Aika on kortilla..

Sitä on aloitettava aikaisin, jos meinaa keretä. Meinaan tehdä puutarhahommat ennen kuin tulee liian kuuma. Tänään sitä aloiteltiin pirtsakkana jo noin seitsemän aikaan. Tietysti ensin pikalenkki koirien kanssa, sitten se tällähetkellä hössömpi otus narun jatkeeksi ja itse kasvihuoneeseen tutkailemaan ketkä ovat siinä kunnossa, että voisi jo kasvimaalle siirtää.

Rocky ei vielä ole oikein tottunut narun jatkeena olemaan, Ronja sen sijaan on iän myötä rauhottunut, eli sitä ei tarvitse enää kahlita. Se yleensä jääkin johonkin viiden kuuden metrin päähän meikäläisestä makoilemaan ja pitämään ympäristöä silmällä.  Rocky taas on aivan mahdoton. Liekö herralla liikaa testosteronia vai mitä, kun hössöttää niin älyttömästi. Sillä on ollut tapana lähteä nuolena tuonne parin - kolmensadan metrin päähän naapurin uroskoiralle rähjäämään, jos irti pääsee. En ole sitä voinut enää aikoihin pihalla irti pitää, ja se tietysti hankaloittaa elämää turhan paljon.  Aina kun pitää olla varuillaan, ettei koira pääse karkaamaan.

Nurmikkokin on saatu vähän parempaan kuosiin. Ja siitäkös räkättirastaat tykkäävät.

Parhaimmillaan niitä pyörii tuolla aamutuimaan vähintään tusina. Ei tuo räksä mikään erityisen kiinnostava tai kaunis lintu ole, mutta ihan mielelläni annan niiden putsata nuo nurmialueet ötököistä. Marja-aikaan sitten kyllä jo hätistelen niitä tontilta pois. Onhan niitäkin ihan kiva seurailla, vallankin aamutuimaan.

Eli kohtuullisen aikaisin aamulla hommat aloitin. Mies tosin veteli sikeitä sen kun kerkesi, ei tuntunut olevan kiire mihinkään. Olin jo suurimman osan päivälle suunnitelluista puutarhätöistä tehnyt, kun suvaitsi ulkosalle saapua. On isäntä meinaan niin kippeenä, ettei ole tosikaan. Siis sen sormessa olevan puolentoista sentin haavansa kanssa nyt potee.  Ja tietysti, kun minä lopettelin hommia liian kuuman ilman takia, isäntä lähti sitten pihamaalle ruohonleikkuuseen. Joopa-joo, sitä on nyt nurmikkoa ajeltu neljä päivää putkeen.

Aika paljon sain aikaiseksi tuolla pellolla, ennen kuin aurinko alkoi liian kuumasti paahtamaan. Muutama kohopenkki tuli väsättyä. Maahan on nyt sitten vihdoin ja viimein laitettu kasveja kasvamaankin. Pari penkkiä on ihan tavalllisia puna- ja keltasipuleita. Neljä penkillistä löytyy pensaspapuja ja yksi penkillinen salkopapua.  Nämä eivät mitään hurjan pitkiä penkkejä ole, sellaisia parimetrisiä vaan.

Ovat ihan terhakan näköisiä pavunalkuja. Toivotaan, että satoakin jossain vaiheessa tulee.

Samalla kun tuolla pellolla huhhailin, tein vähän isommankin ja korkeamman penkin ja istutin sinne kolme Diamant F1 -kesäkurpitsaa. Ne kun olivat tuolla kasvihuoneella ja jo sen kokoisia, että oli jo aikakin päästä ulkoilmaan.  Tuo Diamant on ainoa F1 lajike, jota täällä kasvatan. Muuten pyrin hankkimaan aina noita perinnelajikkeita.

Laitoin tuossa vielä parikymmentä punasipulia yhteen kasvilaatikkoonkin, ihan siltä varalta, jos vaikka edelliskesien vesikatastrofit toistuisivat tänä kesänä. Vaikka toisaalta, nyt on ollut niin kuivaa, että on melko epätodennäköistä, että ainakaan ihan heti tuo pelto alkaisi tulvia, niin kuin aikaisempina vuosina.  Vielä pitäisi niitä valkosipuleita laittaa lisää kasvamaan. Mutta näin se vaan on, kesällä ei vuorokaudessa ole riittävästi tunteja kaikkeen mitä haluaisi tehdä. Ei vaan pysty, ei kykene, ei taivu.  Mutta pikkuhiljaa hyvä tulee, jos tulee.