Kaikenlaista kivaa

On se mukavaa, kun on kaksi koiraa talossa. Hiljaista on ainoastaan silloin kun molemmat nukkuvat. Pääsääntöisestihän ne vaan leikkivät ja ärisevät keskenään. Ronja on sen verran pentu vielä itsekin, että jaksaa peuhata pikkuisen kanssa. Vaikeaa vaan tuntuu molemmille olevan leikin lopettaminen. Sitä innostutaan liikaa ja sitten ei vaan malteta lopettaa. Yleensä niitä pitää komentaa lopettamaan ja rauhoittaa käskyin, mutta onneksi tottelevat molemmat tosi hienosti. Muutaman lelunkin ovat innoissaan jo pistäneet sen tuhannen päreiksi.

Kaikenmaailman täytevanuja sun muita fyllinkejä täällä sitten on keräilty pihamaalta. Kivaahan se koirista on, mutta tuottaa omistajalle tarpeettoman paljon lisähommaa.

Kiirusta siis pitää koirien kanssa ja kasvimaalle hommiin ei juuri ole ehtinyt. Siellä saavat nyt rikkakasvit rehottaa toistaiseksi. Tosin en paljon nyt tällä hetkellä pystyisi pellolla tekemäänkään, on tuo polvi sen verran vielä arka. Niin, ja kaiken kukkuraksi tuo olkapää, joka myös rikkoutui siinä samassa rytäkässä, on alkanut vihoittelemaan. Eipä se kyllä ole ihmekään, että se on kipeä, kun kävin toissapäivänä ultraäänitarkastuksessa, löytyi tuolta olkapään lihaksesta kolmen sentin repeämä. Että semmoista kivaa, jäi sitten pysyvä vamma siitä yhteenotosta sen idiootin naapurin kanssa. Tuota ei pysty korjaamaan kuin leikkauksella, jos silläkään. Eipä siinä mitään, napsahti lievä pahoinpitely törkeäksi kertaheitolla. Tässä vaan odottelen vieläkin poliisin tutkijan yhteydenottoa, että pääsisi tekemään sen virallisen rikosilmoituksen. Näyttää tällä tuppukylällä kaikki tapahtuvan todella hitaasti…

Tänään sitten jään tänne korien ja kissojen kanssa yksin. Mies lähtee muutamaksi päiväksi Pääkaupunkiseudun kotiin ja palaa sitten torstaina perheen nuorisoedustajan kanssa. Ei tuo nuori mies malta nyt olla tulematta tänne, kun on taloudessa uusi koira.

Lähes kaikki kurpitsat kukkivat jo. Kesäkurpitsat alkavat olla jo siinä mallissa, että viimeistään huomenna tai ylihuomenna saa kerättyä ensimmäiset talteen.

Pepo Nimba -lajike on ensimmäinen tänä vuonna, joka tuottaa satoa.

Mandel -kurpitsat ovat myös alkaneet kukkia. Näissä onkin mielettömän nätit kukat.

Olkikatteen ansiosta olen säästynyt kurpitsa penkkien kitkemiseltä ainakin tähän asti, mutta nyt alkaa jo näyttää siltä, että kohta olisi noille rikkaruohoille annettava kyytiä.

Sitruunakurkutkin kukkivat jo melko kivasti, yhtään kurkkua ei vielä ole näkyvissä.

Toivottavasti noista nyt edes muutaman kurkun saisi.

Uuden ruohonleikkurin myötä meillä saa ruohosilpun talteen paremmin kuin aikaisemmin. Sitä silppua on nyt hyödynnetty mm. kasvilaatikoiden katteena.

Ensi vuonna täytyykin sitten olla tarkkana ja kattaa kaikki penkit heti alkukesästä. Nythän noiden penkkien kattaminen jäi vähän myöhään, joten siellä katteen alla muhii jos jonkinlaista rikkakasvin alkua. Siltikin tuo kattaminen on ollut kannattavaa, vähentää työmäärää huomattavasti.