Talvivaurioita - osa I

Näin keväällä, kun lumet alkavat pikkuhiljaa sulaa, tulee tarkasteltua talven aiheuttamat vahingot sitä mukaa kun lumi vähenee. Vielä eivät ole perennapenkit paljastuneet lumen alta, joten siltä osin täällä eletään jänniä aikoja. Puita on jo päässyt tutkailemaan, ne hedelmäpuut, jotka istutin viime keväänä, näyttäisivät voivan ihan hyvin. Samaa ei voi kyllä sanoa tuolla pellon reunalla kasvavista Terijoen salavista. Jo viime talven jälkeen ne olivat muuttaneet kasvutapaansa vähän enemmän maanläheiseksi.

Tämän talven aikana salavat ovat todella kärsineet lumikuormasta. Nyt siellä on pystyssä kasvavia oksia huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin.

Napsin sieltä viime keväänä pistokkaita, niistä oksista, jotka olivat lähes poikki. Mutta en mitään radikaaleja leikkausoperaatioita suorittanut. Toivoin, että nuo puskat olisivat toipuneet siinä sitten kesän mittaan. Vähän paremmin ne sitten syksyllä jo voivatkin, eli leikkaaminen sitten jäi siihen pistokkaiden ottamiseen.

Pajun sukuiset kasvit lähtevät tosi hyvin kasvamaan, sen sain jälleen kerran huomata. Laitoin oksat ämpäriin talteen, tarkoitus oli niitä sitten tökkiä maahan, kunhan tulisi sopiva keli. No, eivät ne kauan siinä ämpärissä kerinneet olla, kun oksat alkoivat tehdä innolla juuria ja vieläpä ennätysnopeasti. Jäivät sinne räystään alle kevätsateeseen, eli vettä sitten niille riitti. Istuttelin niitä sitten ruukkuihin sitä mukaa, kun juuria ilmestyi. Tuolla ne pikkuiset salavat ovat talvehtineet kasvihuoneessa ruukuissaan, kun unohdin ne sitten autuaasti koko kesäksi. Syksyllä pääsivät kasvihuoneen suojiin, kun syyssiivousta pihapiirissä tehtiin.

Tässä täytyy kohtapuoleen kaivaa taas puutarhasakset ja oksasaha valmiiksi. Pistokkaita on tiedossa kasapäin taas. Nyt nuo salavat jo varmaan täytyy leikata melko alas. Sama homma täytyy viimeinkin tehdä tuolle siperianhernepensaalle, taidanpa kokeilla kasvattaa sitäkin pistokkaista, vaikka väittävät, ettei se onnistu.