Kukkia ja kummallisuuksia

Meillä ei ole vielä ennätetty nurmikon leikkaukseen ja ihan hyvä niin, sieltä nimittäin löytyy kakikenlaisia karkulaisia. Huomasin eilen kummallisen näköisen orvokkimättään keskellä nurmikkoa. Tarkemmin tuota silmäiltyäni tulin siihen tulokseen, että kyseessä on ihan pakko olla jokin taantunut lajike tai sitten jonkinlainen risteymä. Siemenistä ne tuonne ovat levinneet, veikkaisin.

Kuva ei ole ihan prikulleen väriensä puolesta luonnonmukainen, käytännön syistä, eli työajoista johtuen joudun noita kuvia napsimaan viikolla vasta myöhään iltapäivällä, mutta keltavihreä tuo kukka luonnossa on.  En vastaaviin ole missään törmännyt. Ihan tuo on mielenkiintoinen viritys.  Taidan ottaa talteen, viimeistään sitten kun siementää ja mahdollisesti pelastan tuolta nurmikolta jo ihan pkapuoliin.

Tuossa äsken tein kierroksen ”tiluksilla”.  Vähän joka puolella kukkii.

Marjatuomipihlajat ovat täynnä valkoisia kukkia.
Samoin nuo angervot vai mitä lie.

Joku joskus täällä blogin kommenteissa kertoi mikä tuo puska on, mutta en kuolemaksenikaan enää muista.

Raparperikin intoutui parissa viikossa pukkaamaan kukkavartta.

Nuo täytyy tuolta käydä noukkimassa pois, heti kun seuraavan kerran tuonne pihalle menee.

Nyt alkaa jo ahdistaa, kun ajattelee sitä työmäärää, mikä tuolla tekemättömänä odottaa.  Vaan perjantaina olisi viimeinen työpäivä ja sitten alkaa loma, ehkä sitten on enemmän aikaa pihahommiinkin.

Kun lakkais satamasta

Viime viikon sääennuste oli masentavan näköinen, sadetta, pilvistä, sadetta ja vielä enemmän pilvistä ja koleaa tottakai. Ei sen puoleen, suunnilleen samanlaista ennusteen mukaan tulee olemaan seuraavat kymmenen päivää. Sadetta siis. Mieskin tuli tänne pitkästä aikaa, ihan sillä ajatuksella vähän pitemmäksi rupeamaksi, että saa tehtyä nuo raskaammat puutarhaan liittyvät työt. Vaan niinhän se on, että onnistuu aina sateiden sattuessa tulemaan kustannuspaikalle, joten vähän on ollut hakusessa ne hommat, mitä on voinut tehdä.

Päärynäpuu sentään saatiin istutettua perheen nuorisoedustajan kanssa jo edellisenä viikonloppuna.

Toivottavasti tämä yksilö nyt selviytyy pitemmän aikaa, kuin se aikaisempi. Tämä nyt on vähintään kolme kertaa niin suuri kuin se edellinen, joten on todennäköistä, että selviää. Täytyy vaan muistaa suojata paremmin syksyllä, ettei rusakot taas napsi oksia parempiin suihin. Tosin edeltäjälleen kävi hassusti vasta keväällä ja sen jälkeen kun olin onnessani jo käynyt toteamassa, ettei uusille hedelmäpuille ollut talven aikana tapahtunut mitään.

Siperianpajutkin saatiin maahan, mutta saas nähdä miten niidenkin käy. Olisi pitänyt muokkailla sitä pellonnurkkaa jo syksyllä. Pikkuserkku kävi traktorin ja karhin kanssa tortaina muokkaamassa tuon kasvimaan paikan. Loput, mitä siellä nyt on pitää sitten raivata käsipelillä ja puutarhajyrsimellä. Mutta kasvimaan osalta näyttää hyvältä silti, mahdollisesti saan jo sipulit maahan ihan pikapuoliin, jos nyt jollain opilla saisi tuon pellon kuivemmaksi näiden sateiden jälkeen. Meinaan, sinne kun nyt uppoaa nilkkoja myöten mutaan.

Piipahdettiin Pajutilalla

Tänään aamutuimaan haettiin Syvälahden pajutilalta Vesannolta sata kappaletta Siperian pajun pistokkaita. Oli ihan mukavaa ajella tuonne pajutilalle, aurinko paistoi ja aamupäivästä oli ihan mukava autossa istuskella. Matkaahan tuonne oli, mutta joskus on ihan kiva tehdä päiväreissuja lähikuntiin.

Pajutilalla asiakaspalvelu oli äärettömän hyvää, viihdytyksestä vastasi talon kollikissa, joka tuli heti tervehtimään. Vallan hurmaava otus ja voi miten ystävällinen. Tilalla oli myynnissä myös kaikenlaisia erilaisia pajutöitä ja linnunpönttöjä ynnä muuta mukavaa. Yhden linnunpöntön ostin sitten kokeeksi, oli vähän erilainen ratkaisu näissä kun normipöntöissä. Samalla sitten tuli tilattua kaksi telkänpönttöäkin, jotka tilan isäntä niiden valmistuttua toimittaa ihan kotiovelle. Voiko parempaa palvelua olla? Jos liikutte tuollapäin Suomea, voin suositella paikkaa yhdeksi käyntikohteeksi. Heillä on siellä ihan opastettuja parin tunnin kierroksiakin, niistä tosin pitää isäntäväen kanssa sopia etukäteen.

Pajun pistokkaat ovat noin 25 sentin pituisia oksanpätkiä siisteissä nipuissa. Hintakaan ei päätä huimannut, 35 senttiä kappale.

Piti siis ottaa noita pieniä pistokkaita, olin liian myöhään liikkeellä, jos olisin pitkiä piiskataimia halunnut, ne olisi pitänyt tilata jo syksyllä. No, paju on nopeakasvuista, ensimmäisenä vuonna noiden pitäisi kasvaa parimetrisiksi. Seuraavana vuonna ne sitten jo lähentelevätkin neljää metriä. Eli ihan kivasti noista varmaan sitä pajuaidan pätkää voi ruveta rakentamaan sitten aikanaan, kunhan tuota pajumateriaalia on tarpeeksi.

Paluumatkalla pysähdyttiin koskelle, kun haluttiin nähdä, joko iso järvi on sula. Bongailtiin siinä vähän lintuja ja kuvattiin muutama, ennen kuin jatkettiin matkaa.

Paljon oli erilaisia rastaita maisemissa jo, punakylkirastaat näyttivät olevan enemmistönä.

Poikettiin vielä tullessa tuossa lähipuutarhalla hakemassa uusi päärynäpuu tuon rusakon tuhoaman tilalle.

Saatiin yksi parimetrinen päärynäpuu samalla hinnalla kuin sata pajupistokasta. Tuolla sitä nyt sitten olisi istutettavaa, sata tikkua ja päärynäpuu =).

Talvivaurioita - osa I

Näin keväällä, kun lumet alkavat pikkuhiljaa sulaa, tulee tarkasteltua talven aiheuttamat vahingot sitä mukaa kun lumi vähenee. Vielä eivät ole perennapenkit paljastuneet lumen alta, joten siltä osin täällä eletään jänniä aikoja. Puita on jo päässyt tutkailemaan, ne hedelmäpuut, jotka istutin viime keväänä, näyttäisivät voivan ihan hyvin. Samaa ei voi kyllä sanoa tuolla pellon reunalla kasvavista Terijoen salavista. Jo viime talven jälkeen ne olivat muuttaneet kasvutapaansa vähän enemmän maanläheiseksi.

Tämän talven aikana salavat ovat todella kärsineet lumikuormasta. Nyt siellä on pystyssä kasvavia oksia huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin.

Napsin sieltä viime keväänä pistokkaita, niistä oksista, jotka olivat lähes poikki. Mutta en mitään radikaaleja leikkausoperaatioita suorittanut. Toivoin, että nuo puskat olisivat toipuneet siinä sitten kesän mittaan. Vähän paremmin ne sitten syksyllä jo voivatkin, eli leikkaaminen sitten jäi siihen pistokkaiden ottamiseen.

Pajun sukuiset kasvit lähtevät tosi hyvin kasvamaan, sen sain jälleen kerran huomata. Laitoin oksat ämpäriin talteen, tarkoitus oli niitä sitten tökkiä maahan, kunhan tulisi sopiva keli. No, eivät ne kauan siinä ämpärissä kerinneet olla, kun oksat alkoivat tehdä innolla juuria ja vieläpä ennätysnopeasti. Jäivät sinne räystään alle kevätsateeseen, eli vettä sitten niille riitti. Istuttelin niitä sitten ruukkuihin sitä mukaa, kun juuria ilmestyi. Tuolla ne pikkuiset salavat ovat talvehtineet kasvihuoneessa ruukuissaan, kun unohdin ne sitten autuaasti koko kesäksi. Syksyllä pääsivät kasvihuoneen suojiin, kun syyssiivousta pihapiirissä tehtiin.

Tässä täytyy kohtapuoleen kaivaa taas puutarhasakset ja oksasaha valmiiksi. Pistokkaita on tiedossa kasapäin taas. Nyt nuo salavat jo varmaan täytyy leikata melko alas. Sama homma täytyy viimeinkin tehdä tuolle siperianhernepensaalle, taidanpa kokeilla kasvattaa sitäkin pistokkaista, vaikka väittävät, ettei se onnistu.