Yhden yön ihmeet

Kun on kunnon kelit ja aurinko paistaa, kaikki näyttää hyvältä.
Laitoin kurpitsansukuisia kasvamaan tuossa noin viikko sitten. Eilen kun niitä kastelin, mietin siinä samalla miten kauan nyt näillä keleillä mahtaa vielä kestää, ennen kuin alkavat auringonvaloa kohti kurotella. Ruukuissa ei näkynyt yhtään elämää, ei edes pienenpientä alkua missään.

Vaan tänä aamuna meinasin sitten pyrstölleni lentää. Yön aikana oli tapahtunut ja paljon. Ihan joka potissa oli jonkinasteista yritystä havaittavissa. Ja nopeimmat olivat jo julmetun kokoisia. Isoin oli aamukahdeksalta lähes 15 senttiä pitkä. Piti ihan mitata, oli tuo sen verran nopeaa kasvua, että piti tarkistaa sen koko.

Tällä vauhdilla nuo ovat avomaalle istutuskunnossa parissa päivässä. On se vaan kumma juttu, aina noita tekee mieli istutella aikaisin, mutta kyllä ne ehtivät, vaikka aloittaa vähän myöhemminkin. Tänä vuonna on tämä toukokuu ollut vallan mahtava, kelien puolesta olisi kurpitsansukuisten esikasvatuksen voinut jo aloittaa alkukuusta. Mutta mistäpä sitä koskaan näistä ilmoista tietää, jos sitten onkin liian kylmää, ei niitä esikasvatettuja pellolle sitten saakaan. Siinähän sitä sitten taistelisi sisätiloissa taimien kanssa ja sehän ei olisi kivaa se.

Lähes kaikki pavut, jotka laitoin purkkeihin, ovat myös itäneet. En nyt sitten laskenut, kuinka moni niistä päätti jättää tämän kasvukauden väliin.

Kyllä niistä 192:sta, jotka kasvamaan laitoin. suurin osa on jo siinä vaiheessa, että pellolle ne pitäisi viedä.

Viime vuoden pavunkasvatukset menivät ihan **siilleen, joten nyt sitten yritän saada ihan kunnon sadon. Toivottavasti tämä kesä on papukesä. =)