaan niistä pystynyt huolehtimaan. Pellolla kasvavat koisot hukkuvat rikkaruohoihin ja sieltä ei satoa juurikaan tule. Astioissa kasvavissa sen sijaan on jotain vähän enemmän, mutta omat harminsa on niilläkin.
Muutamia tuollaisia sieviä pieniä koisoja tuolla olisi jo kerättäväksi asti. Kyllä niistä muutaman sapuskan saa, eli olen ihan tyytyväinen tulokseen. Väittävät nimittäin täälläpäin, ainakin nuo naapurit, että näillä leveysasteilla on turha kuvitellakaan saavansa munakoisoja ollenkaan. No olenpa nyt sitten kahtena peräkkäisenä vuonna todistanut tuonkin väitteen vääräksi. Ihan vaan noita on kasvateltu ulkosalla ja avomaalla.
Eli ihan hyvin osa noista munakoisoista voi, mutta on tuolla sitten vielä enemmän niitä, joilla ei kaikki asiat olekaan niin hyvin. Kuka lie pistänyt poskeensa koisoparkaa…
Turkish Orange -munakoisoni tekee kyllä kiitettävästi hedelmiä myös, mutta reppana on vähän vaikeuksissa sekin.
Lehdet ovat reikiä täynnä, ja osassa hedelmiäkin on syömäjälkiä.
Ja tänään se sitten selvisi kuka tuolla on ollut asialla.
Tuollaisia toukkia sieltä sitten löytyi. Lajimääritys jää tekemättä, kun en tuonnäköistä toukkaa osaa oikein sijoittaa mihinkään, joku perhonenhan se on - mutta mikä...
Ensi vuonna varmaan täytyy ottaa käyttöön järeämmät aseet noita tihulaisia vastaan. Ei taida ihan riittää pelkkä mäntysuopavesi ja nokkosvesi näiden häätämiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti