Taimikasvattamo vaaravyöhykkeellä

Taimihakkurini Kiya on valpastunut, ihan kuin se olisi herännyt talviunesta. Tänään se kierteli nyt jo ihan päiväsaikaan pitkin huushollia levottoman oloisena. Tavallisesti se tulee vasta myöhään illalla alakertaan, niihin aikoihin kun minun pitäisi siirtyä yläkertaan unten maille. Se siis tulee ihan joka ilta minua hakemaan ja tekee kyllä selväksi, että nyt olisi aika siirtyä ylös. Nyt äsken tyttö hoksasi tuolla ikkunalaudalla kasvavat taimet.

Onneksi tuossa satsissa on mukana aika voimakastuoksuisia yrttejä, voi olla, ettei vihreät nyt sille kelpaakaan.  Tomaatteja se tosin on pistellyt poskeensa aikaisemmin, mutta toivotaan nyt, että basilikan ja timjamin vierestä ei tomaatitkaan kelpaisi.

Ja niinhän siinä sitten kävi, sen verran että selkäni käänsin eli kirjoittelin tätä juttua pari minuuttia pitämättä sitä silmällä, ja johan oli tuhotyöt tehty.

Siinä nyt sitten meni Sweet 100F1:n taimet. Pahuksen katti.

Olen pitänyt nuo ruukut tuossa olkkarin länsi-ikkunalla, siihen kun parhaiten tähän aikaan vuodesta tulee valoa. Harmittavasti tuo ikkuna on etupihalle päin, joten trafiikki tuolle ikkunalaudalle on melkoinen eli ovat nuo taimet olleet vaaravyöhykkeellä ennenkin. Molemmat koirat kun ryntäävät pienimmästäkin oudosta äänestä tuohon ikkunalle katsomaan, josko joku olisi pihaan vaikka tullut. Siinä ne sitten seisovat etutassut ikkunalaudalla ja jättävät mahdottomia nenänkuvia ikkunalasiin. Olen tuonkin lasin tänään jo kahteen otteeseen pessyt. Ei uskoisi pestyksi kun vasten auringonvaloa katsoo.

Semmoista se on kun on lemmikkejä, aina sattuu ja tapahtuu, mutta eipä auta valittaa, lemmikit on kivoja =).