Vetistelyä

Toissayönä oli sataa ropistellut huimat 15 milliä vettä. Sen, että on satanut huomasi heti. Kasvismaalla oli yön aikana tapahtunut hulppeaa kasvua - rikkaruohojen siis. Pahuksen juolavehnät olivat puskeneet muutaman sentin versot ja ai että oli jo vihreetä joka paikassa. Harmi vaan, että vain rikkaruohot äityivät kasvamaan. Kaiken huipuksi vielä illalla myöhään kastelin kaikki kasvit, kun kuvittelin, että hienot kelit jatkuvat. Aamu valkeni jossain vaiheessa aivan uskomattoman harmaana ja varsin viileänä. Puutarhamotivaatio nollassa, tuonnekko siis pitäisi mennä juolavehnäntappohommin jossain vaiheessa. Ei isommin innosta moinen, sateella ainakaan. Vettä sittemmin tiristeli vielä toiset 15 milliä, joten kohtuullisen vetisissä lukemissa oltiin, Onneksi veden tulo oli sen verran verkkaista kuitenkin, että kaikki imeytyi hyvässä järjestykessä maahan, eikä lammikoita jäänyt peltoon yhtään.

Jokunen päivä sitten kiertelin ”tiluksilla” kameran kanssa, ja muutama kuvakin tuli otettua, vaikka jotenkin tuntui siltä, ettei kuvattavaa juurikaan ollut.

Roikkuorvokeissa (amppelissa) pörisi vallan mahdottomasti kaikenlaisia öttiäisiä.

Pitihän siitä suurimasta ötökästä kuva ottaa, tuo kaiketi on jonkinlainen kukkakärpänen.

Vanha koristeparsa on lähtenyt valloittamaan maailmaa.

Tänä aikana kun olen täällä tiiviimmin asustellut, se on tuplannut aluevaltauksensa. Kohta sen aluevaltauksia varmaan pitää vähän rajoittaa, ennen kuin on koko etupiha parsan vallassa. Kun nyt sais tuon kasvimaan valmiimmaksi, voisi aloittaa kukkapenkkien perkauksen. Vai jättäiskö sen tekemättä tänäkin vuonna…

Bloggerissa jokin mättää tosi pahasti. En saa kirjoituksia julkaistua ilman ekstrakikkailuja, se vain ilmoittaa, että tyhjää url-osoitetta ei saa olla. Onpa outo julkaisujärjestelmä kaikkine bugeineen. Pitäisi aina katsoa, että juttu tosiaan tulee julkaistuksi, vaan eipä tuota aina muista. Osasyynä ongelmiin voi kyllä olla käyttämäni selainkin. No, näitä juttuja, jotka luonnosasteelle tuonne jäävät, joutuu aina vähän fiksailemaan, siinä vaiheessa kun huomaa, että pahus - ei se tuotakaan ole julkaissut.