Hiljaiseloa

Yksinäinen mustarastaskoiras on sitten jäänyt tuohon ruokabaarille notkumaan. Siellä se reppana kyyhötteli jo puoli kuuden aikaan aamulla, kun alakertaan tulin. Muita lintuja siinä ei viime aikoina ole isommin käynyt. Liekö käynyt niin, että ovat löytäneet paremman baarin, vai mahtaisiko tuo tontilla viihtyvä kanahaukka vaikuttaa asiaan.

Hiljaista on ollut muutenkin, mitä nyt muutaman kerran päivässä matelee juna tuosta ohi. Kyllä, niitä menee siellä näin  pääsiäisenäkin, pitkän perjantain saldo oli kaksi junaa.

Tuossa parin sadan metrin päässä siis kulkee rautatie, sellainen lyhyt radanpätkä, vajaat seitsemän kilometriä. Liikennettä siinä ei ole juuri ollenkaan, itse asiassa henkilöliikenne on lopetettu jo vuosikausia sitten. Wikipedian mukaan vuonna 1936. Mitenköhän on, pitääkö paikkansa, muistan että olisin pienenä matkustanut mummoni kanssa lättähatussa tuolta keskustasta tähän meidän ylikäytävälle. Liekö sitten ollut joku erikoistapaus tai jotain, mene ja tiedä.

Meni vuosikausia, että siinä ei liikkunut junan junaa, mutta viime vuosina liikenne on vilkastunut ja parhaimpina päivinä siinä saattaa kulkea kolmekin puutavaralla lastattua junaa.

On se kyllä sen verran kaukana tuo rata, ettei tuo junaliikenne haittaa yhtään. Onpahan jotain tapahtumaa päivän mittaan, kun tulee seurattua junien ohiajoa.

Tosin joka ikinen kerta kun tuosta juna ohi menee, pelkään että jompikumpi koirista saa päähänsä mennä junaa moikkaamaan tai muuten vaan ihmettelemään. Nyt hankikannolla nuo koirat painelevat tuonne pitkälle leikkimään ja juoksemaan heti kun ulos pääsevät. Noista toheloista kun ei tiedä mitä saava päähänsä, toivottavasti kumpikaan ei tuonne keksi lähteä.

Tuonne radan ja pellon väliin pitäisi se aita saada. Vaihtoehtoja on muutama: pensasaita, verkkoaita tai pajuaita... Vähän mietityttää, tulee meinaan aidalle mittaa melkoisen paljon. Mikäköhän mahtaisi olla järkevin ratkaisu..