Tikkejä ja taivastelua

Se pamahti sitten kesän puolelle ihan kertaheitolla. Hellettä piisaa ja puutarhahommia myös, koska kaikki kasvit ovat ottaneet sellaisen kasvuspurtin, ettei ole tosikaan.

Ruohikko täällä on kasvanut jo puoleen sääreen, kun ei ole missään välissä sitä ehtinyt leikkaamaan. Mies tuli viikonlopuksi ja toi Rocky-pojan mukanaan. Oli siinä koiruudella ihmettelemistä, kun takaisin maalle pääsi.

Pikkuserkku kävi lauantaiaamuna traktorin kanssa tuossa pellolla vähän pyörähtelemässä. Kyllä se vaan näyttää ihan toiselta nyt, kun on karhin kanssa ajettu muutaman kerran.

Kyllä tuonne nyt kelpaa muutama kohopenkki laittaa. Kunhan nyt ensin isommat juolavehnän juurakot tuolta haravoi pois.

Mies sitten päätti aloittaa ruohonleikkuuhommilla sunnuntain kunniaksi. Tuolla pellon vieressä oleva kaistale ruohikkoa oli päässyt jo sellaiseen kuntoon, että sille piti ihan viikatetta näyttää.

Vajaan puolet alasta sai niitettyä ja sitten otti ja päätti, että viikate pitää teroittaa.

Itse olin tuossa pihamaalla ja katselin kauhuissani, kun tuo sitä teroitushommaa aloitti. En sitten ehtinyt kiljua, että EI noin. Ehti pahalainen vetäistä sormeensa niin, että veri vaan lensi. Siinä sadattelin hitauttani, olisi pitänyt yrittää estää. Vaan näin jälkikäteen ajateltuna, ei tuo varmaan olisi minua uskonut kuitenkaan. Siinä sitten yritettiin sitä verenvuotoa tyrehdyttää ja saatiinkin se aisoihin, laitoin kunnon siteen, niin että haavalle tuli tarpeeksi painetta, eikähän tuo vuotanut enää.

Eipä mitään, lähdin käymään kaupassa. Vaan sittenpä tuo jo soitti perään, että se vuotaa se haava taas. Niinpä, oli pitänyt ottaa se side pois, kun oli kuulemma liian kireällä. No joo, terveyskeskus reissuhan siitä tuli. Tikkejä tuli ja kahdeksan päivää sairaslomaa. Eli täällähän tuo nyt sitten taivastelee sen kahdeksan päivää, ei liene järkevää lähteä takaisin pääkaupunkiseudulle sairaslomaa viettämään.  Että semmosta sunnuntaita täällä vietettiin.