Kasvimaalla, vanha pari vuotta sitten tehty nelimetrinen kasvilaatikkokin alkaa näkyä jo lumen alta.
Olen muutaman viikon ajan umpikateellisena lukenut muiden blogeja ja katsellut kuvia kukkivista krookuksista ja maasta pilkistävistä taimista. Täällä nelosvyöhykkeellä lunta on ollut vielä viime viikkoon asti niin paljon, että ei ole ollut toivoakaan mistään vihreästä. Sitä on saanut olla ihan onnessaan, jos jostain pälvestä on paljastunut vihreä tuppo ruohoa.
Tässä on ollut pari lämmintä päivää ja hups, on niitä kukan alkuja nyt täällä meilläkin.
Hennon vaalean vihreät liljan varret alkavat työntyä maasta. Lajista minulla ei ole mitään käsitystä, tiedän vain, että keltaisia liljamaisia kukkia tuo tekee sitten heinä-elokuulla.
Narsissikin on intoutunut kasvamaan.
Nämä ryökäleet kasvavat kukkapenkin vieressä. Ovat siis lähteneet vuosien varrella vaeltamaan omin avuin pihamaalle. Pitäisi varmaan nämäkin siirtää jossain vaiheessa.
Tänä vuonna ehkä pitäisi keskittyä enemmän tuohon pihan kukkapopulaatioon. En noita penkkejä juurikaan ole hoitanut, olen keskittynyt enemmän tuonne hyötykasvipuolelle. Ehkä tänä vuonna olisi viimeinkin jo aika käydä käsiksi kukkiviin kasveihin ja kukkapenkkeihin.
Muistaakseni Mari Mörö sanoi jossain kirjassaan, että puutarhahommat eivät ole hätäisten hommia. Ja että puutarhassa pitäisi hyväksyä luonnon omat valinnat. Ymmärsin sen omalta kohdaltani mm. niin, että sinne tänne leviävät akileijat ja sormustinkukat eivät välttämättä ole pahaksi, eikä niitä siten tarvitse kaivaa ja siirtää samaan penkkii. Ei se onnistu kuitenkaan.
VastaaPoistaTäälläkin on suurin osa kukista saanut rehottaa ja levittäytyä ihan omin avuin. Tosin nuo narsissit ovat niin pahasti tuossa kulkuväylällä jo, että jos ne haluaa säilyttää on ne siirrettävä sivumpaan.
VastaaPoista