Aamukahvin valumista odotellessani istuin taas tapani mukaan keittiössä tuijotellen järvelle. Yksinäinen rusakko siellä mennä viipotti pitkin jäätä. Tuli tuohon ihan lähelle ja katosi sitten tuonne metsään. Ruokabaari alkoi pikkuhiljaa täyttyä, kuten aina auringonnousun aikaan. Ensimmäiset ruokailijat alkoivat valumaan paikalle, orava viipotti hankea pitkin pähkinöitä syömään ja vihervarpuspariskunta asettui lintulaudalle aamiaiselle.
Tänä aamuna olikin vallan mielenkiintoinen ilmiö tuolla itäpuolella järveä. Kirjoittelin eilen, että oli aivan mahtavan näköinen auringonnousu. Verrattuna tämänaamuiseen eilinen oli sittenkin vallan pliisu.
Aikas dramaattisen näköinen maisema aamulla kuuden maissa. Ei tuosta kyllä äkkiseltään pysty sanomaan onko kyseessä auringon nousu vai -lasku, ellei tiedä.
Aamukaffen jälkeen vein koiruudet ulkoilulle. Jostain tuolta lännestä kuului kurkien huutoa, järvellä möykkäsivät joutsenet, mustarastas vihelteli pihakuusessa ja käpytikat koputtelivat kilpaa, toinen sähköpylväässä toinen männyssä. Talitiaiset virittelivät varsinaisen kilpalaulannan, joka yltyi ja yltyi sitä mukaa kun aurinko nousi. Kevään merkkejä siis melkoisesti ilmassa…
Sisälle tultua piti ihan selata vanhoja blogikirjoituksia, kävin kurkkaamassa mitä on edellisvuosina tapahtunut huhtikuussa. Ei tää nyt sitten kuitenkaan niin masentavaa olekaan, on täällä viime vuonnakin ollut puoli metriä lunta huhtikuun alussa. Jotenkin sitä vaan niin innoissaan tässä odottaa kunnon kevätkelejä, lumen sulamista ja rapsutushommia puutarhassa, että kuvittelee kevään olevan todella myöhässä. Kai se sieltä tulee, se kevät, joskus.
Lähetän sinulle Hyvän mielen haasteen
VastaaPoistaListaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä vaikka sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa ja jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää.
Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).