Tämän aamun positiivinen yllätys oli se, että aurinko oli nousemassa tuolta järven takaa, vaikka älyttömän aikaista olikin. Joten jess! sain hörpittyä aamukaffet auringonvalossa. Jännää oli, että vaikka oli jo valoisaa, molemmat koirat vain jatkoivat uniaan peteillään, vaikka tulin alas. Kissa sen sijaan jolkotti perässäni. Jäi sitten tuonne rappuun maukumaan, kun olin sulkenut yläkerran oven. Pitihän se sieltä päästää, kuka nyt sellaista mouruamista aamutuimaan jaksaisi kuunnella. Olin jo varautunut varsinaiseen kilpajuoksuun, molemmat koirat kun nukkuivat tuolla oven vieressä. Vaan kuinka ollakaan. eivät ne korvaansakaan lotkauttaneet, vaikka Gizmo-herra kävi molempia moikkaamassa, ennen kuin saapasteli keittiön pöydälle lintulautaa tuijottamaan.
Kevään ensimmäinen mustarastaskin on ilmoittautunut ruokintapaikalla. Tämä mustarastaskoiras on arka kuin mikäkin, vähänkin jos liikahdan sisällä, se lentää karkuun. Seurailin sitä tuossa jonkin aikaa, hyvin tuntui siemenet poijjaalle maistuvan.
Tuolla se ruokaili sulassa sovussa kahden oravan kanssa useampaan otteeseen aamupäivällä.
Onneksi täällä ei ole satanut lunta, kuten etelämpänä, täällä on ollut jo muutaman päivän mahdottoman hyvä hankikanto. Sitä se teettää kun on päivällä lämpöasteita ja yöllä heittää pakkasen puolelle. En muuten edes muista koska olisi viimeksi näin hyvä ollut, lumi kantaa meikäläisenkin ihan kevyesti. Ja koirat tykkäävät - tuolla ne mennä viipottavat pellolla kuin hullut, ihan joka ulkoilukerta.
Koiruudet siis painelevat pää kolmantena jalkana tuonne pellolle - parin sadan metrin päähän. Päivän toisella ulkoilukerralla otin sitten kameran mukaan ja laitoin siihen varmuuden vuoksi pitkän putkenkin, ei niistä muuten kuvia olisi saanut, ellei olisi ollut pitkä polttoväli.
Ronja painelee tuonne pitkälle, parinsadan metrin päähän aina edeltä…
Tyttö ottaa tosi mahtavia loikkia ja vauhti on varmaan vinttikoira luokkaa =).
Sitten kun se pääsee tarpeeksi pitkälle pihasta, jää se odottamaan, josko tuo kaveri tulee perästä. Lähtötilanne parinsadan metrin päässä pellolla: Leiki mun kaa!!
Ei sitä pentukoiraa kauan tarvitse houkutella…
Rocky parka vaan tuppaa aina välillä uppoamaan lumeen..
Sitten sitä taas mennään ja lujaa…
Ronja pienempänä ja kevytrakeisena koiruutena painelee parikymmentä metriä Rockyn edellä.
Käännöksissä toinen sitten saa vähän etumatkaa kurottua kiinni…
Mutta ei siinä kauankaan mene kun Ronja taas jättää pojan pitkälle taakseen.
Hauskinta kai sitten on se, kun toinen huohottaa ihan kintereillä…
Tiukkoja käännöksiä tehdään suuntaan jos toiseenkin…
Ihmeen kauan ne jaksavat tuolla juoksennella. tuollaisen huhkimisen jälkeen molemmat koirat sitten nukkua retostavat loppupäivän.
Näin sitä millä mennään eikä meinata kun on hankikanto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti